Maalivahdit
Juuso Riksman
Konkarivahdin toinen Porin-visiitti ei ole alkanut erityisen valoisissa merkeissä. Ajoittain Riksmanin otteet ovat olleet vakuuttaviakin, mutta maalivahdin tärkein tehtävä on tarjota joukkuelleen mahdollisuus voittoon jokaisena iltana - siihen hän ei ole pystynyt.
Rasmus Rinne
23-vuotias Rinne on ollut porilaisen kiekkosyksyn harvoja ilonaiheita. Veskari on onnistunut muuntautumaan harjoituspelien puolivalmisteesta vähintään uskottavaksi liigavahdiksi. Rinteen otteita leimaa edelleen ailahtelevaisuus, mutta kehityskäyrä osoittaa juuri oikeaan suuntaan.
Puolustajat
Colby Cohen
Ylitti harmillisesti arviointikriteerinä olevien pelien määrän, ennen kuin hylkäsi autonsa Isonmäen hallin parkkipaikalle ja palasi kotiin. Kentällä lupaavia otteita. Niistä ei vain kannata jauhaa sen enempiä, kun lähes kaikki kiekkoammattilaisen elämässä tuli yllätyksenä.
Danny Groulx
Syyskauden loppupuolen parin viimeisen pelin perusteella olisi voinut ansaita toisenkin logon. Odotusarvo oli kuitenkin sen verran korkealla, että Liigaa ei vain oikein voi käyttää laihdutusleirinä. Tuskin ehtii merkittäväksi vahvistukseksi tämän kauden aikana.
Miko Malkamäki
Malkamäki on ollut ässäpakistosta selvästi eniten hukassa sen tosiasian kanssa, että tällä kaudella pakit saavat nousta viime sesonkia vapaammin. Oikeaa ratkaisua ei tahdo keinovalikoimasta löytyä mitenkään. Vapaus nousuissa ei silti selitä sitä, miksi Malkamäki on unohtanut oman pään puolustamisesta lähes kaiken.
Jyri Marttinen
Heikko arvosana on kovan odotusarvon ja nähtyjen suoritusten yhdistelmä. Jos Marttisen pelit laitetaan noin kymmenen ottelun pätkiin, lopputulos on heikko-kohtalainen-heikko. Viimeinen "heikko" on ollut selvästi puhdasta turhautumista niin omiin kuin joukkueenkin otteisiin.
Petteri Lindbohm
Terveellä itseluottamuksella varustettu nuorukainen esitti enimmäkseen niin vakuuttavia otteita, että oli vaikea käsittää, miksi hän ei mahtunut emoseuransa Jokerien pelaavaan kuusikkoon. Lainapestin loppupuolelle mahtui muutamia virheitäkin. Kokonaisuutena erittäin kypsää puolustuspeliä, sujuvia avauksia ja hyviä väläytyksiä pelisilmästä.
Tommi Taimi
Menee samaan koriin Malkamäen kanssa siinä mielessä, että ollut hiukan hukassa vapaamman roolin suhteen. Taimi on parhaimmillaan silloin, kun malttaa pelata yksinkertaisesti. Toisessa ääripäässä hän yrittää tehdä kaiken itse, silloin jälki ei ole kovin miellyttävää.
Valtteri Parikka
Odotusarvoja ei ollut, sillä Parikka hankittiin pääasiassa A-nuorten vahvistukseksi. 18-vuotias lupaus on kuitenkin tullut rytinällä Liigaan ja lähtee myös Pikkuleijonien MM-leirille. Ilahduttavan tasaisia suorituksia ilman arastelua.
Ville Uusitalo
Kapteenin syyskausi on ollut melko ehjä hallitsevan mestarin korpivaelluksen keskellä. Ei ole vaikeimpinakaan aikoina sortunut koheltamaan itseään ulos kovin usein. Ylivoimavastuu on ollut sen verran suurta, että tehoja kaivattaisiin lisää.
Hyökkääjät
Mika Niemi
Itseluottamuspelaaja ilman itseluottamusta. Silloin on hädin tuskin edes pelaaja. Yrittää kyllä kovasti oikeita asioita, mutta tuskan kautta yritettynä syntyy harvoin mitään hyvää. Miinustilasto on surullista luettavaa.
Niklas Hagman
Ehdottomasti alkukauden hahmoja. Hagmanin nopeus ja pelikäsitys toi sekä sarja- että tehopisteitä. Viimeisissä peleissä on ollut eksyksissä koko muun joukkueen mukana. Miinuslukemat enteilevät kylmää talvea.
Kamil Kreps
Parhaimmillaan tasainen, heikoimmillaan tasapaksu. Joutui Porissa heti loukkaantumisten runtelemaksi, etsi jonkin aikaa rytmiään loukkaantuakseen uudelleen. Kreps tarvitsee terveyden lisäksi täydellisen muodonmuutoksen ollakseen Liiga-joukkueen kärkisentteri.
Eero Elo
Neljä ensimmäistä ottelua, neljä maalia. Sen jälkeen Eron maalihanat ovat olleet täysin tukossa. Ilman itseluottamusta ei tule onnistumisia, jolloin taas itseluottamus vähenee entisestään. Ennen taukoa putosi jo kokoonpanon ulkopuolelle.
Dragan Umicevic
Umicevic syötti ison osan Hagmanin neljästätoista maalista ja oli yksi syyllinen myös siihen, että alkukauden peleissä Ässien ylivoima oli hetkittäin jopa loistavaa. Kaamoksen keskellä ovat taiteilijan ratkaisut pelitilanteissa heikentyneet. Joskus voisi kokeilla vetoakin, viiteen edelliseen laukaukseen saattaa mahtua kaksi edellistä maalia.
Sami Lähteenmäki
Kauden alussa Lähteenmäki triplasi uransa maalimäärän kymmenellä osumallaan, nyt tahti on hiipunut. Kehitystä on silti tapahtunut oikeaan suuntaan. Pystyy tarvittaessa tuuraamaan muutaman pelin sentterinäkin.
Severi Sillanpää
Kauden alkupuolisko on ollut tuttua Sillanpäätä - hän hoitaa oman ruutunsa, mutta ei yhtään sen enempää. Häviävässä joukkueessa pelaavasta Sillanpäästä on vaikea keksiä sanottavaa. Jos porilaissentteri vielä mielii itselleen suurempaa roolia Liigasta, kevätpuolella olisi oiva aika näyttää, mitä työkalupakista löytyy.
Sami Mutanen
Mutanen on syksyn selkeä onnistuja. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita vastustajan päädyssä riittää. Soolomaali HPK:n verkkoon oli jotain, mitä Mutaselta ei olla liigajäillä nähty. Uran ennätystehot ovat kahden pisteen päässä. Antaa varmasti joka ilta kaikkensa joukkueen eteen, eikä jää nurkkaan mököttämään.
Tuomas Huhtanen
Huhtanen on löytänyt roolinsa ja paikkansa. Liigan fyysisimpiä rouhijoita, karvaa toisinaan kiekon vastustajalta pelkällä olemuksellaan. Tehot ovat mukava bonus, niitäkin on tullut, kun ei enää keskity tehopisteisiin. Taistelu palkittiin jatkosopimuksella juuri ennen taukoa.
Henri Heino
Millä eväillä tämä mies on pelannut Jokereissa? Tuli omien sanojensa mukaan hakemaan suurempaa hyökkäysvastuuta Porista, mutta on toistaiseksi laukonut noin kerran ottelua kohden. Samaan aikaan Heino on ollut heikko puolustuspäässä ja aloituksissa. Kauden avauspuolikkaan suurin pettymys.
Tuomas Pihlman
Kausi alkoi valoisasti, tehojakin syntyi ylivoimalla. Joukkueen ahdingon keskellä Pihlmanilla on sama tilanne kuin monella muullakin, tarvittaisiin onnistumisia edes vahingossa. Kevään peleistä on vakuuttavaa näyttöä, nyt vain on melko todennäköistä, että ne pelit jäävät pelaamatta.
Ziga Jeglic
Jeglic on silloin tällöin väläytellyt kiekollista osaamistaan. Taidot eivät tahdo riittää kärkiketjuihin, eivätkä voimat alempien ketjujen vääntämiseen. Kokoonsa ja nopeuteensa nähden ottaa yllättävän paljon jäähyjä. Vain pykälän verran pakkasella on kuitenkin ihan hyvä lukema joukkueessa, jossa ei montaa pelaajaa ole plussan puolella.
Ville Ahlgren
Ahlgrenista on päällimmäisenä jäänyt mieleen rohkeus ja ennakkoluulottomuus. Pienellä peliajalla on vaikea tehdä näkyvää tulosta, mutta otteiden lupaavuutta ei sovi kiistää. Voisi jopa sanoa, että ei olisi väärin antaa Ahlgrenille jokaista Heinon saamaa peliminuuttia.
Juho Lammikko
Vain hieman Ahlgrenia vähemmän vastuuta saanut Lammikko kuuluu pirteästi esiintyneisiin nuoriin lupauksiin. Ensimmäinen maalikaan ei ole ollut kaukana, ja pelaaminen edustuksessa on muuttanut 17-vuotiasta nuorukaista hyvään suuntaan syksyn ja alkutalven aikana.
