Kuumien väitteiden muikkuverkot ovat tällä viikolla olleet poikkeuksellisesti vesillä kahdeksan päivän ajan ja haaviin on tarttunut kaikenlaisia tulikuumia toteamuksia. NHL:ssä on uhmattu sääntöjä muutamastakin eri näkökulmasta, todistettu uuden puhkeavan kuplan syntyminen sekä mahdollisesti historiallisen huonon joukkueen alkutaival. Ai niin ja lisää matematiikkaa!
Ottakaahan siis kynät ja paperit esiin. Opettajina tänään toimivat satunnaisesti kiekon kohoamaan saava sarjan vakiokasvo Leevi Kiesiläinen sekä toimituspäälliköitä myöten edestään kilpailua raivannut paluuntekijä Niko Virolainen.
NHL:n Edge-datamalli on askel kohti parempaa huomista
Kiesiläinen: Jääkiekko ja matematiikka kulkevat jatkuvasti enemmän ja enemmän käsi kädessä ja NHL myöntää sen uudella Edge-tilastomallillaan avoimesti. Se on hienoa nähdä, sillä edistyneet tilastot ovat erittäin kätevä tapa lajin tulkintaan ja seuraamiseen.
Edistyneiden tilastojen ongelma on siinä, että niistä on olemassa monia erilaisia tulkintamalleja sekä tulkitsijoita. Tietoviidakko on valtava ja useilla eri analyytikoilla on täysin omat mallinsa, joiden seasta täytyy kuluttajan osata kaivaa esille luotettavimmat ja kattavimmat mallit sekä opetella tulkitsemaan niitä. Nämä haasteet ajavat helposti kiekkofanin takaisin tuijottamaan klassisia tehopisteitä ja teholukematilastoja, mutta NHL:n Edge-taulukko on ensimmäinen askel kohti yhteistä virallista tilastomallia.
Edge ei ole mikään edistyneiden tilastojen helmi, mutta siinä käytetään jo muualla määriteltyjen tilastojen raameja, kuten maalipaikkojen vaarallisuusasteikoita. Matkaa kohti yhtä virallista mallia on vielä paljon, mutta Edge on askel eteenpäin.
Virolainen: Edistyksellisten tilastojen tuominen suuren yleisön saataville on erittäin tervetullutta. Kiekko- ja pelaajaseurantatekniikkaa on hyödynnetty jo hyvä tovi, ja näiden avulla muun muassa toimittajat ja tilastoniilot ovat päässeet yleisöä porrasaskelmaa korkeammalle. Vihdoin NHL on ottanut askeleen kohti lajin mielenkiintoisempaa ja kattavampaa seurantaa.
Edgestä mieleeni herää ensimmäisenä kysymys siitä, kenelle palvelu on suunnattu? NHL on markkinoinut tuotettaan nostaen esille luistelunopeuden ja -matkan, laukauksen nopeuden ja sijainnin sekä kaukalon eri alueilla vietetyn ajan. Lajin perinteiselle seuraajalle eri nopeuksista kertovat mittarit ovat varmasti kivoja katseltavia ja vertaamisen tekeminen eri pelaajien välillä voi olla mukavaa ajanvietettä.
Mutta mitä luistelumatkan mittaaminen pelaajasta lopulta kertoo? Onko sillä tekemistä aktiivisen pelaamisen kanssa vai korreloiko pidempi matka surffailua kenttäpäädystä toiseen? Tällaiset mittarit ovat kaltaiselleni tilastoista ja matematiikasta kiinnostuneelle toissijaisia työkaluja, mutta palvelevat varmasti suurta yleisöä riittävästi.
Kaukalon eri alueilla vietetty aika sekä laukausten määrät sektoreittain ovat puolestaan erinomainen työkalu pelityylien arvioimiseen, ja maalivahtien torjuntatilastot lajiteltuna vaarallisuuden mukaan tarjoavat perinteistä torjuntaprosenttia todellisemman kuvan maalivahdin menestyksestä.
Travis Dermott sai NHL:n johtohenkilöt näyttämään idiooteilta
Kiesiläinen: Välillä täytyy nipistää itseään ajatellessaan, että tässä on jääkiekon korkeimman huipun kirkkaimman timantin johtoporras kyseessä. NHL:n päätöksenteollinen tuuliviiri on pyörähtänyt Pride-tunnuksien suhteen jälleen, kun Arizona Coyotesin puolustaja Travis Dermott päätti kokeilun nimissä uhmata NHL:n muutenkin jo epäuskottavalta vaikuttavaa linjausta kieltää Pride-teipin käyttö pelaajien mailoissa.
Yhtäkkiä yhden pelaajan päätös uhmata sarjan usein naurunalaiseksi itsensä ajanutta ja heikoksi todistettua kurinpitopolitiikkaa johti lopulta koko kiellon perumiseen ja päätökseen siitä, että teipatkaa mailanne miten haluatte. Teippaamisen rajoittaminen on muuten valmiiksi jo NHL:n säännöissä kielletty, joten muutaman yksittäisen pelaajan viime kaudella esittämälle vastahakoisuudelle polvistunut sarja rikkoi samalla omaa sääntöään.
Tämän kokoluokan maailmanlaajuinen urheiluorganisaatio ei yksinkertaisesti voi toimia näin. Rajusti puolelta toiselle heittelevä linja viestii kenen tahansa mahdollisuudesta halutessaan vastustaa mitä tahansa yhteistä linjanvetoa tai säännöstä. NHL:n johdolle tai sen kurinpidolle naureskellaan keskimäärin ainakin kerran kaudessa ja tällä kaudella kiintiöhörähdys saatiin välittömästi kauden alussa.
Hatunnosto Dermottille rohkeudesta ja Teipistä teippiin -podcastin lanseeraamat kolme vasikkaa NHL:n johdon suuntaan.
Virolainen: Eikö maailman mahtavimman jääkiekkoliigan johtoportaalla ole minkäänlaista munaa? NHL toimitti joukkueille ennen kauden alkua muistion, jossa se toisti kieltoa muuttaa varusteita lämmittelyissä ja harjoituksissa teemailtoihin sopiviksi. Muistiossa oli myös maininta, joka kielsi pelaajien Pride-teippaukset mailoissa. Kyseessä on uusi sääntö, kun aiemmassa sääntökirjassa vielä mainittiin, että pelaajat saavat käyttää mailoissaan minkä värisiä teippauksia tahansa. Sikariporras muuttelee täten sääntöjään vain sen mukaan, ettei kenellekään tule huono fiilis. Melko munatonta.
Dermott näki tilanteessa mahdollisuuden. Vaikkakaan hänen agendansa ei kenties ollut saada NHL:n johtoryhmää näyttämään pelleasuisilta puuhastelijoilta, hän onnistui silti muuttamaan liigan linjausta. Rohkeaa ja kenties röyhkeää, mutta tässä nähtiin, miten yksittäinenkin ihminen pystyy muuttamaan suurempaa järjestöä.
NHL teki linjanmuutoksellaan selväksi sen, että vastaisuudessa samankaltaisia tempauksia tullaan myös varmasti näkemään. Nyt se on NHL:stä kiinni, mitä he sallivat ja mitä eivät. Joskaan raotettua ovea ei ehkä saada enää kiinni.
Pinton rangaistus osoitti jälleen, että vain rahalla on NHL:lle merkitystä
Kiesiläinen: Shane Pinton 41 ottelun rangaistus oli siinä mielessä hyvin poikkeuksellinen, että kurinpidollinen linja oli äärettömän tiukka. 41 ottelua on rangaistus, joka saa pelaajan kuin pelaajan harkitsemaan kahdesti ennen saman rikkeen toistamista. Linjanvedot ovat aina viestintää, joten seuraava merkillinen seikka on NHL:n lähettämä viesti Pinton tekemän rikkeen vakavuudesta.
Kun laittaa vierekkäin uhkapelaamisen tai siihen liittyvän toiminnan ja esimerkiksi kanssapelaajien turvallisuuden vaarantamisen, NHL pitää viestinsä mukaan uhkapelaamista huomattavasti tuomittavampana tekona. Miksi näin? Eikö esimerkiksi muiden pelaajien turvallisuus ole vakavampaa kuin vedonlyönti?
Vastaus on yksinkertainen: ei NHL:n näkökulmasta. Valtava määrä huippu-urheilun kassasta lajissa kuin lajissa, maassa kuin maassa, tulee vedonlyönnistä. Mahdolliset väärinkäytökset johtavat aina suuriin tuomioihin, sillä ne saattavat asettaa riskin alle kaiken mahdollisten vedonlyöntikumppanien mielenkiinnosta toimintalupiin saakka.
Pinton rangaistus ei ollut kurinpidollinen toimenpide mahdollisen otteluiden manipuloinnin torjumiseksi tai pelotteeksi jättää uhkapelit pelaamatta oman hyvinvointinsa takia. Pinton rangaistus oli silkkaa viestintää.
NHL pyrki Pinton jättirangaistuksella viestimään vedonlyöntiyhtiöille, ettei heidän tarvitse olla huolissaan NHL:n osalta. Samalla se pyrki viestimään muille pelaajille sen, mitä ei ainakaan kannata tehdä. Tässä ei ollut kyse kenenkään hyvinvoinnin, terveyden, turvallisuuden tai urheilullisen tasapuolisuuden turvaamisesta. Tässä oli kyse siitä, että NHL pääsee nauttimaan vedonlyönnin loputtomista rahavirroista vielä jatkossakin.
Virolainen: NHL:n kiiltävän ja arvokkaaksi puetun verhon takaa paljastuu liigan rumakasvoinen nykyjohto täynnä kaksinaismoralismin makua. Pintolle lätkäisty historiallisen pitkä pelikielto liigan vedonlyöntisääntöjen rikkomisesta kertoo karulla tavalla Gary Bettmanin ja kumppaneiden kuolemansynnistä.
NHL:n työehtosopimuksessa vedonlyönti NHL-otteluista on pelaajilta kielletty tiukasti. Muusta vedonlyönnistä ei sopimuksessa ole mainintaa. Ilman sopimusta olevan Pinton ei pystytty riittävin todistein osoittamaan lyöneen vetoa NHL-otteluista. Tähän suhteutettuna langetettu rangaistus tuntuu entistä järjettömämmältä.
Vedonlyönti on viime vuosien aikana juurtunut syvälle NHL:ään. Sen huomaa parhaiten kypäriin liimatuista ja pelipaitoihin ommelluista mainoksista sekä ottelulähetyksissä jatkuvalla tahdilla ruutuun heitettävistä vedonlyöntikohteista. Vaikka moralististakin paheksuntaa aiheuttava vedonlyönti on tunnettu maailmalla jo vuosituhansia, ovat sitä edustavat yhtiöt NHL:lle vielä uusia yhteistyökumppaneita. Tämän vuoksi on ihan ymmärrettävää, ettei sarja tahdo päästää rahakirstustaan irti.
Tästä huolimatta peräänkuulutan monien muiden lajia seuraavien kesken sarjalta inhimillisempää viestintää, kun useat törkytemput on pystytty kuittaamaan vain sakoilla. Kurinpitopomo George Parros rankaisi viime viikolla Calgary Flamesin Rasmus Anderssonia neljän ottelun mittaisella pelikiellolla tämän taklattua Patrik Lainetta päähän täysin merkityksettömässä tilanteessa. Ja tätä rangaistusta pidettiin kovana.
Aika näyttää, selviääkö toissayönä käsittämättömän päänkolauksen suorittanut Charlie McAvoy viiden tonnin sakoilla. NHL:n rahalipas aukeaisi taas saaden johdon hykertelemään suljettujen ovien takana.
Bruins on tämän NHL-kauden suurin bluffi
Kiesiläinen: No niin, hieman kevyempien aiheiden pariin. Boston Bruins on aloittanut kautensa valtayleisöä yllättäen erityisen vahvasti. Patrice Bergeronin ja David Krejčín jäätyä kesällä korvaamatta, oli lähes varmaa, että Bruinsin pakka hajoaa käsiin. Vaan mitä vielä. Atlantin Divisioonan kärkipaikka, kahdeksasta ottelusta seitsemän voittoa ja Bruins on yhtä vastaansanomaton kuin viime kauden runkosarjassa, eikö niin?
Jälleen kerran täytyy olla tyly ja todeta vastauksen olevan kielteinen. Menestyäkseen nykypäivän jääkiekossa joukkueella kuin joukkueella on oltava vahva keskikaista. Bruinsin sentterien suurimman toivon ollessa hyvin kautensa aloittanut tulokas Matthew Poitras on ilmiselvää, ettei Bruinsin liito kestä oikeasti laadukkaita NHL-joukkueita vastaan.
Bruinsin alkukauden virettä voisi verrata moottoripyöränsä päältä ilmassa irtoavaan stunttikuljettajaan. Hetken ihminen voi kokea osaavansa lentää, mutta siipien puute alkaa kovimman liikenopeuden hidastuessa näkymään ja lopulta fysiikan lait iskevät päin näköä niin, että helisee.
Bruins on menestynyt kauden alusta puhtaasti siksi, että se on kohdannut yhtä Los Angeles Kingsiä vastaan pelattua ottelua lukuun ottamatta vain vielä itseäänkin pahempia huumorijoukkueita. Se on Kingsin lisäksi pelannut Chicago Blackhawksia vastaan kahdesti sekä kohdannut San Jose Sharksin, Nashville Predatorsin, NHL:n toiseksi suurimman bluffin eli Detroit Red Wingsin sekä Anaheim Ducksin kahdesti. Ducksille se jopa hävisi kertaalleen. Bruinsin alku on ollut lennokas, mutta edes Bostonissa ei pystytä uhmaamaan fysiikan lakeja.
Virolainen: Itselleni tästä erinomaisesti kauden aloittaneesta karhuryhmästä tulee vääjäämättä mieleen viime kausi, jolloin joukkue marssi suvereeniin runkosarjavoittoon, mutta pudotuspelien käynnistyttyä suunta laski kuin aasin häntä ja Bruins passitettiin lauluun heti avauskierroksella.
Ensimmäisten pelien perusteella joukkue ei tule tälläkään kaudella kaatumaan maalivahtipeliinsä. Linus "Vezina" Ullmark on torjunut hyvin ja Jeremy Swayman on lyönyt vettä kiukaalle esiintyen jopa kollegaansa paremmin. Erityisesti Swaymanin otteet vaarallisimmilta sektoreilta tulleita vetoja vastaan ovat olleet vakuuttavia.
David Pastrňák laukoo paljon ja osaa viimeistellä. Tšekkilaituri pelaakin tällä hetkellä jopa 80 maalin kausitahtia. Tulokaskauttaan pelaava Poitras on ollut positiivinen yllätys, vaikka nuorelta kaverilta sopi erinomaisen OHL-kauden jälkeen odottaakin suhteellisen vahvaa esiinmarssia. Bruinsin toimistolla käytäneen keskusteluja kanadalaissentterin jatkosta ja siitä, poltetaanko hänen tulokassopimuksensa ensimmäinen vuosi. Joukkueen ohut keskikaista huomioiden nuo keskustelut tulevat olemaan lyhyitä ja Poitras nähdään TD Gardenissa jatkossakin.
Ylivoimaisia suorittajia tupataan vihaamaan heidän tappaessaan lajin mielenkiinnon. Näin on käynyt muun muassa formulamaailman puolella Lewis Hamiltonille ja kenties jopa Max Verstappenille. Futiksen puolelta kaikki tuntevat Gary Linekerin keksimän fraasin "Jalkapallo on yksinkertainen peli. 22 miestä jahtaa palloa 90 minuutin ajan ja lopussa Saksa aina voittaa."
En sano, että Bruinsia tulisi kenenkään vihata, varsinkaan heidän runkosarjadominanssinsa vuoksi, mutta takaraivossani piilee silti ajatus siitä, miten hyvilläni olen, kun viimeistään keväällä äkäisistä karhuista taantuu lauhkeita nalleja.
Tämä San Jose Sharks on NHL:n historian huonoin joukkue
Kiesiläinen: Sharksin organisaatiosta löytyy ennen tätäkin joukkuetta yksi NHL:n historiallisen huonoista suorituksista. Kauden 1992–93 hailauma pelasi 84 ottelua ja voitti niistä 11 päästäen 414 maalia. Nykyinen Sharks on kaikkea muuta kuin laadukas millään osa-alueella, mutta joukkueesta löytyy sentään jotakin kärkeä.
Tomáš Hertl, Anthony Duclair, Mikael Granlund, Kevin Labanc, Mario Ferraro, Logan Couture ja William Eklund ovat kauden mitassa vastuussa siitä, että tämä katuroskistulipalo ei roihahda historiallisen huonoksi. Sharksilla on kirjoitushetkellä yhdeksästä ottelusta yksi piste, joten minkäänlaisia pelillisiä perusteita en löydä väitteelleni, mutta kai jokainen NHL-organisaatio nyt pystyy 12 ottelua voittamaan?
Virolainen: Muistatteko 2020–21 kauden Buffalo Sabresin? Entä Pittsburgh Penguinsin kauden 2003–04? Molemmat joukkueet hävisivät kyseisillä kausilla 18 ottelua perätysten ja jakavat sarjan pisimmän tappioputken. Tuo ennätys rikkoutunee tällä kaudella. Sharks on jo puolivälissä matkaa hävittyään kaikki kauden yhdeksän ensimmäistä peliään. Viimeksi Sharks-kannattajat ovat juhlineet runkosarjaottelun voittoa lähes seitsemän kuukautta sitten.
Kalifornian rannikon pohjamudissa kylpevien haiden otteluohjelma on ollut haastava ja alla on nyt pitkä vieraskiertue. Seuraavaksi joukkue palaa kotiinsa ja saa vastaansa hieman aiempaa heikompia vastuksia, kuten Vancouver Canucksin ja niin ikään hankalan alun kaudelleen saaneen Edmonton Oilersin.
Yhtä kaikki, tokkopa on Erik Karlssonilla ikävä SAP Centerin valoja. Kiesiläistä hieman positiivisempana uskon joukkueen taistelevan ja keräävän 14 voittoa tällä kaudella.
