Ilves kasvaa ohi isoveljestään, HIFK:n mykistävä helvetinkone ja muut kuumat väitteet tuoreesta Liiga-kaudesta

LIIGA / Artikkeli
Pennasen Ilves taitaa kasvaa ohi isoveljestään.
Kuva © Jarno Hietanen
Liiga-kausi 2023–24 on päräytetty käyntiin. Ennakkoasetelmien ja ensimmäisen viikon yhdistetyt havainnot vaativat rohkeita näkemyksiä ja pientä ylireagointia Jatkoajan toimitukselta.

Liigan odotetun alun havainnoista sekä ennakkoasetelmista keskustelevat Jatkoajan veteraanit Matti Koski ja Antti Wennström.

1. HIFK:n mykistävän hyvä helvetinkone on ylivoimainen Liigaan

Koski: Siinä missä Tappara, Kärpät, Lukko ja TPS ovat muutoksen ikeessä ja Pelicans vielä hieman kevyt ollakseen ehdoton mestarisuosikki, HIFK on poikkeuksellisen väkevässä asemassa mestaruuden tavoittelussa.

HIFK:n valmennus on pysynyt samana ja sen kokoonpano on vahvistunut muutamilla ehdottomilla sarjan valioyksilöillä. Joukkueen syvyys on kiitettävällä tasolla, ja huippupelaajia löytyy jokaiselle pelipaikalle. Tähtien rinnalle asetetaan roolipelaajia ja myös erikoistilanteisiin löytyy poikkeuksellista osaamista – kaikille löytyy oma tonttinsa ja sopivissa määrin jatkuvuutta.

HIFK:n sauma katkaista 13 vuoden kuiva kausi on nyt. Iso, paha puhainen on jälleen vaaran –ei ilkikurisen naurun– merkki vieraspaikkakunnilla, kun Stadin peto raapii voittoja säkenöivällä voimallaan.

Vaikka kaksi ensimmäistä ottelua kahta kärkijoukkuetta vastaan sujuivat vaihtelevin tuloksin, HIFK:n pahin vastustaja on lopulta se itse ja –HIFK:n ollessa kyseessä– myös liki jokavuotinen loukkaantumiskurimus.

Kevät on punainen, Helsingin rap-nousukkaat voivat jo alkaa valmistella mestaruuskappaleita.

Wennström: Ei. HIFK ottaa kuukauden, pari jonkinlaista vauhtia kevättä kohti. Tämä on jotain Ville Peltosen jännää oppirahojen makselua edelleen, joten Helsingissä ehditään taas repiä jopa pari pelihousua. Toki helsinkiläisten fanit ovat tottuneet myös kipuun ja ahdinkoon, joten ihan pahimman sortin panikointia siellä ei nähdä.

Keväällä helvetinkone kyllä pääsee sitten vauhtiin. HIFK:n kevät on monella tapaa mykistävä. Vaan niinpäs sitten käy, että toisessa paikassa tarinaa rakentava Antti Pennasen Ilves raapii mestaruuden HIFK:n nokan edestä. Ilveksen kannattajat ehtivät hermoilla Helsingin, Tukholman ja Kööpenhaminankin edestä, mutta pitkä odotus palkitaan mestaruudella.

2. Michal Jordán ei ole Pelicans-puolustuksen ykköstähti tulevalla kaudella

Wennström: Kyllä. Unohtakaa avausviikon 0+0. Pelicansin puolustukseen täksi kaudeksi hankittu Michal Jordán näyttää profiilinsa ja ensiotteidensa perusteella jämäkältä johtajalta, mutta hyökkäyssuuntaan tahtipuikkoa heiluttaa enemmän ylivoimavastuutakin ottava Filip Král. Minä uskon, että hän tulee nousemaan Jordánia enemmän esille, ja pistesaldokin kerääntyy komeaksi. Ollaankohan Etelä-Suomen Sanomissa jo varattu hyvin trimmaavia otsikoita?

Koski: Ei. Králilla on potentiaalia olla huippupelaaja ja aivan ytimessä Pelicansin menestystä, sitä ei kiellä kukaan. Tästä huolimatta 33-vuotiaalla Jordánilla on vissi roolin Pelicansin nuorekkaassa puolustuksessa.

Voi olla, että Král ja vaikkapa lopullisen läpimurtonsa kynnyksellä oleva Kasper Puutio saattavat hallita ylivoimalla, mutta Jordán on pelaaja, joka pitää puolustuksen rivit suorina kauden mittaan.

3. TPS:llä on Liigan kuumin tutkapari

Koski: Kyllä. Turkulaisten talousvaikeudet ja kesän aikana kosolti muuttuneet HIFK, Tappara ja Pelicans ovat vieneet suurimman huomion pois Turusta, jossa on viime vuosina päästy maistamaan menestystä. Vaikka olenkin sitä mieltä, että TPS ei ole mestarisuosikki, sillä on riveissään merkittävää osaamista, joka ei kalpene vertailussa mihinkään joukkueeseen.

TPS naarasi täksi kaudeksi vanhat sankarinsa Petrus Palmun ja Markus Nurmen. Jämäkkä Nurmi pelasi viime kaudella tehokkaasti AHL:ssä ja sitä edelsi Nurmen loistava kausi Palloseuran finaaleihin asti yltäneellä taipaleella. Palmu sen sijaan on osoittanut pystyvänsä takomaan tulosta ottelusta toiseen, eikä viime kauden vaisuus vähennä näyttöhaluja tutuissa Liiga-ympyröissä.

25-vuotias Nurmi ja 26-vuotias Palmu lähestyvät parhaita pelivuosiaan ja ovat valmiita paukuttamaan hirmutehoja TPS:n keihäänkärkenä. Heidän saamansa mediahuomio on ollut tähän mennessä maltillista, mutta kaksikko on takuuvarmasti yksi sarjan tehokkaimmista ja kuumimmista alusta loppuun.

Turkulaisten suurimpia haastajia ovat Jori LehteräJulius Nättinen sekä Pelicansin Ryan LaschPatrik Carlsson. Varsinkin lahtelaiset ovat osoittaneet pelaavansa saumattomasti yhteen, mikä on näkynyt niin CHL-otteluissa kuin varsinkin lauantaisessa Kärpät-ottelussa.

Wennström: Ei. Hyvä, että Turussa saadaan nauttia kunnon kärkiparista, sillä muuten joukkuetta rakennettiin talouskurimuksen keskellä vähän viime kautta vaisummaksi. Minä otan mainitsemasi kolmen parin ohi tässäkin tamperelaisia, ja heidätkin hieman boksin ulkopuolelta. Kauden erinomaisesti aloittanut Oula Palve–Jani Nyman saa toivottavasti paljon peliaikaa ja onnistumisia, kun Ilves koittaa kovassa ottelurumbassa pitää rivinsä ehjänä.

Palveen tehokaari on ollut jo laskemaan päin, mutta nyt hän on taas tutummassa ympäristössä, jossa hän saa näitä nuoria, eteenpäin meneviä tykkejä vierelleen. Jälki on sen mukaista.

4. Jukurit piti nyörejä kiinni kesällä, ja se maksaa pudotuspelipaikan − Olli Jokinen häipyy muihin maisemiin

Wennström: Jukurit nipisti tänä vuonna pelaajahankinnoistaan, eivätkä odotukset tällä kaudella ole Mikkelin ulkopuolella kovat. Tämä asetelma on odotusten suhteen sopinut Olli Jokiselle ja Jukureille ennenkin ja se on ollut jonkinlainen voimavara, mutta nyt ilmassa on hieman muutakin. Minulla löytyy luottamusta Jokisen kehittymiseen ajoittaisten kompastumisten kautta, mutta mitä seuraavaksi? Luulen, että Jokinen pärjää, mutta miten Jukurien käy?

Myös tuore Jatkoajan päätoimittajan artikkeli sisälsi Jokisen kommentteja, joista luin jotain rivien välistä.

– On tosiasia, että jääkiekkopelaaja tienaa enemmän pelatessaan Ruotsissa tai Sveitsissä. Samoin myös se, että jokaisella pelaajalla on vain yksi ura. Olemme Jukureissa pystyneet viemään monia täällä pelanneita yksilöitä heidän urallaan eteenpäin, Jokinen toteaa.

– Väitän, että esimerkiksi 80 prosenttia tämän kauden pelaajista ei tule pysymään Jukureissa ensi kaudella, jos pelaavat hyvän kauden henkilökohtaisesti, koska mitä ilmeisimmin seuran budjetti pienenee tämän kauden jälkeen ja moni pelaaja pelaa jo nyt alle oman markkina-arvonsa.

Ehkä näen tässä jotain, mitä muut eivät, mutta puhuuko Jokinen tässä myös itsestään? Kuka jatkaa Jokisen työtä hänen jälkeensä? Mikä olisi Jokiselle syy jäädä Mikkeliin? Haistan tässäkin rivien välissä sen, että projekti päättyy. Jokinen on halunnut jättää Jukureihin jäljen, mutta kuinka suuri se sitten on? Jukurien kannalta olisi tärkeää, että joku tietää vankasti, miten heimotarina jatkuu.

5. Ilves kasvaa ohi isoveljestään...

Koski: Tampereen herruus on ollut kotimaisen jääkiekon keskustelunaihe, joka ei menetä tenhoaan. Kyseessä on käytännössä ikiliikkuja, jota pitää liikkeessä niin itse peli, kannattajien välinen kilpailu kuin talousasiatkin.

Viime vuosina Tappara on ollut kiistatta sarjan paras seura niin kaukalossa kuin toimistollakin. Mestaruuksia on tullut kuin lähes oletusarvoisesti, minkä lisäksi taloudellisesti seura on ollut lyömättömässä iskussa.

Ajan pyörä on kuitenkin armoton, eikä mikään ole ikuista. Tapparaa ei pysty edelleenkään mollaamaan, mutta se on tällä hetkellä sille epätyypillisen haavoittuvassa asemassa – ja Ilves tietää sen.

Ilveksen nousu ahjostaan on ollut erittäin tervetullutta koko Liigalle, mutta nousu aivan korkeimmalle huipulle on vielä antanut odottaa itseään. Tapparan murroskausi sekä erinomaisten hankintojen ryydittämä Ilves tarjoavat mahdollisuuden keikauttaa tamperelaisia voimasuhteita pitkän odotuksen jälkeen Ilveksen kannalle.

Vallankumouksen viimeinen varmistus löytyy penkin takaa. Antti Pennanen on sarjan parhaita valmentajia, ja hänen pitkäkestoinen projektityö seurassa etenee vuosi vuodelta. Toisin kuin viime kaudella, Pennanen on ollut vaikuttamassa Ilveksen rakentumiseen alusta asti.

Pelaajat ovat oikeilla paikoin ja tähdet ovat linjassa – Ilveksen aika on murista.

6. ...Tappara kipuilee, eikä taistele runkosarjan voitosta

Wennström: Kyllä. Onhan tätä perusteltava. On totta, että parhaimpienkin on osattava uusiutua, ja mieluiten ennen kuin sukelletaan pahimmalle aallonpohjalle. Mutta oliko pelillinen suunnanmuutos tässä vaiheessa oikea? Nähdyn perusteella Tapparan peli rakentuu aika paljon uusien palikoiden päälle. Nyt ropisi pisteitä, ja tottakai Tapparan pelaaminen ehtii kehittyä kauden aikana, mutta miksi näin radikaali muutos?

Toisaalta enemmän olennaista on se, että eihän kaikki muuttunut. Valmentajanmuutos ja jonkinasteinen pelin muutos on suuri, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu, että sen merkitystä jopa liioitellaan. Pelin suuntaa enemmän on merkitystä sillä, että käytännössä kaikki muu organisaatiossa rakennetaan edelleen hyvien kivijalkojen päälle.

Pientä kipuilua me tulemme kuitenkin näkemään, Rikard Grönborg totuttelee suomalaiseen kiekkoon, toiset erät ovat pitkällä vaihtovälillä tehoprässääjille hankalia, ja tänä vuonna Tappara on merkittävässä vaarassa pudota kärjen taakse. On HIFK:n, Pelicansin, Kärppien ja etenkin Ilveksen iskun paikka. Tampereen herruus vaihtuu, ehkä taas palatakseen takaisin vuoden päästä?

Tiivistän vielä. On mahdollista samaan aikaan uskoa Grönborgiin ja Tapparaan, mutta myös ennustaa heidän jäävän tällä kaudella mestaruudesta vajaaksi. Jokainen uusi prosessi vie aikansa, tänä vuonna Tapparan.

7. Samalla valmentajalla jatkavat keräävät keskiarvona enemmän pisteitä kuin valmentajaa vaihtaneet

Wennström: Kyllä. Täksi kaudeksi valmentajaa vaihtoivat Tappara, Lukko, TPS, KalPa, Ässät ja HPK. Ennustan näiden joukkueiden keräävän keskiarvona vähemmän pisteitä kuin HIFK, Ilves, Pelicans, Kärpät, JYP, KooKoo, Sport, Jukurit ja SaiPa. Tiukkaa, mutta aika selkeää, eikö?

Koski: Mielenkiintoinen väite! Nostan ratkaiseviksi joukkueiksi juhlakauttaan painekattilassa viettävän JYPin, pelillisessä ja ideologisessa kriisissä kiehnäävän Kärpät, mutta myös vuosia alisuorittaneen SaiPan. Mikäli nämä joukkueet epäonnistuvat, vertailu kääntyy uusien valmentajien joukkueille.

8. Sport on enemmän kuin alkusyksyn mestari

Wennström: Vaasan Sport on ollut ennakkoarvioissa alemman puoliskon joukkueista vaikein ennustettava valtavan ulkomaalaismäärän takia. Siksi heitä myös helposti ylenkatsotaan. Siksi, ja jonkinlaisen Risto Dufva -epäluottamuksen takia. Katsoin kristallipalloon. Tänä vuonna Sportin ulkomaalaiset sopeutuvat Liiga-kiekkoon odotettua parempi, ja lukuisat pelaajat vetäisevät hyvän kauden alleen. Maalivahti Svoboda pelaa kauden yli keskiarvon riittävällä tasolla, kenties jopa paremmin.

Eniten Sportia edesauttaa kuitenkin se, että peräpää on aiempaa heikompi, ja sitten siellä keskikastissa ja sen alapuolellakin on omat ahdinkonsa. Uhkaako sieltä tulla Petri Karjalaisen KalPakin liukumalla vastaan? Tämähän taitaa kantaa kympin sakkiin asti. Laittakaahan Vaasan pudotuspelijunaan hiiliä, minä heitin jo lapiollisen.

Koski: Ei. Kymmenen sakkiin pääsy ei ole nyky-Liigassa kohtuuton vaade. Sport on varsinkin syksyisin terävämpi kuin monet kuvittelevat, mutta se ei riitä tällä kertaa. Parempien joukkueiden vire kohenee kierros kierrokselta, ja Sportille mahdollinen syysiloittelu sakkaa viimeistään kevättalvella.

» Lähetä palautetta toimitukselle