Yksi heistä on Juha Uotila, 29, josta ei ole kotimaassa juuri kuultu sen jälkeen, kun puolustaja vaihtoi Pelicansin Ruotsin toisiksi korkeimpaan sarjatasoon Allsvenskaniin kesällä 2011. Uotila on kuitenkin viihtynyt hyvin, ja niin pelaajan itsensä kuin nykyisen joukkueen Vita Hästenin tarina on mielenkiintoinen.
− Allsvenskan oli minulle tuntematon liiga, kun täältä tuli kiinnostusta muutamalta joukkueelta. Lähdin uuteen haasteeseen tietämättä siitä juuri mitään. Vuosi vuodelta minut yllättää tämän sarjan kova taso. Tällä kaudella meillä on kaikkein suurimmat panokset, kun peräti neljä joukkuetta voi nousta, Uotila viittaa uusittuun Kvalserieniin.
Mutta miksi pelata Allsvenskania Ruotsissa, kun voisi pelata Liigaa tai Mestistä Suomessa?
− Viihdyn täällä hemmetin hyvin, koska taso on kova ja tykkään siitä, millaista kiekkoa täällä pelataan. Täällä kiekko on ehkä isommassa roolissa kuin Suomessa toisella sarjatasolla, mikä on vähän ikävä juttu. Täällä Allsvenskania seurataan ja se kiinnostaa, ja se on kiva myös meille pelaajille.
Toinen sytyttävä seikka on aidosti avoin sarja.
− SHL:ssä pelaa 12 joukkuetta, täällä alla 14. Joukkueet ovat vaihtuneet jokaisena vuonna, kun olen pelannut täällä. Se tekee kiinnostavaksi. Vaikka olisi kuinka profiloitunut SHL-joukkue, niin tosipeleissä saattaa silti käydä huonosti. Mutta siihen en ota kantaa, pitäisikö Suomeen saada sama systeemi, Uotila nauraa.
Valkoinen hevonen - Allsvenskanin musta hevonen?
Norrköpingläinen Vita Hästen nousi täksi kaudeksi Allsvenskaniin, eikä joukkueelle totisesti annettu mahdollisuuksia ennakkokaavailuissa. Joukkue on kuitenkin näyttänyt alkukaudella pitkää nenää epäilijöille ja keikkuu lauantain kierroksen jälkeen sarjakärjessä.
Allsvenskanissa on paljon suurehkolla budjetilla operoivia goljatteja, mutta pieni ja sisukas Vita Hästen on lähtenyt pelaamaan ennakkoluulottomasti.
− Ei meille juuri arvosanoja annettu ennen kautta, mutta ehkä näissä taistoissa on välillä kivempi olla se daavid. Sarjasta tulee kuitenkin tiukka: viime kausilla jumbon ja viimeisen pudotuspelijoukkueen välillä ei ole ollut montaa pistettä. Putoamisvaara kiehtoo.
Välillä on kivempi olla se daavid.
Uotila pelasi kolme edellistä kautta Oskarshamnissa, mutta vastuu houkutteli sarjanousijajoukkueeseen.
− Oskarshamn oli kiva paikka ja kaikkea, mutta halusin uutta haastetta. Vita Hästen oli erittäin kiinnostunut minusta ja tuntui, että olisi kiva kokeilla siipiäni. Olen saanut täällä vähän isomman roolin, ja sen takia tätä onkin kiva tehdä: on hienoa päästä kentälle.
Mutta onko Vita Hästenistä nousemaan ensi keväänä pääsarjaan? Uotila pudistelee päätään.
− Meidän tavoitteemme ovat ehkä tuollaisella 5-10 pelin aikavälillä.
Vita Hästen, Valkoinen hevonen, on mielenkiintoinen nimi jääkiekkojoukkueelle. Uotilalle on selitetty, mistä nimi tulee. Tai ainakin yritetty.
− Valkoinen väri tulee Norrköpingin kaupungista, ja Hästen on seuran perinteinen nimi. En ihan niin hyvin ruotsia ymmärrä, että kaikki olisi tarttunut kaaliin!
Jääkiekkoa ympäri maailman
Niin, miten toisella kotimaisella pärjää joukkueessa, jossa lähes kaikki ovat ruotsalaisia?
− Hyvin pärjään! Alkuun joutui käyttämään paljon englantia, mutta sitten ruotsi alkoi tarttua, vaikka en koulussa ollutkaan mikään haka siinä. Ruotsin opiskelu oli sellaista pakkoa aina, sillä ajattelin, ettei sitä koskaan tarvitse, mutta näin kävi. Älkää lapset luulko, ettei ruotsilla tee mitään, Uotila neuvoo.
Pelikieli on tosin melko kansainvälistä.
− Jääkiekko tietysti on aika samaa joka kielellä. Nyt, kun tulin uuteen joukkueeseen, niin päätin aloittaa kokonaan ruotsiksi. Puhun penkillä ja jäällä vain ruotsia, mutta ihan suomalaisena pidän itseäni vielä, Uotila nauraa.
Uotila pelasi aikanaan Yhdysvaltain yliopistosarjassa kolme vuotta, ja sen jälkeen hän edusti kahden kauden ajan sarjan hännillä taapertanutta Lahden Pelicansin syksystä 2009 alkaen.
− Pelicansista on hyviä muistoja, vaikka kiekon puolesta olikin ikävää olla sarjan huonoin joukkue. Mutta jonkun on aina oltava jumbo. USA:n vuodet taas olivat huippujuttu: oli aika eri juttu lähteä sinne parikymppisenä, kuin raataa Liigan ja Mestiksen välillä.
Suomalaisen kiekon seuraaminen on jäänyt Uotilalta vähiin, mutta comeback kotimaahan saattaa tapahtua vielä.
− Alkuun seurasin todella paljon Liigan tapahtumia, mutta tällä kaudella en ole edes tainnut katsoa yksiäkään kohokohtia netistä. Energia riittää vain tiettyyn määrään kiekon seuraamista. Minua kuitenkin kiinnostaisi vielä pelata Liigassa. Toistaiseksi en ole hirveästi sitä ajatellut, mutta en sano, ettenkö ollenkaan.
