Kausiennakot 2023: NHL

1

Jatkoajan NHL-ennakko 2023-2024

2

NHL-ennakko 2023-2024

NHL-kausi 2023-24 alkaa kolmen ottelun kierroksella keskiviikon 11.10. vastaisena yönä. Jatkoaika ennakoi joka joukkueen asetelmat kauteen. Juttuja julkaistaan joka päivä aina kauden alkuun asti.

Joukkue-ennakot

3

Tyynenmeren divisioona

Tyynenmeren divisioona vaikuttaa paperilla erityisen kiinnostavalta ja tasokkaalta. Vegas Golden Knights lähtee puolustamaan mestaruutta vahvalla joukkueella. Edmonton Oilers luottaa tähtitieteellisiä tehopisteitä takoneeseen supertähtiduoonsa, mutta riittääkö materiaalin syvyys viemään joukkuetta pitkälle kevääseen? Los Angeles Kings vaikuttaa mustalta hevoselta jopa Stanley Cup -spekulaatioissa. Seattle Kraken toivoo ja odottaa viimekautisen erinomaisen pelivireen jatkuvan. Venymistä se tosin vaatii.

Divisioona on myös NHL:n divisioonista kaikkein kaksijakoisin. Pohjilta löytyy ehkäpä koko sarjan heikoimmat joukkueet.

Niin Ducksilta, Sharksilta kuin Canucsilta on vaikea odottaa edes kunnollista taistelua pudotuspelipaikasta. Kaikki kolme ovat sen myötä mitä parhaimmassa tilanteessa, jossa joukkueet pystyisivät kehittämään nuoria pelaajia ja nousemaan pikkuhiljaa kohti huippua. Näyttää kuitenkin siltä, että tämäkin prosessi sakkaa jokaisella joukkueella.

Flames sen sijaan lähtee pesemään kasvojaan viime kauden pettymyksen jälkeen. Se on nelikon ainoa joukkue, jolla on todelliset mahdollisuudet kammeta itsensä pudotuspeleihin.

Joukkue-ennakot

4
AnaheimDucks

Anaheim Ducks – nuorten pelaajien hidas kehitys kohti huippua

Ensimmäinen kausi ilman kapteeni Ryan Getzlafia oli Anaheim Ducksilla todella heikko. Ankkalauma oli Tyynenmeren divisioonan viimeinen. Joukkue teki toiseksi vähiten maaleja ja päästi eniten koko sarjassa. Tälle kaudelle odotusarvot eivät ole parantuneet.

Odotetusti viime kauden siirtotakarajalla kaupattu John Klingberg ei palannut joukkueeseen, kuten ei myöskään Dmitri Kulikov. Kolmas puolustaja, joka ei palaa Ducksiin, on kokenut Kevin Shattenkirk. Pari kautta sitten lupaavia otteita näyttänyt hyökkääjä Maxime Comtois ei saanut jatkosopimusta, vaan siirtyi Vegas Golden Knightsiin koeaikasopimuksella.

Uusista hankinnoista puhuttavin on ollut Radko Gudas. Parhaimmillaan hän on pätevä puolustaja NHL:ssä, mutta hänellä on ollut taipumusta käsittämättömiin ratkaisuihin niin fyysisessä kuin kiekollisessa pelissä. Lisäksi Gudaksen korkea neljän miljoonan dollarin vuosipalkka on puhuttanut.

Ducksin hyökkäykseen saapui kesällä sekä kokemusta että tulevaisuuden toivoa. Tampa Bay Lightningissa Stanley Cupeja voittanut kokenut Alex Killorn saapui Ducksin kärkiketjuihin nuorten tulevien tähtien rinnalle. Joukkueeseen saapui myös kesän NHL-varaustilaisuuden kakkosnimi Leo Carlsson. 18-vuotias ruotsalainen pelasi jo viime keväänä MM-kisoissa ja on odotettavissa, että hän saa heti näytönpaikkansa heikossa joukkueessa.

Huolimatta siitä, että puolustuksen hankintoja voi kritisoida, on Ducksin puolustus profiililtaan tasapainoisempi kuin aiemmin. Viime kaudella puolustus oli täynnä hyökkäyssuuntaan orientoituvia pelaajia. Nyt joukkueeseen tuodut Gudas, Robert Hägg ja Ilja Ljubuškin ovat selkeästi puolustavampia pelaajia. Suomalaisittain seurattavaa on, onnistuisiko loukkaantumisista viime kausina kärsinyt Urho Vaakanainen vakiinnuttamaan itsensä NHL-tasolle.

Ducksin hyökkäys on profiililtaan edelleen samanlainen kuin viime kaudella. Joukkueesta löytyy muutamia kokeneempia pelaajia, kuten Killorn, Adam Henrique ja Ryan Strome, mutta hyökkäyksen ytimen muodostavat nuoret taitopelaajat. Carlssonille tullaan antamaan näytönpaikka ja Mason McTavish saanee enemmän vastuuta.

Mielenkiintoa hyökkäyksen ympärillä tuottaa se, että joukkueen ykköshyökkääjän, nuoren kikkapojan Trevor Zegrasin kanssa joukkueen oli haastava päästä yhteisymmärrykseen jatkosopimuksesta. Lopulta kauden kynnyksellä pelaaja solmi kolmivuotisen ja reilun viiden miljoonan dollarin kausipalkalla varustetun sopimuksen. Lisäksi nuori hyökkäävä puolustaja Jamie Drysdale solmi pitkän neuvottelun jälkeen kolmivuotisen jatkon Ducksiin.

Maalivahtitilanne Ducksissa ei juuri ole muuttunut. John Gibson jatkaa ykkösmaalivahtina ja Lukáš Dostál jatkaa hänelle kirittäjänä Anthony Stolarzin siirryttyä Florida Panthersiin. Aika ajoin on noussut esille, että Gibson haluaisi ulos Ducksista menestyvämpään joukkueeseen, mutta hän on torpannut nämä väitteet systemaattisesti. Koska Ducks ei todennäköisesti tule menestymään tälläkään kaudella, Gibson tulee pysymään jälleen kerran siirtohuhujen kohteena.

Ducksin valmennuksessa on tapahtunut muutoksia. Vuosia AHL:ssa Colorado Eaglesia valmentanut Greg Cronin tuli päävalmentajaksi Dallas Eakinsin tilalle. Cronin on GM Pat Verbeekin ensimmäinen itse valitsema päävalmentaja. On mielenkiintoista nähdä, mitä uusi valmentaja saa nuoresta joukkueesta irti.

Ducksin uudelleenrakennus on yhä täysin vaiheessa ja perustuu täysin nuorten lupausten kehittymiseen. Ankkalauma ei tule kuitenkaan taistelemaan pudotuspelipaikasta, vaan on sarjan heikoimpia joukkueita.

Ducks pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 7–8.

5
CalgaryFlames

Calgary Flames – löytävätkö Huberdeau ja Kadri kadonneen tehokkuutensa?

Calgary Flames lähti viime kauteen uudistuneena, kun joukkueen ydinpelaajat Matthew Tkachuk ja Johnny Gaudreau vaihtuivat Jonathan Huberdeauhun ja Nazem Kadriin sekä puolustusta vahvistamaan tulleeseen MacKenzie Weegariin.

Kaikki, mikä saattoi viime kaudella mennä pieleen, myös meni. Maalinteko tökki, eikä voittoja saatu haalittua edes ylivoimaisesta laukaisuhallinnasta huolimatta. Tiukat pelit kääntyivät ovaaleiksi pistesarakkeessa. Useiden tilastojen valossa Flames oli hyvä joukkue, mutta epäonnistui tärkeimmissä tilastoissa ja jäi pudotuspelien ulkopuolelle.

Kesän aikana seuran toimistolla tehtiin muutoksia isolla kädellä, kun seuraa yhdeksän vuoden ajan johtanut GM Brad Treliving astui syrjään. Tämän jälkeen kolme viime kautta rodeokaupungissa käskenyt Darryl Sutter irtisanottiin päävalmentajan tehtävästä. Uudeksi GM:ksi nimitettiin seuran aiempi apulais-GM Craig Conroy, jonka muistetaan pelanneen seurassa 2000-luvun alusta alkaen luoden pitkän uran organisaatiossa. Neuvonantajakseen Conroy palkkasi entisen joukkuekaverinsa, seuralegenda Jarome Iginlan. Vaihtopenkin taakse nimettiin odotetusti viisi viimeistä kautta apuvalmentajana toiminut Ryan Huska.

Pelaajarintamalla suurimmat katseet kesäkauden aikana kohdistuivat hyökkääjiin, joiden sopimuskausia oli jäljellä enää vuoden verran. Parhaan NHL-kautensa pelannut Tyler Toffoli kaupattiin itärannikolle New Jersey Devilsiin. Vaihdossa Albertaan kaksivuotisella sopimuksella saapui Jegor Šarangovitš sekä kolmannen kierron varausvuoro. Milan Lucic ja Trevor Lewis suuntasivat entisiin seuroihinsa Boston Bruinsiin ja Los Angeles Kingsiin.

Flamesin ympärillä pyörineet huhut kertoivat Elias Lindholmin ja Mikael Backlundin halunneen siirron muualle, mutta ruotsalaiskaksikko päätyi jatkamaan liekkipaidoissa. Koko NHL-uransa seuraa edustanut Backlund nimettiin joukkueen kapteeniksi, lisänä kahden vuoden jatkosopimukselle.

Alkavalla kaudella katseet kääntyvät uuteen päävalmentajaan Huskaan ja siihen, millaisella pelityylillä hän onnistuu repimään kaiken irti Huberdeausta ja Kadrista, joilta sopii odottaa edellissesonkia tehokkaampaa kautta. Myös Andrew Mangiapanen täytyy heiluttaa vastustajan maaliverkkoa viime kautta tiuhemmin.

Kuten aiemmin mainittua, Huska ei ole uusi kasvo organisaatiossa, joten pelaajat tuntevat hänet ja hänen vaatimustasonsa. Flamesin pelaamisessa on lupa nähdä innovatiivisempia ratkaisuja, joista aggressiivinen alivoimapelaaminen on tuttua Huskaa. Tärkeimpänä elementtinä ensimmäistä NHL-päävalmentajakauttaan aloittava kanadalainen tuonee kulttuurillisen muutoksen karjakaupunkiin vanhan koulukunnan valmentajan jälkeen.

Joukkueen puolustus lukeutuu peräti koko sarjan parhaimpiin. Siniviiva on miehitetty lähes täydellisesti niin puolustus- kuin hyökkäyssuuntaan pelaavilla puolustajilla. Maksimoidakseen jokaisen puolustajansa taidot, joukkueen on pystyttävä muodostamaan roolitukset mahdollisimman optimaalisiksi. Tässä auttavat Weegarin lisäksi Rasmus Andersson, Noah Hanifin sekä Chris Tanev, jotka kaikki pystyvät pelaamaan suurella peliajalla ja auttamaan joukkuettaan erikoistilannepelaamisessa.

Maalivahteina seurassa jatkavat pitkällä ja rahakkaalla sopimuksella torjuva Jacob Markström sekä toiseksi viimeistä sopimusvuottaan aloittava Dan Vladař. Molemmilla veräjänvartijoilla on näytön paikka, kun vielä toissa kauden päätteeksi Vezina-ehdokkaaksi nimetyn Markströmin tilastot kokivat viime kaudella laskusuhdanteen ja seuran tulevaisuuden lupauksiin lukeutuva Dustin Wolf kärkkyy peliaikaa Vladařin takana.

Nuorista pelaajista suurempaa roolia alkavalla kaudella tulevat kantamaan 20-vuotias kahden vuoden takainen ykköskierroksen varaus Matthew Coronato, ensimmäisenä etelädakotalaisena NHL-sopimuksen kirjoittanut Walker Duehr sekä lupaava Jakob Pelletier, joka seuran harmiksi loukkasi olkapäänsä harjoituskaudella, eikä hänen paluustaan ole vielä tietoa.

Flames on paperilla ehdottomasti pudotuspelijoukkue, mutta viime kauden tapaan karsiutuminen kevään peleistä viime metreillä on jälleen täysin mahdollista. Pudotuspelipaikka on tämän kauden joukkueelle maksimisuoritus, joten toissakevään kaltainen menestys, jolloin liekkipaidat ylsivät konferenssin välieriin, jää vielä odottamaan itseään.

Flames pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 4–6.

6
EdmontonOilers

Edmonton Oilers – toistuuko tuttu kaava?

Edmonton Oilers törmäsi viime keväänä jo toisena kautena putkeen tulevan Stanley Cup -voittajan mestaruusjunaan, kun se hävisi Vegas Golden Knightsille pudotuspelien toisella kierroksella voitoin 2–4. Uutta menestyksen aikakautta etsivä Oilers lähtee tulevaan kauteen jälleen kerran vain mestaruus mielessä.

Oilers on ulospäin yhtä kuin Connor McDavid ja Leon Draisaitl. Maailman kaksi parasta hyökkääjää antavat joukkueelleen mahdollisuuden voittaa joka ilta. Ongelmat ovat kuitenkin muualla, sillä joukkueen kollektiivinen puolustuspeli ja maalivahtiosasto eivät ole täyttäneet samoja kriteereitä. Tulevan kauden potentiaaliset kompastuskivet löytyvät jälleen samoista paikoista, mutta Oilers-kannattajien ei vielä kannata heittää kirvestä kaivoon menestyksen osalta.

Mattias Ekholmin saapuminen joukkueeseen siirtotakarajalla näytti olevan Oilersille juuri oikeaa lääkettä. Ekholm toi joukkueen alakertaan mukanaan luotettavuutta ja tasaisuutta, kun joukkueen pakistolta ollaan totuttu näkemään kriittisillä hetkillä ylipelaamista ja kurittomuutta. Darnell Nursen rooli pieneni ja nuori tehopakki Evan Bouchard sai "ruotsalaisesta viikingistä" heti vahvan mentorin ja esimerkin.

Aiemmin joukkueessa oltiin totuttu Ekholmin sijasta Tyson Barrien puolustuspeliin, joten Barrien vaihtuminen Ekholmiin sekoitti varmasti pakiston dynamiikkaa siten, ettei siitä saatu ulosmitattua täyttä potentiaalia vielä viime keväänä. Tulevalla kaudella Oilers-pakistolta voi odottaa parempaa, sillä joukkue pääsee hiomaan pelitapaansa päävalmentaja Jay Woodcroftin johdolla jo harjoituskaudella Ekholm riveissään.

Pakisto Oilersissa jakautuu kolmeen kategoriaan. Bouchard on puolustajista hyökkäävin ja vie valtaosan ylivoima-ajasta. Häneltä voidaan tulevalla kaudella odottaa jopa 70 tehopisteen rajan rikkomista. Bouchardin jalanjäljissä kiekollisen roolin läpimurtoa hakee 22-vuotias Philip Broberg, joka erottuu hyvällä luistelullaan. Ekholm on peräpään johtaja, joka kykenee myös tuloksentekoon. Nurse on rahallisesti kalliimpi, mutta pelillisesti halvempi ja virheherkempi kopio Ekholmista. Kolmosparin Cody Ceci ja Brett Kulak ovat omassa puolustavassa roolissaan riittävän hyviä pelaajia, eikä "Öljyn" voittaminen heistä jää kiinni. Puunkaatajaosastoon kuuluu myös samasta pelipaikasta taistelevat kehityskelpoiset Vincent Desharnais ja Markus Niemeläinen.

Hyökkäyksessä joukkueen kärki parani kesällä, kun pitkään Oilersissa läpimurtoa hakenut Kailer Yamamoto kaupattiin pois. Hänet korvasi viime kaudella loukkaantumisista kärsinyt, mutta edelleen laatuhyökkääjänä pidettävä voimahyökkääjä Connor Brown, joka saapui joukkueeseen lähes ilmaisella sopimuksella.

Muuten kärkiketjut nähdään tutusti McDavidin ja Draisaitlin johtamina, Zach Hyman, Ryan Nugent-Hopkins ja Evander Kane säestäjinään. Läpimurtoa hyökkäyksessä hakee nuori lupaus Dylan Holloway, joka pelannee kolmoskentässä Ryan McLeodin laidalla.

Pohjaketjuista Klim Kostin, Devin Shore ja kevään vuokrapelaaja Nick Bjugstad poistuivat joukkueesta, mutta Warren Foegele, Mattias Janmark, Derek Ryan ja kesällä hankittu Lane Pederson pitävät tason riittävänä kunnossa pysyessään. Koeajan kautta pelipaikkaa hakee myös Oilers-ikonina pidettävä veteraani Sam Gagner sekä Adam Erne.

Suurin kysymysmerkki kauden alla on – jälleen kerran – maalivahtiosasto. Vuosi sitten ykkösvahdiksi hankittu epätasainen Jack Campbell pelasi heikon kauden, mutta pystyy parhaimmillaan hyviin suorituksiin. Nuori Stuart Skinner kahmaisi itselleen ykkösvahdin paikan, mutta hänen otteensa eivät pudotuspeleissä riittäneet viemään Oilersia riittävän pitkälle.

Maalivahtiosasto kuvaa hyvin koko Oilers-joukkuetta isommassa kuvassa. Potentiaalin yläraja on korkealla, mutta epätasaisuus on suurin haaste tosipelien koittaessa. Hyökkäyksen kärjen ansiosta Oilers pelaa jopa konferenssin voitosta runkosarjassa, mutta menestyminen keväällä on kiinni joukkueen kollektiivisesta puolustuspelistä ja maalivahtien kevätvireestä.

Edmonton Oilers pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 1–2.

7

Los Angeles Kings – hyökkäys eliittiä, kestääkö peräpää?

Los Angeles Kings jatkoi viime kaudella siitä, mihin se vuotta aiemmin jäi, kun se laittoi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella suosikkina sarjaan lähteneen Edmonton Oilersin tiukoille. Toista vuotta putkeen kuninkaiden matka kuitenkin katkesi ensimmäiselle kierrokselle, joten joukkueen tavoite tulevaan kauteen on selvä – eteneminen vähintään pudotuspelien toiselle kierrokselle.

Joukkueen ehdoton vahvuus päättyneellä kaudella oli tiivis puolustuspeli sekä sitoutuminen Todd McLellanin pelitapaan. Se on tulevallakin kaudella Kingsin tukeva selkänoja. Siihen kun lisää kesällä löydetyt vahvistukset, on Kings jälleen keväällä vaikea voitettava.

Kings menetti kesällä lukuisia runkopelaajiaan, kun Alex Iafallo, Gabriel Vilardi, Sean Walker, Rasmus Kupari ja Sean Durzi poistuivat joukkueesta. Lisäksi siirtotakarajalla hankittu Joonas Korpisalo ei tehnyt sopimusta Kingsiin, vaan lähti Ottawa Senatorsiin.

Uhraukset olivat kuitenkin kannattavia, sillä Kings sai naarattua itselleen uuden kärkisentterin Pierre-Luc Dubois'n muodossa. Dubois tuo mukanaan kosolti hyökkäystaitoa, ja samalla valmentaja McLellan pääsee säästämään kapteeni Anže Kopitarin voimia pitkän kauden aikana. Kingsillä on nyt kasassa ehkäpä NHL:n paras keskikaista, kun Phillip Danaultin tasoinen sentteri asetetaan "vain" kolmoskenttään.

Korpisalon lisäksi maalivahti Cal Petersen siirtyi muille maille, joten GM Rob Blake joutui kesän aikana hankkimaan joukkueeseensa kaksi maalivahtia. Senatorsissa viime kauden pelannut 36-vuotias veteraanivahti Cam Talbot teki Kingsiin vuoden sopimuksen samoin kuin tšekkiläinen David Rittich. Kolmikon täydentää Pheonix Copley, joka pelasi viime kaudella jopa 37 NHL-peliä.

Talbot on ennakkoon kolmikosta luotettavin, mutta potentiaalia löytyy molemmilta kirittäjiltä. Copley oli edelliskaudella parhaimmillaan loistava, mutta alaskalaisvahdin taso heitteli kauden mittaan liikaa. Rittich puolestaan on hieman etsinyt peliään edelliset kaksi kautta, mutta pelasi mukiinmenevästi aiemmin Calgary Flamesissa.

Joukkueen puolustus on kokonaisuutena laadukas, vaikka Durzi jouduttiinkin uhraamaan vahvemman keskikaistan tieltä. Drew Doughty on 33-vuotiaana edelleen sarjan parhaita puolustajia, ja kunnossa pysyessään pelaa illasta toiseen niin paljon kuin itse haluaa. Doughty kantaa Kings-pakeista kaiken vastuun hyökkäyksellisestä pelistä, kun taas puolustavaa roolia kantavat Mikey Anderson, Matt Roy ja etenkin siirtotakarajalla Columbus Blue Jacketsista hankittu Vladislav Gavrikov.

22-vuotias ruotsalaispakki Tobias Björnfot hakee lopullista läpimurtoa tulevalla kaudella ja taistelee peliajasta maanmiehensä Andreas Englundin kanssa. Lisäksi OHL:ssä viime kaudella 31 peliin 61 pistettä mättänyt 20-vuotiaan Brandt Clarke voi todella yllättää ja pelata vaikka koko kaudenkin ylhäällä.

Hyökkäyksen pelillinen johtaja on Kopitar, joka aloittaa jo 18. kautensa Kings-paidassa. Kopitar pelaa taatusti omalla tasollaan ja saa keskikaistalla tukea Danaultin lisäksi myös Duboisilta. Ruotsalainen Adrian Kempe on yksi NHL:n aliarvostetuimpia pelaajia ja pelaa todennäköisesti Kopitarin laidalla. Kopitar–Kempe kaksikko on kahteen suuntaan pelattaessa yksi NHL:n parhaista sentteri–laituri kaksikoista.

Kingsin tehokkain pelaaja viime kaudella oli sveitsiläinen Kevin Fiala, joka kunnossa pysyessään ja Dubois rinnallaan rikkoo heittämällä sadan tehopisteen rajan alkavalla sesongilla. Kärkiketjut täydentävät nuoret Quinton Byfield ja Arthur Kaliyev, joilta voi nyt odottaa lopullista läpimurtoa.

Kolmoskentässä pelaa Danault yhdessä Viktor Arvidssonin ja Trevor Mooren kanssa, joten vahvempaa kolmoskenttää saa NHL:stä etsiä. Neloskenttäkin on laadukas. Sen keskellä pelaa valmentaja McLellanin luottosoturi ja "omatunto", suomalaissukuinen Blake Lizotte. Laidoilla hyökkäävät täksi kaudeksi Kingsiin palannut veteraani Trevor Lewis ja ruotsalainen tykinkuula Carl Grundström.

Kingsin hyökkäyksessä on vain kaksi pientä kysymysmerkkiä – nuoret Byfield ja Kaliyev. Mikäli he lunastavat odotuksensa, on Kingsillä kasassa ehkä NHL:n kovin hyökkäysorkesteri, jolta voi odottaa roppakaupalla maaleja, unohtamatta laadukasta oman pään pelaamista.

Kysymysmerkit kasvavat alakertaan mentäessä, mutta puolustus kestää toistaiseksi vertailun divisioonan kärkijoukkueista esimerkiksi Oilersiin. Maalivahtiosasto on joukkueen suurin kysymysmerkki. Kingsille riittää se, että joku kolmikosta Talbot–Copley–Rittich pystyisi samaan tasoon kuin Korpisalo viime keväänä.

Mikäli Kings aikoo pärjätä pudotuspeleissä, on GM Blakella kauden edetessä vastassa suuri pohdinta – luottaako nykyiseen pakistoon ja maalivahtosastoon, vai uhratako joku laatuhyökkääjistä luotettavan kolmosparin puolustajan tai maalivahdin edestä?

Kaiken osuessa absoluuttisesti nappiin, voi Kings voittaa jopa koko divisioonan, mutta runkosarjan alkupuolisko asettaa pudotuspelien odotusriman oikealle korkeudelle.

Los Angeles Kings pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 2–4.

8
San JoseSharks

San Jose Sharks – hailauma vailla suuntaa

San Jose Sharks on muutoksen keskellä. Viime kaudella joukkueesta kaupattiin paras maalintekijä Timo Meier New Jersey Devilsiin ja kesällä nähtiin massiivinen pelaajakauppa, jossa 101 tehopistettä tehnyt puolustaja Erik Karlsson siirtyi Pittsburgh Penguinsiin. Joukkueessa olisi nyt tilaa uusille vastuunkantajille Tomas Hertlin ja Logan Couturen rinnalle. Tällaisia pelaajia ei kuitenkaan liiemmin joukkueesta löydy.

Muut joukkueesta poistuneet pelaajat ovat lähinnä syvyyspelaajia, kuten viime kevään siirtotakarajalla lähtenyt Jaycob Megna, vamman takia uransa lopettanut Markus Nutivaara sekä duunarihyökkääjät Nick Bonino ja Matt Nieto. Lisäksi maalivahti James Reimer siirtyi Detroit Red Wingsiin.

Sharksiin saapui kesällä varsin meritoituneita NHL-pelaajia. Hyökkäyksessä uusina pelaajina nähdään Anthony Duclair, Mikael Granlund ja Mike Hoffman. Puolustukseen puolestaan saapui Karlsson-kaupassa Jan Rutta. Lisäksi Sharksiin saapuivat uutta nostetta uralleen hakevat maalivahti Mackenzie Blackwood ja hyökkääjä Filip Zadina.

Sharksin puolustuksessa on Ruttan, Marc-Edouard Vlasicin ja Mario Ferraron kaltaisia oman maalin varjelijoita, mutta kuka ottaisi kiekollisen johtajan paikan? Joukkueen puolustuksessa ei oikeastaan ole yhtäkään pelaajaa, joka olisi tullut tunnetuksi kiekollisesta osaamisesta, eikä uusia nuoria kykyjä ei ole tulossa sisään.

Couture ja Hertl tulevat olemaan yhä Sharksin hyökkäyksen johtajat. Tälle kaudelle hyökkäys on laajempi kuin viime kaudella, mutta se ei tule riittämään kilpailussa pudotuspelipaikasta. Esimerkiksi Granlundilta tai Hoffmanilta on vaikea nähdä niin merkittävää tason nostoa, että he pystyisivät todella olemaan käänteentekeviä pelaajia.

Lisäksi Sharksissa on ongelmana nuorten potentiaalisten pelaajien puute. William Eklund on ainoa selkeä potentiaalinen tulevaisuuden tähti, mutta annetaanko hänelle riittävästi näyttöpaikkoja ottaa pelipaikka NHL:ssä? Zadina voi olla sellainen pelaaja, joka tekee vihdoin NHL-läpimurron, johon hän ei kyennyt Red Wingsissa.

Sharksilla on nyt kaksi maalivahtia, joilta tulee odottaa tasonnostoa. Kaapo Kähkönen ei pystynyt osoittamaan viime kaudella, että hän olisi mitat täyttävä ykkösmaalivahti NHL:ssä. Blackwood puolestaan on kärsinyt loukkaantumisista, joiden myötä hän valui hierarkiassa kolmanneksi vaihtoehdoksi Devilsissä. Jos molemmat pystyvät palaamaan parhaalle tasolleensa, on Sharksilla on pätevä maalivahtitandemi kasassa.

Sharks on seurana tilanteessa, jossa sen pitäisi päättää, lähdetäänkö todelliseen uudelleenrakennukseen vai jatketaanko nykyisen rungon tekohengitystä. Sharksilla ei vieläkään ole vahvaa katrasta nuoria pelaajia, joita voisi tuoda joukkueeseen sisään. Toisaalta, kun menestys tulee kiertämään joukkuetta tälläkin kaudella, ensi kesäksi olisi tarjolla hyviä varausvuoroja.

Sharks pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 7–8.

9
SeattleKraken

Seattle Kraken – tavoitteena jatkuvuus

Seattle Kraken löi viime kaudella epäilijöilleen luun kurkkuun, kun se onnistui ennakko-odotusten vastaisesti pääsemään aina pudotuspelien toiselle kierrokselle asti. Eikä jatkopaikka silloinkaan ollut kaukana.

Mikä teki joukkueesta erityisen oli sen tasaisuus. Se ei loistanut millään osa-alueella, mutta taisteli silti runkosarjassa jopa konferenssin ykköspaikasta ja haastoi toden teolla pudotuspeleissä kohtaamansa joukkueet. Joukkue teki runkosarjan neljänneksi eniten maaleja, mutta yksikään pelaaja ei kuulunut 50 parhaan maalintekijän joukkoon.

Kraken on kliseisesti sanottuna joukkue isolla J:llä. Kesän aikana pelaajia on liikkunut kumpaankin suuntaan, mutta jo varausdraftissa parin vuoden takaa alulle pantu runko on säilynyt suurpiirteittäin samana.

Muun muassa hyökkääjät Ryan Donato, Morgan Geekie ja Daniel Sprong sekä maalivahti Martin Jones jättivät joukkueen. Heitä paikkaamaan tuotiin konkaripuolustaja Brian Dumoulin sekä hyökkääjät Pierre-Edouard Bellemare ja Kailer Yamamoto.

Joukkueen hyökkäys on äärimmäisen tasainen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi heikkous, vaan pikemminkin tasaisuutensa ansiosta joukkue pystyi sekä viime vuonna että myös tulevana kautena nappaamaan voittoja.

Hyökkäysvoimaa tarjoilevat ensisijaisesti Matty Beniers, Jared McCann, André Burakovsky ja Jordan Eberle. McCann oli joukkueen paras pistemies viime kaudella, mutta yhden kesän kehittyneempänä voi Berniersistä kasvaa joukkueen kärkipistetehtailija. Ylipäätään jos kaikki viisi pysyvät terveinä, on jokaisella pelaajalla mahdollisuus ylittää yli 60 pistettä tällä kaudella.

Suomalaisittain katseet kohdistuvat Eeli Tolvaseen, joka kesken kauden Krakeniin siirtyneenä vaikutti paikoittain kuin uudesti syntyneeltä. Vasta 24-vuotiaalla laitahyökkääjällä on kaikki mahdollisuudet olla tulevalla kaudella taas asteen parempi. Mielenkiintoa herättää myös joukkueen ykkösvaraus Shane Wright, jolla on ollut vaikeuksia löytää pelipaikkaa niin NHL:stä kuin AHL:stäkin.

Puolustuksessa johtohahmona toimii tälläkin kaudella Vince Dunn, joka solmi kesällä nelivuotisen jatkosopimuksen joukkueeseen. 64 pistettä oli yllätys mutta myös lukema, johon kanadalaispuolustaja voi tälläkin kaudella yltää. Pakkiparina toimii ruotsalainen Adam Larsson, joka otti viime kaudella huikeita kehitysaskeleita. Yhdessä Dunnin kanssa Larsson muodostaa yhden sarjan kokonaisvaltaisimmista puolustuspareista.

Kaksikon takana muu puolustus on varsin kokenut. Dumoulin ja Justin Schultz tuovat pitkää kokemusta, mutta riskinä on, että ikä alkaa painaa liikaa. Jamie Oleksiak ja Will Borgen edustavat fyysisempää puolustajamallia, joka ei pelkää ryskyttää kaukalon laitoja. Kuitenkin hyökkäykseen verrattuna joukkueen puolustus voi varsinkin sarjan nopeimpia joukkueita vastaan jäädä jalkojen alle.

Heikkoudeksi nostettakoon myös maalivahtipeli. Philipp Grubauer nousi viime kaudella ensimmäisen Kraken-kauden suosta, mutta loukkaantumisen takia paluu vanhaan hyvään jäi vielä odottamaan itseään. Varavahdiksi nousee todennäköisesti harjoitusleirien perusteella joko Joey Daccord tai pitkältä loukkaantumiselta paluun tehnyt Chris Driedger.

Kesällä valmentaja Dave Hakstolin sopimusta jatkettiin aina kaudelle 2025–2026 asti. Tämä sekä muut jatkosopimukset osoittavat, kuinka joukkue pyrkii joukkuerakennuksellaan ennen kaikkea jatkuvuuteen. Jos tässä onnistutaan, voidaan jatkuvuutta nähdä myös tulostaululla, kun Kraken pääsee jälleen ensi keväänä yllättämään Läntisen konferenssin kärkijoukkueita pudotuspeleissä.

Seattle Kraken pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 3–4.

10
VancouverCanucks

Vancouver Canucks – murheenkryyninä puolustus

Vancouver Canucks oli muutama vuosi sitten NHL:n kiinnostavimpia joukkueita.

Elias Pettersson häikäisi hyökkäyspelin tähtenä, Quinn Hughes mainittiin samassa lauseessa kirkkaimpien puolustajalupausten Cale Makarin ja Adam Foxin kanssa, Brock Boeser oli väläytellyt maalintekotaitojaan ja Thatcher Demko alkoi haastaa itselleen ykköstorjujan tonttia.

Koronakevään 2020 ja karsinta- sekä ensimmäisen kierroksen ottelusarjavoittojen jälkeen Canucks ei ole selvinnyt pudotuspeleihin. Boeserin maalitahti on hiipunut ja yhdysvaltalainen pyörii jatkuvasti kauppahuhuissa, eikä Demkokaan ole ollut joukkuetta kannatteleva ykkösmaalivahti.

AHL-seura Abbotsford Canucksissa Marko Torenius sentään valmentaa MM-kisoissa säväyttänyttä Artūrs Šilovsia kohti NHL:ää, mutta tällä kaudella 22-vuotiaan latvialaisen rooli on saada paljon torjuntatyöskentelyä AHL:ssä.

Pettersson ylsi viime kaudella NHL:n pistepörssin kärkikymmenikköön ja Hughes on kahden edellisen kauden aikajänteellä sarjan tehokkaimpia puolustajia Roman Josin, Makarin ja Erik Karlssonin jälkeen.

Uransa ylivoimaisesti tehokkainta peliään Canucksissa pelannut J.T. Miller täydentää terävän kärjen, jonka takana ei kuitenkaan ole riittävästi täytettä. Erityisesti puolustus on ollut murheenkryyni jo muutaman kauden ajan.

Filip Hronek, Carson Soucy ja Ian Cole ovat alkavalle kaudelle jo positiivisia hankintoja, mutta seuran palkkakattoa rasittavat vielä edellisen GM:n Jim Benningin harhalaukaukset, kuten Tyler Myersin ylimitoitettu sopimus ja Oliver Ekman-Larssonin taannoinen hankinta.

Nykyinen GM Patrik Allvin osti ruotsalaiskonkarin ylihuonon sopimuksen ulos, mikä kuluttaa palkkakattoa miljoonilla kevääseen 2029 asti, vaikka Myersin kuuden miljoonan dollarin sopimus päättyykin tähän kauteen.

Oma vaikutuksensa puolustuspelaamisen tullee siitäkin, että 23-vuotias Hughes ottaa tällä kaudella pelillisen johtajuuden lisäksi myös kapteenin vastuun. Pudotuspelipaikka vaatii joko Hughesilta entistä dominantimpaa pelaamista tai taustajoukoilta ennennäkemätöntä tasonnostoa.

Hyökkäyksessä Andrei Kuzmenko onnistui siirtämään ensimmäiselle NHL-kaudelleen KHL:stä tutun tehokkuuden ja kesken viime kauden New York Islandersista hankittu Anthony Beauvillier väläytteli lupaavasti.

Pettymys sen sijaan on, kuinka omien varausten Nils Höglanderin ja Vasili Podkolzinin kehitys on pysähtynyt – ellei jopa taantunut.

Tammikuussa Canucksin päävalmentajaksi palkatulla Rick Tocchetilla on alempiin ketjuihin hyviä vaihtoehtoja pelaamaan energistä ja työteliästä kiekkoa, mutta kärkiketjuissa reservi on ohutta. Ja jopa Petterssonin ja Millerin tasoiset pistehirmut tarvitsevat pitkän kauden aikana viimeistelyyn taustatukea, jota ei Canucksin pohjakentistä liiemmälti ole tarjolla. Mahdollisilla pelaajakaupoilla toki voisi vaikuttaa tilanteeseen, mutta vain rajallisesti.

Pudotuspelipaikka on ehkä Canucksille tavoite ja motivaation lähde, mutta Tyynenmeren divisioonan jumbosijan välttäminen on kauden todennäköisempi maali.

Canucs pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 6–8.

11
VegasGolden Knights

Vegas Golden Knights – kollektiivin voimalla puolustamaan mestaruutta

Vegas Golden Knights jyräsi vastustamattomasti mestariksi ja toteutti näin omistajansa Bill Foleyn sarjan laajennuksen yhteydessä antaman lupauksen. Edes pakon sanelema maalivahtiruletti ei sekoittanut joukkueen pelaamista, mikä kuvasti ritarilauman kollektiivin vahvuutta.

Stanley Cup -voittoa seuraa monesti haastava kesä, jonka aikana tuoreen mestarin on luovuttava pahimmillaan useammastakin hyvästä pelaajasta. Golden Knightsin kohdalla näin ei kuitenkaan käynyt. Mestaruuden tuonut kollektiivi on yhä tiukasti yhdessä ja Golden Knights jatkaa yhtenä Läntisen konferenssin kärkijoukkueista.

Täysin muuttumattomana hallitseva mestari ei silti kauteen lähde. Seuraa laajennusvaraustilaisuudesta lähtien edustanut Reilly Smith tuli kaupatuksi, jotta palkkakattoon vapautui tilaa siirtotakarajalla saapuneen Ivan Barbašovin rahakkaalle jatkosopimukselle.

Tilipäivä koitti myös mestaruuden torjuneelle Adin Hillille, jonka lähes satumainen nousu ja vakuuttavat otteet pudotuspeleissä tekivät hänestä joukkueensa ykkösvahdin ensimmäistä kertaa NHL-urallaan. Uusi sopimus ja asetelma testaavat toden teolla 27-vuotiaan kanadalaisvahdin kyvyt. Hyvin viime kaudella esiintynyt Logan Thompson on valmis vastuuseen, jos Hill ei saa kiekkoja kiinni kevään tapaan.

Vegasin laadukas alakerta jatkaa entisellään. Alex Pietrangelo ja Shea Theodore johtavat yhtä sarjan parhaista puolustuksista. Tiiviistä kuusikosta ei ole juuri liikenemässä näyttöpaikkoja esimerkiksi puolustajalupaus Lukas Cormierille.

Nevadalaisten hyökkäyksessä tilanne on tältä osin hieman toiveikkaampi Pavel Dorofejevin taistellessa Paul Cotterin kanssa Smithiltä vapautuneesta paikasta William Karlssonin laidalla. Muut hyökkäysketjut säilynevät pudotuspeleistä tutuissa koostumuksissaan Jack Eichelin ja Chandler Stephensonin sentteröidessä kahta ensimmäistä tulosyksikköä.

Niin kutsutun teräsmiesputken (eniten peräkkäisiä otteluja) nimiinsä napanneen Phil Kesselin jääminen ilman jatkosopimusta söi ritaripaitojen hyökkäyksen leveyttä Smithin tavoin. Tässä suhteessa Golden Knights onkin heikentynyt eniten viime kaudesta. Siksi Vegasin runkosarjamenestyksen kannalta olisi suotavaa, että Eichelin ja kapteeni Mark Stonen viime vuosien vaivat olisivat taakse jäänyttä elämää.

Golden Knights pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 1–2.

12

Keskinen divisioona

Keskisen divisioonan kärkisijat jaetaan kahden suomalaistäytteisen joukkueen välillä. Suomalaisittain ehkäpä koko läntisen konferenssin kiinnostavimmat joukkueet Avalanche ja Stars lähtevät kumpikin parantamaan viime kaudesta. Molemmat ovat kärsineet materiaalin syvyydestä, ja tuleva kausi osoittaa, ovatko joukkueet löytäneet ratkaisun ongelmaan.

Wild ja Jets ovat lähtökohtaisesti pudotuspelijoukkueita, mutta heiltäkin löytyvät omat kompastuskivensä.

Uudistunut Predators lähtee luottavaisena tulevaan kauteen. Coyotes tuntuu päihittäneen pahimmat kriisinsä, ja joukkueella on mahdollisuus antaa vastuuta nuorille lahjakkuuksille. Blackhawks kipuilee muutosvaiheen haasteissa, ja St. Louisissa blues soi edelleen murheellisesti.

Joukkue-ennakot

13
ArizonaCoyotes

Arizona Coyotes – Tulevaisuuden joukkue keskittyy hiomaan nuoria timanttejaan

Arizona Coyotesilla on allaan kaksijakoinen kausi. Ajoittain se kykeni loistaviin suorituksiin jopa sarjan kärkijoukkueita vastaan, mutta välillä se tarpoi viikkokausien tappiokierteessä. Alkavalla kaudella Coyotes on kaikkea muuta kuin pisteautomaatti, mutta pudotuspelipaikka on utopiaa. Jo divisioonan jumbosijan välttäminen olisi hyvä saavutus.

Kauden aloittaa viimevuotista tasokkaampi kokoonpano, mikä tosin ei kerro paljoakaan. Kauden 2022–23 Coyotes oli umpisurkea. Tehoilu on edelleen pitkälti Clayton Kellerin ja Nick Schmaltzin vastuulla. Varovaista parannusta on kuitenkin luvassa.

Erityisen mielenkiinnon kohteena on Matias Maccelli, jonka ensimmäinen varsinainen NHL-kausi oli loistava. Omien pisteiden (11+38) lisäksi suomalaisen tarjoilusta nauttinut ketjukaveri Lawson Crouse kirjasi omat ennätyspisteensä. Säilyykö Maccellin vahva pelivire vai koittaako 22-vuotiaalle lahjakkuudelle NHL:ssä niin kovin yleinen toisen kauden syndrooma? Ainakin kolmivuotinen sopimus taskussa tuo työ- ja keskittymisrauhan. Luottoa seuran suunnasta on saatu.

Maccellin lisäksi Coyotesin porukassa on toinenkin hiomaton timantti, 19-vuotias Dylan Guenther, joka osoitti potentiaalinsa 33 ottelun NHL-komennuksensa aikana. Yliopistosarjassa kovia tehoja nakuttanut Guentherin ikätoveri Logan Cooley on yksi ennakkosuosikeista alkavan kauden parhaan tulokkaan palkintoon.

Myös puolustuksessa odotellaan kovasti Dimitri Simaševin ja Michael Kesselringin kypsymistä NHL-tasolle. Simašev ja Kesselring vahvistavat Coyotesin puolustusta vielä jonain päivänä. Sitä ennen on tyytyminen Matt Dumban ja Sean Durzin palveluksiin.

Kokonaisuutena Coyotesin puolustus on valitettavan epävakaa ja kokematon. Calgary Flamesissa sivuraiteille ajautunut Juuso Välimäki oli sentään positiivinen yllätys kasattuaan 34 pinnaa päästyään waiver-listalta avainpelaajan rooliin uusissa ympyröissä. J.J. Moser puolestaan vastaa fyysisestä pelistä, mutta yksikään tässä mainituista ei mahtuisi ykköspariin missään NHL-seurassa. Parhaimmillaan Coyotesin puolustajat ovat päteviä ja energisiä, mutta eivät mitään erityistä.

Maalinsuulla kaksikko Karel VejmelkaConnor Ingram on hoitanut ruutunsa vähintään kelvollisesti, ja kummallekin on annettu parin vuoden kiinnityksen verran aikaa kehittää taitojaan.

Coyotes on paperilla mennyt vähän eteenpäin. Nuorten pelaajien potentiaali ei välttämättä konkretisoidu sarjapisteinä. Jälleenrakentelulla ei toisaalta ole kiirettäkään – joukkueelta ei vielä odoteta suuria tekoja ja palkintoja.

Arizona Coyotes pelaa Keskisen divisioonan sijoista 7−8.

14
ChicagoBlackhawks

Chicago Blackhawks – Uusi aikakausi

Blackhawksin seurahistoriassa kääntyi täysin uusi sivu, kun viimeisetkin 2010-luvun dynastian kulmakivet poistuivat viime keväänä. Patrick Kanen ja Jonathan Toewsin 16 kautta kestäneet Blackhawks-urat ovat nyt ohi, ja uusi aika alkaa tänä syksynä poikkeuslahjakkuus Connor Bedardin tähdittämänä.

Bedard on Connor McDavidin jälkeen puhutuin tulokaspelaaja NHL:ssä. Odotukset on viritetty lajia dominoivan McDavidin tasolle, mutta ainakin vielä ensimmäisellä kaudella on syytä pitää jäitä hatussa. Tietysti vakuuttavaa tulosta ja Blackhawksin pelillistä johtamista Bedardilta on perusteltua odottaa heti ensimmäisistä otteluista alkaen.

Vähintään 30 maalia ja 70 pistettä ei pitäisi olla Bedardille mahdoton saavutus, mutta Blackhawksin muun joukkueen kehnous todennäköisesti verottaa osan pistepotentiaalista. Kaikki katseet ovat Bedardissa, sillä muuten Blackhawksissa ei ole juurikaan mielenkiintoista seurattavaa.

Blackhawks hankki kesällä etenkin kokemusta Bedardin tueksi. Taylor Hallin odotetaan olevan Bedardin tutkapari, mutta Corey Perryn ja Nick Folignon taso ei enää riitä tehoiluun. He ovat kuitenkin todistaneet olevansa vielä käyttökelpoisia alaketjujen hyökkääjiä.

Blackhawksin hyökkäys on aivan liian kapea, jotta sillä voisi edes haaveilla pudotuspelipaikasta. Bedardin ja Hallin lisäksi lähinnä vain Taylor Raddyshilta ja Lukas Reichelilta voi odottaa vahvaa tulosta.

Myöskään puolustuksessa ja maalivahdeissa ei näytä ruusuiselta. Seth Jones on eittämättä Blackhawksin selvästi paras puolustaja, mutta kyyti on ollut kylmää Chicagossa kahden kauden ajan. Kiistanalaisen tehotilaston lukemat -37 ja -38 viime kausilta ovat kuitenkin tietynlainen todiste Jonesin heikosta puolustuspelistä.

Jonesin lisäksi Connor Murphyä voi pitää hyvän tason NHL-puolustajana, mutta Nikita Zaitsev ja Jarred Tinordi ovat pahoja kompastuskiviä. Puolustukseen on odotettavissa nuorten esiinmarssi – etenkin kesän 2022 kärkivaraus Kevin Korchinski ja liki kaksimetrinen Alex Vlasic voivat napata ison roolin.

Petr Mrázekia voi pitää NHL:n heikoimpana ykkösvahtina, ja kakkosvahtina aloittanee varsin kokematon Arvid Söderblom. Viime kaudella Blackhawksin verkko heilui 301 kertaa, ja oletettavasti myös tämän kauden lukema alkaa kolmosella.

Chicago Blackhawks pelaa Keskisen divisioonan sijoista 7–8.

15
ColoradoAvalanche

Colorado Avalanche – keihäs, jonka terävää kärkeä kannattelee katkeamisherkkä puuvarsi

Avalanchen viime kausi ei välttämättä täyttänyt odotuksia, mutta ei sitä laske myöskään katastrofiksi. Keskisen divisioonan kärkisija riitti Läntisen konferenssin kolmanteen sijaan, mutta hallitsevan mestarin kausi katkesi lopulta Seattle Krakenin valmistelemaan hienoiseen yllätykseen pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.

Avalanche on tähtipelaajiensa ansaittujen sopimusten ansiosta palkkakaton suhteen kireällä, mikä näkyi kesän hankinnoissa. Hyökkäyksessä on useampi uusi pelaaja, joiden Avalanche toivoo ottavan askeleen tai kaksi eteenpäin tai mahdollisesti kohti aikaisempaa itseään.

Säästöbudjetilla operoiva joukkue päästi irti J.T. Compherista, Alex Newhookista, Erik Johnsonista ja Evan Rodriguesista. Korvaajiksi tuotiin Ross Colton, Ryan Johansen, Jonathan Drouin ja Tomáš Tatar.

Menestyksellä on NHL:ssä hintansa, ja usein tuo hinta maksetaan tulevaisuuden rakennuspalikoista. Avalanchen lupauslista ei ole NHL:n kärkipäätä, mutta muutaman valopilkun se on onnistunut itselleen naaraamaan. AHL:ssä jo kokemusta kartuttaneet ja NHL:ssäkin viime kaudella käväisseet hyökkääjät Oskar Olausson ja Jean-Luc Foudy ovat mainitsemisen arvoisia. Samoin voi sanoa yliopistokiekkoa pelaavasta puolustaja Sean Behrensistä.

Kirkkain nuori talentti Avalanchessa löytyy kuitenkin NHL-kokoonpanosta. Supertähti Cale Makar on vasta 24-vuotias ja tänä vuonna 22 vuotta täyttänyt Bowen Byram on kunnossa pysyessään yksi sarjan parhaita nuoria puolustajia. Avalanchen ikärakenne on muutenkin erinomainen, sillä valtaosa tärkeistä runkopelaajista on edelleen alle 30-vuotiaita.

Denveriläisten suurin kompatuskivi on syvyysmateriaalin arvaamattomuus etenkin hyökkäyksen osalta. Sama riski on aistittavissa myös puolustuksessa, sillä vaikka joukkueen kuusikko on sarjan terävintä kärkeä, yhden loukkaantumisen kohdatessaan seuran paidan vetää ylleen ensimmäisenä Jack Johnson.

Hyökkäyksen suhteen Nathan MacKinnon ja Mikko Rantanen ovat yhtälailla sarjan eliittiä, ja heidän takaa löytyvät Tatar, Colton ja Artturi Lehkonen mahtuisivat suurella todennäköisyydellä joukkueen kuin joukkueen avainmiehistöön. Gabriel Landeskogin ollessa kauden mittaisella sairaslomalla ja Valeri Nitšuškinin tilanteen ollessa pimennossa, suuri palanen vastuuta vierähtää kuitenkin epävarmoihin käsiin.

Drouinilla on taitoa ja pistepotentiaalia, mutta hänen täytyy parantaa niin tehokkuutensa kuin etenkin jäähykurinsa ja puolustuspelaamisensa suhteen. Johansen profiloituu pelintekijänä, mutta luo vähän tekopaikkoja kentän vaarallisimmilta alueilta ja ottaa paljon jäähyjä hankittuihin ylivoimiin peilattuna.

Napakasti taklaava Wood ihastutti työnteollaan silmätestiin luottavia, mutta on pääosin keskiverto NHL-tason työmyyrä. Hän on pelaaja jollaisia jokainen joukkue tarvitsee pohjaketjuihinsa, mutta Woodin mahdollisesti kavutessa ketjuja ylöspäin ei voi hänen taitotasonsa riittämiseen luottaa.

Nämä ongelmat tulevat kuitekin esiin vasta pudotuspeleissä. Runkosarja tulee olemaan Avalanchelle jälleen pala kakkua sen kärkiosaamisen sekä joukkuetta lähellä olevan johtoryhmän ansiosta. Päävalmentaja Jared Bednar on nykyjääkiekon kokenut voittaja ja arvostettu henkilö pelaajien sekä seurahenkilöstön keskuudessa.

Vastoin yleistä harhaluuloa lajilegenda Joe Sakic ei ole enää seuran GM, vaan hän työskentelee jääkiekkotoiminnan johtajana Avalanchessa. Hän on kuitenkin tunnettu kiekkonero ja nopeasti saavutettavissa, jos GM Chris McFarland tarvitsee tukea tehtävässään.

Maalivahti Justus Annunen on toistaiseksi AHL-pelaaja, mutta jos Pavel Francouz ei toivu loukkaantumisestaan ennen kauden alkua, aloittaa Annunen todennäköisesti kautensa NHL:ssä. Viime kaudella Dallas Starsissa pelannut Joel Kiviranta oli harjoituskaudella joukkueen mukana koeaikasopimuksella, mutta lopulta hänelle ei tarjottu sopimusta.

Avalanche pelaa Keskisen divisioonan sijoista 1–2.

16
DallasStars

Dallas Stars – vain pakki puuttuu

Viime keväänä irronnut konferenssifinaalipaikka oli kutakuinkin lopullinen todiste sille, että Dallas Stars on noussut vankasti mestariehdokkaiden joukkoon. Tämän takeena toimii joukkueen erinomainen ydinrunko.

Maalivahti Jake Oettinger, puolustaja Miro Heiskanen sekä hyökkääjät Roope Hintz ja Jason Robertson ovat murtautuneet viime kausien aikana pelipaikkojensa huipulle NHL:ssä. Tämä kärkiryhmä on edelleen sen verran nuori, että se voi kannatella Starsia vielä jopa yli kymmenen vuoden ajan.

Stars ei kokenut kesän aikana kirpaisevia menetyksiä. Paikattavaa tuli lähinnä vain siirtorajalla hankitusta Max Domista, joka esiintyi keväällä vahvasti tähtipaidassa. Tulijapuolen ehdottomasti isoin nimi oli Matt Duchene, joka sai lähtöpassit Nashville Predatorsista.

Starsilla on nuorten ykköstähtiensä takana kehittymässä useita lupauksia, joilta voi odottaa säkenöintiä tällä kaudella. Viime kauden läpimurtautuja oli Wyatt Johnston, joka pyrkii nyt vakiinnuttamaan paikkansa kakkosketjun keskellä. Tämän kauden nuoreksi tähdeksi voi nousta Logan Stankoven, joka takoi hurjaa tulosta kaksissa edellisissä nuorten MM-kisoissa.

Puolustuksessa Heiskanen kantaa tutusti suurimman vastuun, ja nappionnistumisella hän voi voittaa jopa sarjan parhaan puolustajan palkinnon. Suomalaisten johtamassa puolustuksessa myös Esa Lindell ja Jani Hakanpää ovat todistaneet vankasti luotettavuutensa.

Alakerran kompastuskivi on 38-vuotias Ryan Suter, jonka pelillinen taso ei ole enää täsmännyt vastuun määrään. Runkokuusikon täydentävät nuoret Thomas Harley ja Nils Lundkvist, joilta vielä puuttuvat näytöt koko kauden kestävästä perustasosta. Heistä etenkin Harley kuitenkin nostatti odotuksia viime kauden lopulla.

Hintzin ja Robertsonin tulivoimaa hyökkäyksessä täydentävät konkarit Jamie Benn, Joe Pavelski, Tyler Seguin ja Duchene. Kapteeni Benn teki useamman vaikeamman kauden jälkeen komean paluun huipputasolleen, mutta konferenssifinaalin hölmöily jätti ikävän jälkimaun. Hintzin ja Robertsonin kanssa loistanut Pavelski on edelleen sarjan parhaita pelaajia maalin edustalla.

Starsin menestys riippuu paljon siitä, millaista tulosta Duchene ja Seguin pystyvät tekemään. Duchenen suoritustaso on ailahdellut läpi tämän NHL-uran, ja Seguinin tehot ovat laskeneet kolme vuotta sitten tehdyn ison lonkkaleikkauksen jälkeen.

Viime kevään konferenssifinaaleissa Vegas Golden Knightsia vastaan Stars jäi jälkeen etenkin materiaalin syvyydessä, hermokontrollissa ja maalivahti Oettingerin heikoissa otteissa. Parannettavaa on kuitenkin lopulta varsin vähän seuraavan askeleen ottamiseen.

Päävalmentaja Peter DeBoer on tuonut Starsiin tarvittavaa pelillistä selkänojaa, minkä ansiosta joukkueen kokonaisuus on eliittiluokkaa. Vahvassa paketissa ainoa isompi kysymys on puolustuksen kärki, johon tarvittaisiin uusi kiekollinen pelaaja vähentämään Suterin vastuuta ja tuomaan tukea Heiskaselle.

Stars pelaa Keskisen divisioonan sijoista 1–2.

17

Minnesota Wild – hapero keskushyökkäys, rautainen puolustus ja Kirill Kaprizov erottuvimmat piirteet

Viime kaudella Minnesota Wild sai jalkeille kilpailukykyisen joukkueen, joka selvitti tiensä pudotuspeleihin Keskisen divisioonan kolmantena. Ensimmäisellä kierroksella Dallas Stars osoittautui liian vahvaksi, mutta alkavalta kaudelta on jälleen odotettavissa vähintään vastaavanlainen suoritus. Se tosin kertoo enemmän Keskisen divisioonan keskinkertaisuudesta kuin Wildin laadukkuudesta, sillä nippu on ottanut takapakkia viime kaudesta.

Palkkakaton kurimuksessa kamppaillut Wild ei kyennyt suuriin hankintoihin kesän aikana. Pat Maroon on kuitenkin hyvä vahvistus ja kykenee kompensoimaan Ryan Reavesin jättämän aukon. AHL:ssa pari kautta vakuuttavasti kiekkoillut Marco Rossi on valmis läpimurtoon isoissa ympyröissä. Syytä ainakin olisi, sillä Wildin vakavin huolenaihe on sentteriosaston kapeus.

Ryan Hartman pyörittää peliä ykkösessä Kirill Kaprizovin ja Mats Zuccarellon keskellä, mutta Wild-keskustan valonpilkkeet jäävät melkein siihen. Joel Eriksson Ek on ollut ailahteleva, ja fyysisen työn raataja Frédérick Gaudreau ei lukeudu pelipaikkansa kermaan. Jos Rossi ei onnistu tällä kaudella, on St. Paulissa luvassa pitkä tyytymättömyyden talvi.

Kaprizoviin kohdistuu jälleen suuria odotuksia, ja venäläinen on osoittanut kykenevänsä vastuunkantoon. Mykistävän kauden 2021–22 jälkeen tulostaso putosi hieman loukkaantumisen takia, mutta terveenä pysyessään Kaprizov voi iskeä 50 maalia ja 100 tehopistettä.

Zuccarello on pätevä aisapari ja yhteispelin Hartmanin kanssa klikatessa on piste per peli -tason pelaaja. Matt Boldy on vasta NHL-uransa alkuaskelmilla, mutta hyviä merkkejä hyökkäyspelaamisesta on nähty parina viime kautena.

Wildin vahvaksi osoittautunut puolustus heikentyi ainakin nimellisesti Matt Dumban ja John Klingbergin lähdön myötä. On kuitenkin odotettavissa, että viime kaudella korkoa kasvaneet nuoret pelaajat nostavat tasoaan. Kokenut Jared Spurgeon ja Jonas Brodin johtavat esimerkillään fyysistä peruspuolustamista.

Arvoituksena pidetty Filip Gustavsson ylitti itsensä ja pelasi sensaatiomaisen kauden ja lopulta syrjäytti itse Marc-Andre Fleuryn. Vire jatkui pudotuspeleihin, vaikka kevät jäi yhden kierroksen mittaiseksi. Gustavsson sai uutteruudestaan palkkioksi kolmivuotisen jatkosopimuksen tänä kesänä. Pelkästään Gustavssonin pelitaso merkitsee Wildille kahta ratkaisevaa pykälää parempaa sarjasijoitusta. Mitä Fleuryyn tulee, majesteettinen NHL-ura saattaa päättyä tämän kauden jälkeen.

Minnesota Wild pelaa Keskisen divisioonan sijoista 3–4.

18
NashvillePredators

Nashville Predators – Uudistuneella johdolla saalistamaan uutta nousua

Nashville Predators lähti viime kauteen Keskisen divisioonan haastajista vahvimpana, eikä tämä syksy tee tähän asetelmaan poikkeusta. Viime kausi oli joukkueelle kaksivaiheinen, kun joukkue ei saanut konettaan syksyn ja talven aikana kunnolla käyntiin. Sen seurauksena Predators luopuikin siirtotakarajalla runkopelaajiin kuuluneista Mattias Ekholmista, Nino Niederreiterista, Tanner Jeannotista ja Mikael Granlundista. Siirtotakarajan jälkeen joukkue kuitenkin ryhdistäytyi, ja jäi lopulta vain muutaman pisteen päähän divisioonan viimeisen pudotuspelipaikan napanneesta Winnipeg Jetsistä.

Todellisen uudistumisen Predators koki vasta kesällä, kun NHL:n pitkäaikaisin GM David Poile siirtyi taka-alalle Predatorsin ohjaksista. Tilalle hyppäsi Nashvillessä jo aiemmin päävalmentajana toiminut Barry Trotz, joka aloitti tehtävänsä tehden heti isoja muutoksia joukkueeseensa.

Trotz teki odotetun muutoksen Predatorsin valmennustiimiin, kun päävalmentaja John Hynes sai tehdä tilaa Florida Panthersissa ja New Jersey Devilsissä mainetta niittäneelle Andrew Brunettelle. Valmennustiimi koki muitakin muutoksia, kun Brunette toi mukanaan apuvalmentajaksi entisen Panthers-kapteeni Derek MacKenzien. Vanhoista apuvalmentajista Todd Richards ja Dan Hinote saivat pitää työnsä, joten täysin uuteen valmennukseen pelaajien ei onnekseen tarvitse tottua.

Pelaajistoon Trotz teki myös isot korjausliikkeet, kun hän osti ulos Matt Duchenen kahdeksan miljoonan sopimuksen ja kauppasi Ryan Johansenin Colorado Avalancheen. Lisäksi puolustaja Mark Borowiecki lopetti peliuransa ja siirtyi Predatorsin valmennustiimiin kehitysvalmentajaksi.

Trotz ei jäänyt tämän jälkeenkään lepäilemään laakereillaan, vaan kiinnitti Predatorsin hyökkäykseen uuden johtohahmon, kun Ryan O'Reilly allekirjoitti neljän vuoden sopimuksen kantrikaupunkiin. Myös ruotsalainen laatuhyökkääjä Gustav Nyquist teki kaksivuotisen sopimuksen Predatorsiin, joten Duchene ja Johansen paikattiin välittömästi ja vielä onnistuneesti. Lisäksi viime kaudella epäonnistunut, mutta aikaisempina vuosina Dallas Starsissa mukiinmenevästi pelannut Denis Gurjanov siirtyi Predatorsiin vuoden sopimuksella.

Predatorsin osalta suurin kysymysmerkki on sen hyökkäys. O'Reillyn ja Nyquistin lisäksi satavarmaa laatua tuo vain Filip Forsberg, joka on kuitenkin kärsinyt viime vuosina lukuisista loukkaantumisista. Nuoret Cody Glass, Juuso Pärssinen, Philip Tomasino, Thomas Novak, ja Luke Evangelista pelasivat loistavan kevätkauden ja jokaisella on iso potentiaali, mutta heistä vain Glass pelasi viime kaudella yli 50 ottelua (72 ottelua, 35 pistettä). Tältä osastolta voi odottaa tehoja, mutta tasaisuus 82 ottelun runkosarjassa tulee olemaan haaste.

Luotettavuutta hyökkäyksessä edustavat Colton Sissons ja Jakov Trenin. He pelaavat laadukkaasti omaan päähän ja saavat todennäköisesti kolmanneksi lenkikseen jonkun jättiläisen kolmikosta Mark Jankowski, Michael McCarron tai Cole Smith. Lisäksi hyökkäyksestä pelipaikkaa kärkkyy harjoituskaudella edukseen esiintynyt Joakim Kemell, joka kilpailee samasta roolista venäläislupaus Jegor Afanasajevin kanssa.

Puolustus on maalivahtipelin ohella Predatorsin kivijalka tälläkin kaudella. Joukkueen kapteeni Roman Josi kuuluu edelleen NHL-pakkien kärkiviisikkoon, ja Ekholmin treidin yhteydessä keväällä puolustukseen hankittu Tyson Barrie tukee Josia hyvin hyökkäyspäähän pelattaessa. Keväällä Toronto Maple Leafsissa kyntensä näyttänyt veteraani Luke Schenn hankittiin puolustukseen kantamaan kortensa samaan puolustavien pakkien kekoon Ryan McDonaghin kanssa. Lisäksi Jeremy Lauzon, Dante Fabbro ja Alexandre Carrier ovat kaikki täysin NHL-mitat täyttäviä puolustajia, joista valmennuksen ei tarvitse olla huolissaan.

Predatorsin maalivahtiosasto on suomalaiselle kiekkoväelle iso ylpeyden aihe. Juuse Saros on yksi NHL:n parhaita maalivahteja ja taistelee tulevallakin kaudella tosissaan Vezina-trophystä. Kevin Lankinen puolestaan kuuluu sarjan parhaiden joukkoon omassa roolissaan joukkueen kakkosveskarina. Suomalaistandemin takana peliaikaa kärkkyy 21-vuotias venäläinen Jaroslav Askarov, jota on pidetty yhtenä kirkkaimmista maalivahtilupauksista NHL:ään.

Varmaa Predatorsin osalta on se, että puolustus ja maalivahtiosasto kestävät merivettä, mutta hyökkäys on auttamattomasti liian ohut. Predators pelaa paikasta pudotuspeleihin, mutta viime kauden kaltaiseen hitaaseen starttiin ei ole varaa, koska muuten pudotuspelijuna puksuttaa karkuun liian nopeasti.

Nashville Predators pelaa Keskisen divisioonan sijoista 4−5.

19

St. Louis Blues – Kun nuottiavain uupuu, ei soi blues

Edeltävä kausi oli St. Louis Bluesilta heikko. Läntisen konferenssin 12. sija oli iso pettymys Bluesille, joka lähti kauteen pudotuspelit mielessään. Johtavat pelaajat eivät pystyneet kantamaan joukkuettaan riittävään menestykseen ja tulos oli sen mukainen.

Osittain heikosti sujuneen kauden myötä joukkueesta lähti merkittäviä palasia muihin seuroihin. Merkittävin lähtijä oli Bluesin kesän 2010 ykköskierroksen varaus, 644 ottelua seurassa pelannut Vladimir Tarasenko. Bluesin pitkäaikaisiin avainpelaajiin kuulunut Tarasenko siirtyi New York Rangersin kautta Ottawa Senatorsin riveihin.

Toisen Bluesista poistuneen venäläishyökkääjän Ivan Barbaševin kannalta maiseman vaihto oli todellinen onnistuminen. Voimahyökkääjän kausi päättyi Stanley Cupin mestaruuteen Vegas Golden Knightsin paidassa, jota Barbašev kantaa alkavallakin kaudella.

Lähtijöitä korvaamaan Blues hankki kesken viime kauden nopeajalkaisen suomalaislaiturin Kasperi Kapasen sekä uuden alun uralleen saaneen tšekkihyökkääjä Jakub Vránan. Kumpikin pelaajista sai kelvollisen alun Bluesissa, mistä on hyvä rakentaa kohti tulevaa kautta.

Kesällä seuraan hankittiin keskushyökkääjä Kevin Hayes, mikä antaa Bluesin hyökkäykselle huomattavasti enemmän mahdollisuuksia muokata ketjukoostumuksia. Bluesin hyökkäyksessä on hyvä kilpailuasetelma, mutta ratkaisuvoima ei välttämättä riitä.

Joukkueen hyökkäyspeliä johtavat 25-vuotias Jordan Kyrou ja 24-vuotias Robert Thomas. Pelitaidollisesti kaksikko on sarjan huipputasoa, mutta kumpikaan ei ole vielä todistanut pystyvänsä ottamaan todellista johtavan pelaajan viittaa kantaakseen.

Pavel Butšnevitš kantaa myös suurta vastuuta joukkueen hyökkäyspelaamisessa. Isoa roolia on tarjolla Kapaselle, Vranalle ja Hayesillekin, mikäli peli vain löytää oikeille uomille. Isoa menestystarinaa Bluesin hyökkäyskalustolla tuskin kirjoitetaan.

Johtajuutta pitäisi löytyä joukkueen takalinjoilta, jossa Torey Krug, Justin Faulk ja Colton Parayko kantavat suurinta kiekollista vastuuta, mutta johtajuus jää laihaksi. Krug ei ole pystynyt Bluesissa ottamaan samanlaista johtavaa kiekollisen puolustajan roolia kuin Bruinsin vuosinaan. Faulk on tunnettu erinomaisena ylivoimapuolustajana, mutta hänestäkään ei ole ollut todelliseen johtavan pelaajan rooliin. Kovaa taklaavalla ja kiekkoa laukovalla Paraykolla otteet ovat ailahdelleet kausien välillä ja niiden aikana isosti, mikä on hidastanut hänen nousuaan johtavaan rooliin.

Maalivahtiosasto on Bluesin todellinen kompastuskivi – tai ponnahduslauta. Jordan Binnington johti joukkueen Stanley Cupin mestariksi asti vuonna 2019, mutta tason heittely suonenvetokauden jälkeen on maksanut aivan liikaa pistemenetyksiä joukkueelle. Blues on jumissa Binningtonin kuuden miljoonan sopimuksen kanssa, eikä tilanne helpotu ennen kuin sopimus päättyy tai Binningtonin suonessa alkaa jälleen tuntua vetoa.

Kilpailuakaan Binningtonin paikalle ei juuri ole, sillä kakkosmaalivahti Joel Hofer on täysin katsomaton kortti. 23-vuotiaalla Bluesin kesän 2018 neljännen kierroksen varauksella on vyöllään vasta kahdeksan ottelua NHL:ssä.

Blues on menettänyt kausi kerrallaan valtaosan mestaruuskautensa avainpelaajista. Uutta johtajuutta ei ole pystytty tuomaan joukkueeseen riittävästi. Etenkin Ryan O'Reillyn ja Alex Pietrangelon kaltaisten johtajien jättämä aukko on St. Louisissa yhä ammollaan.

Joukkueen taso ei riitä tällä hetkellä yhdelläkään osa-alueella vastaamaan kilpailuun. Blues voi huippuonnistumisella taistella pudotuspelipaikasta, mutta valitettavasti viime kauden kaltainen menestys näyttää todennäköisemmältä.

St. Louis Blues pelaa Keskisen divisioonan sijoista 5−6.

19

Winnipeg Jets – uusi kapteeni, entiset ratkaisijat

Winnipeg Jetsin viime kausi sujui pitkälti kuten lukuisa aiempikin: joukkue selviytyi pienellä marginaalilla pudotuspeleihin, mutta kohtasi voittajansa jo varhain, tällä kertaa pudotuspelien avauskierroksella.

Jetsin kesää ja alkavaa kauttakin varjostaa epävarmuus tähtipelaajien tulevaisuudesta. Menestys on edelleen yksittäisiä välähdyksiä lukuun ottamatta kiertänyt manitobalaisia, mikä on jo ajoittain näkynyt kärsimättömyytenä kärkipelaajissa.

Kriittisin tilanne kokonaisuuden kannalta on eittämättä ykkössentteri Mark Scheifelen ja tähtivahti Connor Hellebuyckin sopimusten kanssa. Kummankin sopimus päättyy ensi kevääseen, eikä jatkosta ole toistaiseksi tietoakaan.

Viime kuukausien kriittiset äänensävyt jatkosopimuksista vaikuttavat kuitenkin harjoitusleirin alla jonkin verran laimentuneen, mikä on ollut omiaan nostattamaan Jets-fanien keskuudessa toiveita sopimuksien syntymisestä.

Joukkueen tärkein pelaaja on edelleen huippuvahti Hellebuyck, jonka on jälleen venyttävä urakoimaan, jotta Jets voisi haaveilla muustakin kuin perinteisestä winnipegiläisestä pudotuspelikeväästä.

Alakerran toinen avainnimi on viime talvena läpimurtokautensa ansiosta sarjan pakkieliittiin lopultakin noussut Josh Morrissey. Morrisseyn takana Jets-pakiston otteita leimasi tietty tasapaksuus, ja etenkin Neal Pionkilta voi odottaa tasonnostoa.

Päävalmentaja Rick Bownessin aikakaudella Jets-pakisto on muovautunut varsin kiveenhakatuksi, mikä tekee alkukauden suomalaisittain kiinnostavan haastavaksi.

Jetsin neljän vuoden takainen ykköskierroksen varaus Ville Heinola on nimittäin hakenut vakiopaikkaa NHL-joukkueen takalinjoilta jo tovin tässä onnistumatta.Alkava kausi voikin olla hänelle eräänlainen vedenjakaja sen suhteen, pystyykö hän murtautumaan vakituisesti NHL-kokoonpanoon vai jatkuuko hänen uransa saminikumaisesti jojoillen NHL:n ja farmiliiga AHL:n välillä. NHL-paikan tavoittelu sai ylleen ikävän varjon, kun Heinolan kerrottiin loukkaantuneen harjoitusottelussa. Vamman laadusta tai sairasloman pituudesta ei vielä ole tietoa, mutta tietojen mukaan kyse ei ole pienestä vammasta.

Jets-hyökkäyksen eräs kiinnostavimmista kysymyksistä uuden kauden alla on se, miten joukkue paikkaa kesällä Los Angeles Kingsiin kaupatun Pierre-Luc Dubois'n jättämän aukon ykkössentteri Scheifelen takana.

Dubois – tai ainakin agenttinsa – ehti kipuilla jo jonkin aikaa Winnipegissä ja sai lopulta kaipaamansa seurasiirron. Kaupan myötä Jetsin onnistui leventää hyökkäyskalustoaan, kun toiseen suuntaan Jets-riveihin siirtyivät Gabriel Vilardi, Alex Iafallo ja Rasmus Kupari. Heistä ainakin Vilardille on jo kaavailtu isoa roolia tulosketjuissa, Kuparia on puolestaan istutettu nelosketjun sentterin paikalle.

Tätä kirjoitettaessa harjoitusleirin alkupäivinä ykkösehdokas kakkosketjun keskelle on kuitenkin Cole Perfetti. Joukkueen kärkivaraus kesältä 2020 tuli liigaan sentterinä, mutta on toistaiseksi joutunut pelaamaan paljon myös laidalla. Varhaiset viestit harjoitusleiriltä kuitenkin kertovat Jets-valmennuksen halusta istuttaa pienikokoista kiekkovirtuoosia keskikaistalle.

Pelkkään Dubois'n poislähtöön eivät kesämuutokset Jets-kokoonpanossa suinkaan jääneet. Eräs aikakausi tuli päätökseensä, kun joukkue osti pitkäaikaisen kapteeninsa Blake Wheelerin ulos sopimuksestaan. Wheeleristä tuli vapaa pelaaja, jonka New York Rangers nappasi kesällä riveihinsä.

Uudeksi kapteeniksi nimettiin aivan harjoitusleirin alla runkohyökkääjä Adam Lowry, josta tuli samalla jo toisen polven NHL-kapteeni. Hänen isänsä, entinen Jets-valmentaja Dave Lowry nimittäin edusti kapteenina Calgary Flamesia vuosituhannen taitteessa.

Jetsin voi katsoa vahvistuneen kesän aikana, vaikka sen hyökkäyksen kärki onkin vielä kapea aivan kärkisijoille. Mikäli avainpelaajat pysyvät kutakuinkin poissa sairastuvalta ja päävalmentaja Bownessin kurinalainen pelitapa uppoaa pelaajiin, on Jets aivan varteenotettava kilpailija Keskisen divisioonan kärkijoukkueiden takana.

Ja pudotuspelithän ovat sitten aivan oma maailmansa, kuten Winnipegissä toki tiedetään.

Winnipeg Jets pelaa Keskisen divisioonan sijoista 3–4.

21

Atlantin divisioona

Atlantin divisioonaa on edellisinä vuosina pidetty NHL:n kovatasoisimpana, mutta muut divisioonat ovat kuroneet eroa umpeen. Divisioona on aiemmin jakautunut kahteen neljän joukkueen kerrokseen. Se asetelma on rajusti muuttumassa, sillä tänä vuonna divisioonassa on vain yksi voittajasuosikki. Pudotuspeleistä taistelevia joukkueita on sitäkin useampi.

Atlantin divisioonassa tullaan näkemään lähes ennennäkemätön pudotuspelitaistelu, kun sekä Sabres, Red Wings ja Senators ovat varteenotettavia vaihtoehtoja idän viimeisille pudotuspelipaikoille.

Buffalo Sabres on ollut jo 12 kautta ilman pudotuspelipaikkaa. Ottawa Senators nähtiin samoissa kekkereissä viimeksi 2017, kun taas Detroit Red Wings vuonna 2016. Alkavalla kaudella saatetaan vihdoin nähdä jokin näistä joukkueista taistelemassa pudotuspelimenestyksestä.

Montréal Canadiens jatkaa samaa synkkää virettään, mihin se viime kaudella jäi. Toivoa tuovat nuoret lupaukset, joilla on mahdollisuus ottaa suuria kehitysaskeleita kauden aikana.

Joukkue-ennakot

kausiennakkoAtlantin divisioonan suosikit: Bostonin mahdollisuudet lepäävät takalinjan varassa, Floridan joukkueilta voi odottaa mitä vain – Atlantin kivikovaa kärkeä edustaa enää vain yksi joukkue

Atlantin divisioonaa on edellisinä vuosina pidetty NHL:n kovatasoisimpana, mutta muut divisioonat ovat kuroneet eroa umpeen. Divisioona on aiemmin jakautunut kahteen neljän joukkueen kerrokseen. Se asetelma on rajusti muuttumassa, sillä tänä vuonna divisioonassa on vain yksi voittajasuosikki. Pudotuspeleistä taistelevia joukkueita on sitäkin useampi.

22
BostonBruins

Boston Bruins – Bergeronin aika on ohi

Kovin odotuksin viime kauteen lähteneen Bruinsin kausi oli poikkeuksellinen. Kaikille oli selvää, että nyt yritetään viimeisen kerran saada mestaruus Bruins-legendoille Patrice Bergeronille ja David Krejčílle.

Kausi eteni bostonilaisten kannalta kuin valssi, joukkueen runkosarjan ollen pisteiden valossa paras NHL-runkosarja koskaan. Pudotuspeleihin joukkue lähti suurimpana mestarisuosikkina. Ensimmäisenä vastaan asettui juuri ja juuri pudotuspeleihin päässyt Florida Panthers.

Ja mitä kävikään? Joukkue kohtasi katastrofin, kun Bruins päästi jo hyppysissä olleen jatkopaikan valumaan hukkaan häviämällä sarjan seitsemässä ottelussa Panthersille.

Ensimmäisen kierroksen pudotuksesta tullutta pettymystä Bruins ei uudella kaudella pääse helpolla parantelemaan. Viimeinen tanssi on nyt tanssittu.

Krejčí ja ennen kaikkea joukkueen pitkäaikainen johtaja Bergeron jättävät valtavan aukon joukkueeseen. Sarjan viime kauden toiseksi tehokkaimmasta joukkueesta lähti paljon tulivoimaa, kun niin ikään Taylor Hall ja Tyler Bertuzzi jättivät joukkueen. Paikkaamaan puutetta hankittiin James van Riemsdyk, Morgan Geekie, Jesper Boqvist sekä paluumuuttaja Milan Lucic. Eivät nämä pelaajat huonoja ole, mutta kaukana siitä, mitä Bruins menetti.

Joukkueen uusi kapteeni Brad Marchand ja Tšekkitähti David Pastrňák ovat sarjan parhaimmistoon kuuluvia pelaajia, mutta hyökkäyksen ongelmat eivät heidän panoksellaan taitu.

Erityisesti huolta herättää joukkueen sentteriosasto. Kun kärkisenttereinä häärivät Pavel Zacha ja Charlie Coyle, ei tarvitse hetkeäkään kuvitella, että viime kauden runkosarjalento jatkuisi. Samoin alemmat ketjut huutavat lisävahvistuksia, mikäli joukkue haluaa haastaa divisioonansa kärjen.

Siinä missä Bruins vakuutti viime kaudella koko joukkueena, oli sen puolustus täyttä timanttia. Bruins esimerkiksi päästi vain 2.12 maalia ottelua kohden omiin. Iso kiitos siitä meni maalivahdeille, mutta ennen kaikkea joukkueen puolustus oli suvereeni koko kauden ajan.

Joukkueessa tälläkin kaudella pelaavat Hampus Lindholm ja Charlie McAvoy olivat koko kauden sarjan parhaiden puolustajien joukossa. Muutoinkin puolustuksen runko pysyy lähes samana. Ainoana muutoksena Kevin Shattenkirk ja Ian Mitchell saapuvat paikkaamaan Dimitry Orlovin ja Connor Cliftonin jättämät aukot.

Bergeronin jättämä tyhjiö tulee näkymään merkittävästi niin hyökkäys- mutta myös puolustuspäässä, kun joukkue menetti hänen lisäkseen useamman muun kahden suunnan hyökkääjän. Bruins-puolustuksella tulee olemaan huomattavasti vaikeampaa ensi kaudella kuin mihin joukkueessa ollaan Bergeronin aikana totuttu.

Maalivahtitandem jatkaa samana, ja iso osa menestyksestä tuleekin lepäämään veräjänvartioiden harteilla. Vezina-voittaja Linus Ullmark ja Jeremy Swayman ovat tällä kaudella sarjan vakuuttavimpia kaksikoita. Vaikea kuitenkaan uskoa, että viimekautinen lento jatkuu. Niin uskomattomia kaksikon lukemat olivat. Lisäksi Ullmark ei ole vielä vakuuttanut tasoaan pudotuspeleissä.

Jim Montgomeryn toinen kausi Bruinsin päävalmentaja ei tule olemaan helppo. Menestykseen tottunut joukkue ja kulttuuri voi kantaa yllättävänkin pitkälle, mutta ilman maagisia vippaskonsteja viime kausi ei tule toistumaan.

Jo yksi osuva sentterihankinta voisi nostaa joukkueen osakkeita huomattavasti, mutta ilman sitäkin joukkue taistelee tosissaan pudotuspelipaikasta. Ei kuitenkaan olisi täysi yllätys, jos viiva jäisi saavuttamatta.

Vaikka Bruins olisikin divisioonansa neljäs, voi se silti karsiutua pudotuspeleistä. Siitä pitää huolen Metropolien divisioonan ylemmän keskikastin joukkueiden nouseva taso. Niin kovaa on kilpailu.

Bruins pelaa Atlantin divisioonan sijoista 4–6.

23
BuffaloSabres

Buffalo Sabres – nuori joukkue noususuunnassa maltillisin muutoksin

Pudotuspeleissä viimeksi kauden 2010–2011 päätteeksi pelannut Sabres pääsi viime kaudella lähelle nolon putken katkaisua, kun se jäi vain pisteen päähän viimeisestä pudotuspelipaikasta. Muutama edellinen kausi on ollut nousujohteista, ja nyt tavoitteena voi olla vain kauden jatkuminen runkosarjan jälkeen.

GM Kevyn Adams ei ole tehnyt pelaajistoon merkittäviä muutoksia viime kauden jälkeen. Syytä optimistisuuteen on silti, sillä päävalmentaja Don Granato saattaa lopullisista kokoonpanoista riippuen saada valmennettavakseen koko NHL:n nuorimman joukkueen. Kehitystä on siis syytä odottaa joukkueen sisältä.

Ykkössentterinä kauteen lähtee viime kaudella 94 pistettä tehnyt ja tähtikategoriaan noussut Tage Thompson. Hän saanee laidoilleen viime kauden tapaan Jeff Skinnerin ja Alex Tuchin, jotka ylsivät viime kaudella ensimmäistä kertaa piste per peli -tahtiin.

Viime kaudella piste-ennätyksensä tekivät myös kakkosketjuun tyrkyllä olevat Dylan Cozens ja Casey Mittelstadt. Ketjun kolmanneksi lenkiksi tarjolla ovat Victor Olofsson ja toiseen NHL-kauteensa lähtevä John-Jason Peterka. Akillesjänneleikkauksesta toipuva Jack Quinn pääsee tositoimiin vasta kevätkauden puolella, mutta hän saattaa tuolloin löytää paikkansa kärkiketjuista.

Sabres teki jo viime kaudella kolmanneksi eniten maaleja, mutta päästettyjä maaleja oli silti enemmän kuin tehtyjä. Puolustuspäässä pitää siis parantaa.

Pakisto on rakennettu kahden ykkösvarauksen ympärille. Vuoden 2018 varaustilaisuuden ensimmäinen varaus Rasmus Dahlin ei välttämättä ole sarjan paras puolustava puolustaja, mutta hyökkäyspäässä ruotsalainen keräsi viime kaudella lähes pisteen ottelua kohden. Vuoden 2021 varaustilaisuuden ykkösnimi Owen Power sai jo viime kaudella tulokkaana heti Dahlinin jälkeen eniten peliaikaa.

Viime kauden luottopakeista Mattias Samuelsson ja Henri Jokiharju eivät myöskään ole iällä pilattuja. Uudet hankinnat 35-vuotias Erik Johnson ja 28-vuotias Connor Clifton ovatkin puolustuksen vanhimmat pelaajat. Kolmosparin minuutteja pelannut Ilja Ljubuškin on merkittävin muualle siirtynyt puolustaja.

Craig Anderson ja Eric Comrie aloittivat viime kauden Sabresin maalivahtikaksikkona ja kauden viimeisillä viikoilla suurimman osan otteluista pelasi suoraan yliopistokauden jälkeen NHL:ään loppukaudeksi siirtynyt Devon Levi. Välissä 33 ottelua pelannut Ukko-Pekka Luukkonen oli puolestaan ottelumäärällä mitattuna ykkösmaalivahti. Anderson lopetti pitkän uransa, mutta muut viimevuotisesta nelikosta ovat edelleen maalivahtikarusellissa mukana.

Levi on 21-vuotiaana jo ehtinyt kokea olympialaiset ja kultajuhliin päättyneet miesten MM-kisat Kanadan paidassa. Nyt hänellä on kaikki mahdollisuudet ottaa ykkösmaalivahdin rooli NHL:ssä ja kaiken sujuessa hyvin jopa taistella vuoden tulokkaalle jaettavasta Calder Trophysta. Luukkonen haastaa Levin ja hakee vähintäänkin paikkaa kauden aloittavasta maalivahtikaksikosta.

Sabresin menestys ei tälläkään kaudella jää hyökkäyksestä kiinni. Pudotuspeleihin yltäminen onkin kiinni puolustuspään tiiviydestä.

Sabres pelaa Atlantin divisioonan sijoista 4–6.

24
DetroitRed Wings

Detroit Red Wings – kesän hankinnoilla pudotuspelitaisteluun

Viime kausi päättyi Detroit Red Wingsin osalta jo viidennen kerran perätysten runkosarjaan ja piste-erokin divisioonan viimeiseen pudotuspelipaikkaan oli turhan suuri. Nuorennusleikkausta viime vuosina läpikäynyt ryhmä kärsi maalintekovaikeuksista, ja pelien voittaminen oli nihkeää sekä kotona että vieraissa. Kokeneen Alex DeBrincatin hankinta luo varmasti uskoa parempaan huomiseen.

Helsinkiläismaalivahti Ville Husso nousi viime kaudella Red Wingsin aloittavaksi maalivahdiksi. Hän pelasi 56 ottelua voittaen niistä 26 ja torjuen kiekkoja torjuntaprosentilla 89,6. Kakkosmaalivahdin paikan taakse siirtyi kesällä San Jose Sharksista kokenut kanadalainen James Reimer.

Pitkän työn ykkösmaalivahtien joukkoon päästäkseen tehnyt Husso lähtee kauteen aloittavana maalivahtina, mutta tulee jakamaan torjuntavastuuta tasaisesti Reimerin kanssa. Nuoren polven torjujista Alex Lyon pääsi pelaamaan 15 ottelua päättyneellä kaudella, mutta hän vielä kasvaa korkoa AHL-seura Grand Rapids Griffinsin paidassa.

Puolustus oli joukkueen viime kauden murheenkryyni, sillä joukkueen maaliero oli Itäisen konferenssin korkeimpia. Kahden vuoden takainen paras tulokas Moritz Seider kuuluu tänäkin kautena johtaviin pelaajiin, ja uudet hankinnat Jeff Petry sekä Shayne Gostisbehere luovat syöttötaidoillaan maalintekopaikkoja sekä tasaviisikoin että ylivoimalla.

Loukkaantumisista uransa aikana kärsineen Olli Määtän uhrautuva peli maalinedustalla voi parhaimmillaan auttaa joukkueen painetilanteista selviämisessä, mutta nuoriso-osaston pitää olla valmiina, jos edessä on pitkä kuntoutusjakso.

Pienen, mutta ahneen maalintekijä DeBrincatin hankinta oli organisaation johtoportaalta oiva keino löytää apua maalinteko-ongelmiin. Ottawa Senatorsissa vaisuhkon kauden pelanneen DeBrincatin odotetaan luovan nopean Dylan Larkinin kanssa toimivan tutkaparin. Maalintekokykyä odotetaan myös David Perronilta sekä ruotsin Lucas Raymondilta.

Red Wings on nuori joukkue, joka on kesällä tehnyt tärkeitä hankintoja ja tulee aiheuttamaan ongelmia vastustajille. Pudotuspelipaikka on kuitenkin kiven alla, mikäli maaleja päästetään liukuhihnalta, eikä puolustus ole tehtäviensä tasalla.

Red Wings pelaa Atlantin divisioonan sijoista 5–7.

25
FloridaPanthers

Florida Panthers − viime kauden menestys toi varjon kauden alkuun

Florida Panthersin viime sesonki päättyi Stanley Cupin finaaleissa, joissa mestariksi kivunnut Vegas Golden Knights osoittautui vahvemmaksi. Vielä runkosarjan viimeisillä kierroksilla Panthers tarvitsi apua myös muilta joukkueilta päästäkseen edes pudotuspeleihin, joten finaalipaikkaa voi pitää jättimäisenä yllätyksenä.

Menestys jätti kuitenkin jälkensä myös alkavalle kaudelle. Tähtipuolustajat Brandon Montour ja Aaron Ekblad pelasivat pudotuspelit – kauniisti sanottuna – puolikuntoisina, viimeisen summerin soitua kumpikin suuntasi kohti leikkauspöytää. Montouria on lupa odottaa takaisin marras–joulukuussa, kun Ekbladin paluu venyy ensi vuoden puolelle. Myös supertähti Matthew Tkachuckilta murtui rintalasta finaaleissa, joten valmistautuminen kauteen ei ole sujunut täysin ongelmitta.

Kesä toi varsin kokoonpanoon maltillisia muutoksia, jotka koskivat lähinnä alempia ketjuja. Hyökkäyspään merkittävimmät lähtijät olivat eri vaivojen takia runkosarjassa vain 20 ottelua pelannut Anthony Duclair sekä pääosin alaketjuissa pelannut Eric Staal. Lisätilaa palkkakattoon vapautti uransa lopettanut Patric Hörnqvist, jonka sopimus loppui. Tulopuolella oli lähinnä jyrätason pelaajia, kuten Steven Lorentz ja Kevin Stenlund. Kovimmat odotukset kohdistuvat neljän vuoden ja keskimäärin kolmen miljoonan dollarin sopimuksen solmineeseen Evan Rodriguesiin.

Myös puolustuspäässä muutokset pysyivät maltillisina, sillä viime kauden kolme kärkipuolustajaa (Ekblad, Montour sekä Gustav Forsling) jatkavat takalinjoilla. Kevään peleissä vaikeuksissa olleet Radko Gudas ja Marc Staal lähtivät vuolemaan dollareita muille maille vielä uriensa loppuvuosiksi. Viime kaudella Panthersin puolustus oli kapea, eikä tulevankaan kauden alku näyttänyt tähtipakkien poissaolon takia leveältä, joten joukkueen GM Bill Zito reagoi hankkimalla täytettä vapailta markkinoilta.

Vielä viime kaudella yli kymmenen miljoonaa dollaria tienannut Oliver Ekman-Larsson solmi yhden vuoden ja reilun kahden miljoonan dollarin sopimuksen Panthersin kanssa. Ruotsalaispakin käyrä on ollut viime vuodet laskeva, ja Vancouver Canucks osti kesällä miehen sopimuksen ulos, mutta potentiaali on yleisessä tiedossa. Toinen uusi profiilihankinta oli Niko Mikkola, joka allekirjoitti kolmivuotisen sopimuksen 2,5 miljoonan dollarin keskiansioilla. Heidän lisäkseen leveyttä tuovat Mike Reilly sekä vanha tuttu Dmitri Kulikov.

Maalivahtiosastolla ykkösnimenä jatkaa tuttu mies, kun pudotuspeleissä tasoaan nostanut Sergei Bobrovski aloittaa jättisopimuksensa viidennen kauden. Viime kaudella henkilökohtaisten syiden vuoksi sivuun jäänyt lupaus Spencer Knight on tekemässä paluuta tolppien väliin.

Viime kausien aikana Panthers on satsannut vahvasti käsillä olevaan hetkeen, mikä on tarkoittanut kärkivarausten kauppaamista tähtien tieltä. Viime kesänä alhaisin varausvuoro oli toisen kierroksen loppupäässä, edellisenä vuonna vasta kolmannen kierroksen lopussa. Knightin lisäksi suurimpiin lupauksiin lukeutuu jo joukkueen runkopelaajaksi noussut Anton Lundell.

Suomalaispelaajat ovat vahvasti edustettuna Panthersissa. Lundellin ja Mikkolan lisäksi Aleksander Barkov jatkaa joukkueen ykkössentterinä ja johtotähtenä. Eetu Luostarinen on puolestaan kaikessa hiljaisuudessa noussut luottopelaajaksi. Farmin puolella näyttöpaikkaa odottaa Santtu Kinnunen, joka oli viime kaudella AHL-joukkueensa toiseksi tehokkain puolustaja. 24-vuotias puolustaja ei ole kuulunut ikäluokkansa suurimpiin lupauksiin, mutta pitkäjänteinen työ on tuottanut tulosta. Kauden alussa on mahdollisesti koko uran paras mahdollisuus saada näyttöpaikka NHL-ympyröissä.

Joukkueen penkin takana jatkaa toista kautta Paul Maurice. Maltilliset muutokset sekä viime kevään henkinen kasvu helpottavat lähtöä kauteen, mutta vastapainona vaakakupissa painaa tärkeiden pelaajien poissaolot kauden alussa. Panthersin kannalta onkin oleellista pysyä pudotuspelijunan matkassa heti syyskaudella. Alkukaudesta varsinkin puolustus on uusista värväyksistä huolimatta niin kapea, ettei se kestä enempää loukkaantumisia.

Panthers pelaa Atlantin divisioonan sijoista 2–3.

26
MontrealCanadiens

Montréal Canadiens – kärjessä hiomattomia timantteja mutta ei juuri mitään muuta

Montreal Canadiensilla on alla alavireinen kausi. Itäisessä konferenssissa jäi taakse ainoastaan heiveröinen Columbus Blue Jackets. Tosin merkittävä osuus heikolla tuloksella oli pitkin kautta riivannut loukkaantumissuma, joka hidasti nuoren joukkueen pelillistä kehittymistä, eikä joukkue päässyt oikein missään vaiheessa pelaamaan haluamallaan tavalla. Juuri Canadiensin kohdalla runkopelaajien menetykset sattuvat kipeästi, sillä pelaajamateriaali lukeutuu sarjan ohuimpiin.

Eräitä valonlähteitä ovat nuoret pelaajat, jotka ovat osoittautuneet kyvykkäiksi kantamaan vastuuta: Nick Suzuki, Kirby Dach ja Cole Caufield muodostivat viime kaudella joukkueen sisäisen pistepörssin kolmen kärjen, vaikka kahdelta viime mainitulta meni lähestulkoon puolet kaudesta sairastuvan puolella. Itse kukin on vielä alle 25-vuotias.

Erityinen mielenkiinto kohdistuu Euroopassa ja kansainvälisillä kentillä vasta teini-ikäisenä vahvaa jälkeä tehneeseen ykkösvaraukseen Juraj Slafkovskýyn. Tulokaskausi oli epätasainen mutta sisälsi aitoja lupauksia huomisesta. Päävalmentaja Martin St. Louis'n primääritehtävänä on jatkaa jälleenrakentamista näiden nuorten pelaajien voimin.

Siirtomarkkinoilla Canadiens jäi selvästi tappiolle. Merkittävin uusista hankinnoista on parin vuoden takainen Stanley Cup -voittaja Alex Newhook. Kun samasta pyöröovesta lähtivät ulos muun muassa Jonathan Drouin, Mike Hoffman ja Denis Gurianov, on nuoriso- ja reserviosaston oltava valmiina viemään joukkuetta eteenpäin. Tämä on realiteetti siitäkin syystä, että materiaali ykkösvitjan takana ei varsinaisesti lukeudu sarjan eliittiin.

Canadiensin maalivahtihierarkiassa MM-kultakoppari Sam Montembeault ja Jake Allen jakanevat vastuun viimekautisen pelivireen perusteella Carey Pricen ratsastaessa auringonlaskuun. 

Joukkueen kärkipuolustaja Hoffmanin lähdettyä tulee Mike Mathesonin työtaakasta entistä raskaampi. Kiekollisia puolustajia ei kokoonpanossa ole jonoksi asti. Fyysistä osaamista edustavat taklauskone Michael Pezzetta sekä David Savard, joka tekee voitavansa uhrautuvalla blokkipelillään. Canadiensin yhtenä suurena ongelmana ollut ylivoimapeli tarvitsisi kipeästi tukea kiekolliselta pelinrakentajapakilta.

Nuoruudessa piilee tunnetusti voimavaroja, mutta myös uhkatekijöitä. Mikäli St. Louis saa Canadiensia riivanneet vaikeudet selätettyä, on joukkueelta lupa odottaa ehjää kautta, mutta tuloksellisesti tilanne ei kuitenkaan sanottavasti kohoa. Meneillään on vielä jälleenrakennuksen aikakausi, joten pudotuspelipaikka on utopiaa. Nuoren joukkueen aika koittaa jonain päivänä, mutta ei keväällä 2024.

Canadiens pelaa Atlantin divisioonan sijoista 7–8.

27
OttawaSenators

Ottawa Senators – nuoret hyökkääjät ja Joonas Korpisalo avainasemassa matkalla kohti pudotuspeliunelmaa

Ottawa Senators etenee pienin askelein kohti parempaa tulevaisuutta. Viime kaudella nähtiin jo väläyksiä piilevästä potentiaalista, mutta yksittäiset vahvat jaksot eivät vielä takaa menestystä. Suoritustasoa on saatava tasaisemmaksi. On joka tapauksessa syytä odottaa jälleen pientä edistymistä, mutta tuskin kuitenkaan räjäyttävää läpimurtoa. Pudotuspeliviivakin jäänee kauas.

Alex DeBrincatin lähtö ei välttämättä aiheuta niin suurta lovea Senatorsin yläkertaan kuin äkkiseltään luulisi, sillä tilalle hankittu Vladimir Tarasenko on terveenä ollessaan pätevä paikkaaja. Kysymysmerkkejä pelivireeseen asettaa kuitenkin muutama rikkonainen kausi Bluesissa. Tosin loppukauden pistäytyminen New York Rangersissa osoitti pelin kulkevan edelleen.

Lähtökohtaisesti Tarasenko istutetaan ykkösketjuun nuorten tähtien Brady Tkachukin ja Tim Stützlen rinnalle. 90 pistettä viime kaudella kasannut Stützle on jo sadan pisteen kategoriassa, ja lukema realisoitunee, mikäli ketjukoostumuksen peli klikkaa alusta alkaen. Samaten Tkachukin tuloksellisesti parhaat vuodet ovat vielä edessäpäin.

Ykkönen kantaa päävastuun maalinteosta, mutta se ei joukkueen onneksi oli kaikki kaikessa. Claude Giroux näytti viime kaudella, että ikä on hänen kohdallaan pelkkä numero. Josh Norrisin kausi puolestaan meni piloille loukkaantumisten takia, mutta terveen kirjoissa pysyessään hänessäkin on potentiaalia piste per peli -nakuttajaksi. Drake Batherson on vakaa ja luotettava pelinrakentaja vähemmän näkyvässä roolissa.

Cam Talbot siirtyi vapaana agenttina Los Angeles Kingsiin, ja tilalle hankittiin vastavuoroisesti Joonas Korpisalo, jonka lyhyt visiitti Kaliforniassa oli vähintään tyydyttävä. Suomalaiskoppari lähtee hakemaan uutta suuntaa uralleen parin haasteellisen kauden jälkeen. Taskussa oleva viiden vuoden sopimus tarkoittaa, että Korpisalo on tärkeä lenkki Senatorsin lähitulevaisuuden suunnitelmia.

Korpisalolta kaivataan tasaisuutta ja varmuutta, sillä Senatorsin puolustus on vaatimatonta luokkaa. Korpisalon kirittäjänä torjuu Anton Forsberg, joka sai viime kaudella Talbotin tavoin kokea tuntuvasti joukkueen haperoisen alakerran. Erikoista kyllä, Senators ei merkittävästi vankentanut puolustuslinjaansa kesän aikana. Thomas Chabot johtaa puolustusta tukenaan Jakob Chychrun, ja 21-vuotias Jake Sanderson odottaa vuoroaan päästä isompaan rooliin.

Ottawa Senators pelaa Atlantin divisioonan sijoista 5–7.

28
Tampa BayLightning

Tampa Bay Lightning – alamäkiluisu on alkamassa

Tampa Bay Lightning ei ole enää sama joukkue, joka voitti kaksi perättäistä Stanley Cupia muutama vuosi takaperin. Tuolloin joukkuetta ajoi päämäärä, ja se janosi juoda Lordi Stanleyn kannusta kuohuvaa. Kuten palkkakattoaikana on totuttu näkemään, useamman kuin kahden perättäisen mestaruuden dynastioita ei enää synny. Joukkueiden aikaikkuna todelliseen menestymiseen mitataan muutamassa vuodessa, kunnes on taas uudelleenrakennuksen aika. Lightningin ikkuna on sulkeutumassa, vaikka joukkue ei sitä varmasti vielä myönnä.

Kolmen Stanley Cup -finaalivisiitin jälkeen Lightning pullahti viime keväänä ulos pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Joukkueesta on poistunut joka kausi ydinpelaajia, joille ei ole voitu maksaa suoritusten mukaista palkkaa. Vaikka joukkueen GM Julien BriseBois on hankkinut lähtijöiden tilalle korvaajia, ei heidän panoksensa ole korvannut alkuperäisen ryhmän ydintä ja sielua.

Viime kauden päätteeksi joukkueen jättivät muun muassa Alex Killorn, Corey Perry, Ian Cole ja Pat Maroon. Varsinkin Killornin lähtö tuntunee ensi kaudella, sillä hän on ollut yksi joukkueen tasaisimmista suorittajista viime kausilla.

Mitään huippunimiä salamapaitaan saapujat eivät ole, kun listalta löytyvät Luke Glendeningin, Tyler Motten, Waltteri Merelän ja Conor Shearyn nimet. Palkkakattoajan ongelma on iskenyt myös Lightningiin, kun osaamisensa näyttäneet pelaajat on palkittu rahakkailla sopimuksilla muihin seuroihin. Uusien pelaajien sopimukset ovat pääasiassa alle miljoonan lappuja.

Maalivahtiosasto joutui heti kauden alla mietintään, kun Andrei Vasilevski joutui leikkaukseen selän välilevytyrän takia. Mestarivahdin toipumisennuste on joulukuulle, mutta tämä voi jopa auttaa Lightningiä pitkällä aikavälillä. Joukkueen on syyskaudella opittava voittamaan ilman luottoveskariaan. Lisäksi Vasilevski on kantanut melkoista kuormaa muutaman viime vuoden ajan. Ykkösmaalivahdiksi joutunee Jonas Johansson, mutta apuja tarvitaan silti maalin suulle jostain.

Puolustus on kunnossa, kiitos Victor Hedmanin, Mihail Sergatšovin, Calvin de Haanin ja Erik Černákin. Muut pelaajat täydentävät palettia, ja runko kestää vertailua muihin joukkueisiin. Maaleja tosin joukkue päästi viime kaudella eniten sitten kauden 2009–2010, jolloin voittoja tuli vain 34.

Hyökkäyksen tasapainoisuus on heikentynyt viime vuosina. Voittoja tuli vähiten sitten kauden 2016–2017, jos mestaruuskausia ei lasketa mukaan. Sinänsä pelissä ei ole suoranaisesti mitään vikaa. Joukkueen nimilista on edelleen huima, mutta joukkueen pelaaminen ollut pari kautta hieman "sinne päin". Näennäisen tehokasta, mutta jotain puuttuu.

Huippupelaajat Nikita Kutšerov, Steven Stamkos, Brayden Point ovat taasen pistepörssissä korkealla, mutta katoavat kuvasta välillä. Yksi syy on varmasti pelimäärä. Joukkue on pelannut noin 300 peliä viimeisen kolmen vuoden aikana, ja kesät ovat viime kesää lukuun ottamatta jääneet lyhyiksi.

Joukkueen kokoonpano on käypä, mutta pohjakentät täynnä kysymysmerkkejä. Pystyykö kalliilla hankittu Tanner Jeannot maalintekijäksi, kuten hän Nashvillessa aika-ajoin väläytteli? Pystyykö Brandon Hagel toistamaan parhaan kautensa? Hitsautuuko joukkue yhteen?

Oman mausteensa soppaan tuo Stamkos, joka toi julki pettymyksensä jatkosopimusneuvotteluiden puutteesta. Hän ollut Lightningin kasvot vuodesta 2008, kapteeni vuodesta 2014 ja haluaa jatkaa Tampassa. Ilmeisesti Stamkosin ja johdon mielipiteet sopimuksesta eivät kohtaa, joten jää nähtäväksi, miten tämä vaikuttaa asioihin.

Merelän hyvä harjoitusleiri ei tuo välttämättä suoraa pelipaikkaa, sillä joukkueen pelitapa on opetettu farmipeleissä. Leiri ja hyvä jatko AHL:ssä auttavat näyttöpaikan saamisessa ja loppu on kiinni Merelästä. Vaikka farmissa ei ole huippukykyjä odottamassa, siellä on pidempään Pohjois-Amerikassa pelanneita pelaajia, jotka ovat lähtökohtaisesti askeleen lähempänä NHL:ää. Olisi hienoinen yllätys, jos Merelä nappaa paikan ylhäältä ja säilyttää sen.

Joukkueen aktiivinen pelitapa ei ole hävinnyt minnekään, ja se auttaa Lightningia voittamaan pelejä tulevalla kaudella. Atlantin divisioonan kärjen muut joukkueet ovat vahvistuneet, ja enää ei pelkkä perussuoritus riitä. Pudotuspelipaikka pitäisi olla selvä, mutta ei yllättäisi, vaikka joukkue jäisi niiden ulkopuolelle.

Lightning pelaa divisioonan sijoista 2–4.

kausiennakkoSeen Stamkos? – Steven Stamkosin tarunhohtoinen aika Lightningissa voi olla uhattuna

Steven Stamkos päätyi Tampaan kesällä 2008, ja hän on ollut organisaation kasvot lähes siitä lähtien. Kun Syksyn 2023 harjoitusleiri alkoi ja samalla pelaajan viimeinen sopimusvuosi, Stamkos ilmoitti huolensa jatkosopimusneuvotteluiden puutteesta. Voidaankin kysyä, nähdäänkö Stamkosia Lightning-paidassa kauden 2024 alussa.

29
TorontoMaple Leafs

Toronto Maple Leafs – muutosvaiheessakaan ei ole syytä tinkiä suurista tavoitteita

Hienoon peliin ja tuloksellisiin pettymyksiin tottunut Toronto Maple Leafs on suurten muutosten keskellä. GM Kyle Dubas siirtyi Pittsburgh Penguinsiin, ja tilalle saapui aiemmin Calgary Flamesissa operoinut Brad Treliving. Muutosajat ovat aina haasteellisia, mutta Maple Leafsin kohdalla muutoksessa piilee myös mahdollisuuden itu. Loksahtavatko palaset tällä kertaa yhteen niin, että kauden lopussa häämöttää iso pytty?

Runkopelaajista poistuivat Ryan O'Reilly, Michael Bunting, Alexander Kerfoot, Justin Holl sekä Luke Schenn. Menetyksiä ei ole montaa syytä jäädä märehtimään, sillä uudet hankinnat Tyler Bertuzzi, John Klingberg, Ryan Reaves ja Max Domi löytänevät sujuvasti paikkansa kokoonpanosta. Erityisesti Bertuzzi on oikeaa lääkettä Maple Leafsille kevään tosipeleissä.

Vahvistusten myötä on Maple Leafsin hyökkäysosasto entistäkin vaarallisempi. Ratkaisijoita saadaan sijoitettua kolmeenkin ketjuun, ja ylivoimalla jälki on murskaavaa. Auston Matthews on sarjan parhaita keskushyökkääjiä, ja vastikään sorvattu jatkosopimus viestii, että Maple Leafsin menestys kulkee Matthewsin luistimenvetojen muassa vielä monen vuoden ajan. Viime kausi meni Matthewsilta numeroiden valossa odotuksiin nähden alakanttiin, mutta parempia aikoja on luvassa.

William Nylanderilla on alla kaksi vahvaa kautta, ja pisteiden valossa trendi on nousujohteinen. Mitch Marner ei ole viihtynyt otsikoissa tai keskustelunaiheissa edellä mainittujen tavoin, mutta fokus on ollut oikeissa asioissa. Viime kaudella Marner vei joukkueen sisäisen pistepörssin henkilökohtaisella yhden kauden piste-ennätyksellään (30+69=99). Kakkossentterinä viihtyvällä John Tavaresilla on pitkä sarja piste per peli -kausia, ja kokeneen kapteenin monipuolisuus on ollut vuodesta toiseen vahva piiloase Maple Leafsille.

Neljän suuren takana on pidemmän aikaa ammottanut onttous, jonka täyttämiseen uusilla hankinnoilla pyritään. Materiaalin leveys onkin hyödyksi, sillä Maple Leafs joutuu palkkakattokikkailunsa vuoksi turvautumaan korkeampaan matematiikkaan pysyäkseen sääntöjen rajoissa. Tämä voisi avata tien Matthew Kniesille, joka on yliopistosarjoissa todistanut lahjakkuutensa.

Jos onkin Maple Leafsin hyökkäysorkesteri kateutta herättävä, niin puolustus voi tuottaa harmaita hiuksia. Tosin tilastollisesti Maple Leafsin alakerta kestää vertailussa muita joukkueita vastaan mainiosti, eikä mikään joukkue voita 50 ottelua tai kerää viidenneksi eniten pisteitä koko sarjassa, jos puolustus yskii.

Morgan Rielly osoitti keväällä kuuluvansa NHL:n eliittipuolustajien joukkoon, eikä hän petä tälläkään kaudella. Sen sijaan loukkaantumisista ja epätasaisuudesta kärsinyt TJ Brodie ja erityisesti 39-vuotias Mark Giordano ovat suuria kysymysmerkkejä. Klingberg on oiva vahvistus kiekollisessa puolustuspelissä, mutta peruspuolustamisessa on tunnetusti suuria vaikeuksia. Timothy Liljegren ja Jake McCabe tekivät viime kaudella omissa rooleissaan kelpo työtä.

Ilja Samsonov on itseoikeutetusti ykkösmaalivahti. Alla on mainio kausi, mutta terveenä on pysyttävä. AHL:ssä pitkään kypsynyt ja pätevää jälkeä tehnyt Joseph Woll pääsee näyttämään kyntensä kauden aikana myös Maple Leafs -paidassa. Seattle Krakenista saapunut Martin Jones tuo kokemuksellaan henkistä vakautta, mutta pelilliset huippuvuodet ovat jo menneet. Jones tuskin kykenee radikaalisti keikauttamaan oletettua maalivahtihierarkiaa. Maalivahtiosasto on kaukana sarjan terävimmästä eliitistä ja saattaa johtaa vaikeuksiin siinä vaiheessa, kun myös henkistä kanttia aletaan mitata.

Suomalaisittain mielenkiinto kohdistuu AHL-seura Toronto Marliesin vahvuuteen liittyneeseen Topi Niemelään, jolle saattaa avautua NHL-pelejä Maple Leafsin kolmosparissa vielä alkavan kauden aikana. Niemelän lisäksi Marliesissa nähdään puolustaja Mikko Kokkonen ja hyökkääjä Roni Hirvonen.

Toronto Maple Leafs pelaa Atlantin divisioonan voitosta.

30

Metropolien divisioona

Metropolien divisioonan neljä suosikkia lähtevät kauteen jokainen eri tilanteista. Kestosuosikki Hurricanes alkaa olla jo pakkovoiton edessä, kun taas Devils on vasta noussut suosikkien joukkoon. Vahvarunkoinen Rangers ja kesällä kaikki panokset peliin lyönyt Penguins varmistavat sen, että tänä vuonna divisioonasta löytyy neljä Stanley Cup -ehdokasta.

Itäisen konferessin heikoimmat joukkueet löytyvät Metropolien divisioonasta. Suurimmat otsikot ennen kauden alkua keräsi Blue Jackets ja päävalmentaja Mike Babcock, joka jätti tehtävänsä ennen kuin harjoitusleiri ehti edes alkaa.

Flyers on keskellä uudelleenrakennusta, kun taas Islanders pyrkii tutulla rungolla löytämään tiensä pudotuspeleihin. Capitals vanhenee huolestuttavaa vauhtia, mutta päätavoitteena tuntuu olevan vain ja ainoastaan Aleksandr Ovetškinin maaliennätysjahti.

Joukkue-ennakot

kausiennakkoMetropolien divisioonan suosikit: Devils ja Rangers tukkanuottasilla, Penguins pelaa kaikilla panoksilla – Onko Hurricanesin jo pakko menestyä?

Metropolien divisioonan neljä suosikkia lähtevät kauteen jokainen eri tilanteista. Kestosuosikki Hurricanes alkaa olla jo pakkovoiton edessä, kun taas Devils on vasta noussut suosikkien joukkoon. Vahvarunkoinen Rangers ja kesällä kaikki panokset peliin lyönyt Penguins varmistavat sen, että tänä vuonna divisioonasta löytyy neljä Stanley Cup -ehdokasta.

31
CarolinaHurricanes

Carolina Hurricanes – onko jo pakko voittaa?

Carolina Hurricanes pelasi viime kaudella jälleen erinomaisen runkosarjan ja ylsi pudotuspeleissäkin Itäisen konferenssin finaaliin, mutta ei pystynyt antamaan vastusta kevään komeettajoukkue Florida Panthersille.

Kesällä joukkueen puolustusta vahvistettiin Dmitri Orlovilla ja Tony DeAngelolla. Hyökkäykseen GM Don Waddell hankki Michael Buntingin ja Brendan Lemieux'n, mikä vihjaa aiempaa paremmasta varautumisesta pudotuspelien fyysiseen peliin.

Menetyspuolella oli lähinnä vähemmän merkittäviä pelaajia, kuten Jesse Puljujärvi ja Shayne Gostisbehere. Toisaalta Washingtoniin siirtyneen Max Paciorettyn maalintekotaidoille olisi ollut käyttöä niin viime kaudella kuin nyt alkavallakin – kokenut yhdysvaltalainen pelasi vammojen vuoksi vain viisi ottelua, mutta viimeisteli kolmesti.

Tehottomuus maalipaikoissa on ollut Hurricanesille ongelmallista jo pitkään, mitä viime kaudella korosti Teuvo Teräväisen NHL-uran heikoin kausi ja Seth Jarvisin taantuminen toisella kaudellaan. Jesperi Kotkaniemi sen sijaan nosti selvästi profiiliaan, mikä on positiivinen merkki joukkueen hyökkäyspelissä.

Puolustus on ollut Hurricanesin vahvuus jo pitkään ja täksi kaudeksi osa-aluetta on vahvistettu entisestään. Viime kauden hankinta Brent Burns on 38-vuotiaanakin suuri hyökkäyspään uhka ja paluun hurrikaanipaitaan tekevä DeAngelo tuo leveyttä kiekolliseen pelaamiseen ja ylivoimalle.

Brady Skjei ja Brett Pesce ovat olleet saumattomasti toimiva kaksikko jo muutaman kauden ajan. Jaccob Slavin ja Orlov puolestaan tasapainottavat mainiosti hyökkäävämpiä työparejaan.

Kärkikuusikon taustalla on vielä Jalen Chatfieldin ja Caleb Jonesin kaltaisia kelpo tuuraajia, joten osa-alue ei ole pelkästään kunnossa, vaan koko NHL:n parhaimmistoa.

Maalinsuulla Hurricanes luottaa viime kaudelta tuttuun kolmikkoon: Frederik Andersen, Antti Raanta ja Pjotr Kotšetkov. Andersen on lähtökohtaisesti ykköstorjuja, mutta tanskalainen oli viime kauden runkosarjassa kaksi kuukautta sivussa, minä aikana Raanta ja Kotšetkov kantoivat vastuuta hyvällä tasolla.

Torjuntatyöskentelyn taso ei sinänsä ole Hurricanesille ongelma, mutta sekä Andersen että Raanta ovat viime vuosina kärsineet useista loukkaantumisista. Kotšetkov taas on ollut vielä liian kokematon ja torjuntatyyliltään epävarma kantamaan isoa vastuuta.

Vaikka Vegas Golden Knights voittikin Stanley Cupin ennen pudotuspelejä maalivahtihierarkiassa noin neljäntenä olleella Adin Hillillä, on maalivahdisto kokonaisuutena Hurricanesille jonkinasteinen kysymysmerkki.

GM Waddell teki kesällä jatkosopimukset kummankin torjujan kanssa, vaikka ennakkoon huhuiltiin maalivahdin hankkimisesta ulkopuolelta. Kauden aikana maalivahdin hankkiminen on vaikeampaa, joten Hurricanes-organisaatiossa toivotaan ja uskotaan, että kolmas kausi Andersenin ja Raannan kanssa sujuisi paremmin kuin edelliset.

Hyökkäyspäässä suurinta vastuuta kantavat edellisten kausien tapaan Sebastian Aho, Martin Nečas ja Andrei Svetšnikov. Kolmikosta viimeinen on jälleen pelikuntoinen pitkän loukkaantumisen jälkeen, joten senkin johdosta Hurricanesin hyökkäyksen voi laskea vahvistuneen sitten viime kevään.

Heikon viime kauden jälkeen Teräväiseltä kaivataan tasonnostoa – tai sopimuksensa viimeistä kautta pelaava suomalainen on kaupattava tehokkaamman vahvistuksen saamiseksi.

Bunting oli hyvä hankinta, joka tuo kärkiketjuihin potentiaalisesti lisää tehokkuutta ja ennen kaikkea kovuutta. Kuitenkin seuran odotettiin vahvistuvan myös kovemman profiilin hyökkääjällä, ja huhuissa liikkui ainakin Vladimir Tarasenko.

Päävalmentaja Rod Brind'Amourin pelikirja on tuttu jo useimmille pelaajille, ja joukkue on ollut kaudesta toiseen NHL:n eliittiä maaliodottamalla ja laukaisuhallinnalla arvioituna. Viimeistelyn tehokkuus on kauteen lähdettäessä kuitenkin hento kysymysmerkki, eikä seuran palkkakattotilanne mahdollista hankintoja ilman luopumista nykypelaajista.

Hurricanes pelaa Metropolien divisioonan sijoista 1–2.

32
ColumbusBlue Jackets

Columbus Blue Jackets – kohujen siivittämänä kohti uutta

Vain 25 peliä viime kaudella voittanut Blue Jackets joutui kauden alla myllerrykseen, joka oli monien odotettavissa, mutta ajankohta yllätti. Alun perin kyseenalainen Mike Babcockin palkkaaminen pamahti näpeille ennen yhtäkään ottelua, ja paikalle piti palkata pikahälytyksellä Pascal Vincent. Pikaisesti puserrettu nimi ei herätä suurta innostusta, mutta toisaalta Brad Larsenin taso ja Babcockin mennyt maailma pakottavat katsomaan positiivisesti; eihän Vincent nyt huonompi ainakaan voi olla?

Tätä voidaan pitää jonkinlaisena vahvuutena. Tähän asti haastatellun perusteella Vincentin pelitapa perustuu parempaan puolustusvalmiuteen, ja tämä kenties tarkoittaa parempaa tulosta myös yksilömenestyksessä. Blue Jacketsissa on hyviä ja lupaavia pelaajia, vaikka kokonaisuus onkin vielä heikko.

Vahvuudet ovat laidoilla ja nuorissa pelaajissa. Johnny Gaudreau on tähtihyökkääjä, Patrik Laine voi olla oikein peluutettuna ja valmennettuna sitä. Eniten nähtävää on Adam Fantillin ensimmäisessä kaudessa, sillä ilman Connor Bedardia Fantilli saisi nytkin paljon suuremman huomion. Positiivisia ajatuksia herättävät myös Kirill Martšenkon toinen kausi ja Kent Johnsonin kehitys.

Puolustus vahvistui Damon Seversonin ja Ivan Provorovin hankintojen myötä. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että ilman kaksikkoa puolustus olisi viime kauden tapaan yksi NHL:n selkeästi heikoimmista − nyt näillä ja Zach Werenskin tervehtymisellä alkaa olla jo melkein kilpailemaan kykenevä puolustuksen kärki. Kuusikko näyttäisi paremmalta, jos huippulupaava David Jiříček nappaisi pelaamisellaan paikan "ylhäältä".

Maalivahti Elvis Merzļikins oli kaudella 2022–23 koko NHL:n heikoimmin pelannut maalivahti, joka päästi maaliodottamaan nähden lähes 30 maalia enemmän. Sieltä ylöspäin häntä kampeaa uusi maalivahtivalmentaja Niklas Bäckström, jota suulas latvialainen on ehtinyt kehua hyväksi kommunikoijaksi. Ehkä latvialaisen tankissa onkin vielä aineksia parempaan, mutta erityisen suurta odotusarvoa merkittävälle tasonnostolle ei ole.

Organisaation suomalaisiin kuuluu pelaajiston osalta Laineen lisäksi Mikael Pyyhtiä, joka tavoittelee peliminuutteja harjoitusleirin ja farmin kautta. Viime kaudella Pyyhtiä pääsi NHL-jäille kahdessa ottelussa.

Blue Jacketsin seuraajilla on syitä kiinnostukseen ja optimismiin alkavalla kaudella. Realismi pakottaa joukkuetta edelleen selkeästi pudotuspelien ulkopuolelle, mutta keskeisten yksilöiden kehittyminen veisi kokonaisuutta ainakin eteenpäin. Jos GM Jarmo Kekäläisen tätä kautta seuraavan jatkon ehtona on pudotuspeleihin pääsy tai tiukka taisto jo nyt, eivät paukut siihen vielä riitä.

Blue Jackets pelaa Metropolien divisioonan sijoista 6–8.

33

New Jersey Devils – vakiinnuttamassa paikkansa huipulla

Useammaksi kaudeksi pohjamutiin juuttuneen New Jersey Devilsin odotettu harppaus kohti kärkisijoja nähtiin viimein viime vuonna ja vieläpä selkeästi odotettua suurempana. Runkosarjan pistemäärä koheni hurjalla 49 pisteellä edelliskauteen verrattuna, tuloksena Metropolien divisioonan toinen sija.

Kermana kakun päälle pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella kaatui rakas vihollinen New York Rangers. Kausi päättyi lopulta toisen kierroksen tappioon Carolina Hurricanesille.

Kesän merkittävin hankinta on Tyler Toffoli, joka hankittiin kesällä Calgary Flamesista vaihdossa Jegor Šarangovitšiin ja varausvuoroon. Muita uusia hankintoja ovat esimerkiksi hyökkääjät Tomáš Nosek ja Chris Tierney sekä puolustaja Colin Miller.

Muualle viime kauden joukkueesta siirtyivät muun muassa hyökkääjät Tomáš Tatar ja Miles Wood sekä puolustajat Ryan Graves ja Damon Severson. Lisäksi Mackenzie Blackwood sai huomata jääneensä maalivahtiruletissa ylimääräiseksi mieheksi.

Devilsin hyökkäyksen johtohahmo on viime kaudella 99 pistettä kerännyt keskushyökkääjä Jack Hughes. Kakkossentteri Nico Hischier teki myös oman piste-ennätyksensä 80 pisteellä. Näiden kahden ykkösvarauksen ympärille Devils voi rakentaa hyökkäyksensä nyt ja tulevaisuudessa.

Laatua hyökkäyksessä riittää muutenkin. Kärkiketjujen laidoille ovat vahvimmin tarjolla uusi hankinta Toffoli, 70 pisteen mieheksi vakiintunut Jesper Bratt, kesken viime kauden hankittu Timo Meier ja viime kaudella läpimurron tehnyt 21-vuotias Dawson Mercer.

Urallaan lukuisista loukkaantumisista kärsineellä Erik Haulalla on alla kaksi ehjää kautta. 32-vuotias Haula johtanee Devilsin kolmosketjua, jonka laidalla saatetaan nähdä kaksi Stanley Cupia Tampa Bay Lightningissa voittanut ikätoveri Ondřej Palát. Nähtäväksi jää, saako kesällä 2020 seitsemäntenä varattu Alexander Holtz vakiinnutettua paikkansa NHL:ssä tulevalla kaudella.

Viime kauden puolustuksen kärkinimistä jatkavat peräti 74 pistettä tehnyt Dougie Hamilton sekä puolustavammat John Marino ja Jonas Siegenthaler. Gravesin ja Seversonin lähtöjen myötä Jack Hughesin 20-vuotias pikkuveli Luke Hughes pääsee murtautumaan kokoonpanoon ja kenties kerralla suureen rooliin. Myös 19-vuotias slovakki Šimon Nemec on tarjolla puolustukseen.

Vaikka tehomiehet saivatkin suurimman huomion Devilsin viimekautisessa nousussa, oli myös maalivahtipelin tason nousu surkeaan toissakauteen verrattuna merkittävässä roolissa. Viime kaudeksi Vítek Vaněček pelasi mukiinmenevästi ja otti runkosarjassa ykkösmaalivahdin roolin. Pudotuspeleissä vastuurooliin nousi yllättäen Akira Schmid, joka saa Blackwoodin lähdettyä toimia Vaněčekin kirittäjänä kauden alusta asti.

Päävalmentaja Lindy Ruff aloittaa neljännen kautensa paholaisten penkin takana. Lähes 30 vuotta pää- ja apuvalmentajan rooleissa NHL:ssä toiminut Ruff sai uralleen ainakin tilapäisen uuden nosteen viime kauden menestyksestä. GM:nä jatkaa puoli vuotta ennen Ruffia seuraan saapunut Tom Fitzgerald.

Yllättävän suurta menestystä seuraa usein pieni taantuma kohti normaalia. Devilsin tapauksessa tuskin on luvassa kovin karua paluuta viime kautta edeltävään aikaan, vaan pudotuspelipaikan pitäisi olla varma. Parhaimmillaan vain taivas on rajana.

Devils pelaa Metropolien divisioonan sijoista 1–3.

34

New York Islanders – tutulla rungolla pudotuspelijahtiin

Viime kaudella neljännesvälieriin jääneellä New York Islandersilla on edessään kohtalon paikka. Toisen kautensa päävalmentaja Lane Lambertin alaisuudessa aloittavan joukkueen on pakko löytää keinot maalinteon vaikeuteen, jos se haluaa jatkossa pelata pitkän kevään.

Joukkueen vahvuutena tulevaan kauteen lähdettäessä on yksi sarjan parhaimmista maalivahtitandemeista. Ykköstorjujan viittaa kantava venäläinen Ilja Sorokin on ollut joukkueen kantava voima läpi viime kauden, eikä koppien määrä varmastikaan vähene tälle kaudelle.

Islandersin runko on pysynyt lähes samana edeltävien kausien ajan, eikä GM Lou Lamoriello päätynyt tekemään sen kummempia siirtoja tämänkään kesän pelaajamarkkinoilla. Lähtijöistä nimekkäimpiä olivat Zach Parise ja Josh Bailey. Parise ei ole vielä virallisesti päättänyt uraansa, mutta tällä hetkellä pelaaja keskittyy perhe-elämään Minnesotassa. Lamoriellon mukaan joukkueessa on kuitenkin edelleen paikka Parisen kaltaiselle konkarille.

Joukkueeseen liittyivät kesän aikana viime kaudella Ottawa Senatorsissa ja East Riverin toisella puolen New York Rangersin riveissä kiekkoillut Julien Gauthier, alempien ketjujen työmies Karlson Kuhlman ja AHL:ssä Lehigh Valley Phantomsissa suurimman osan ammattilaisurastaan tahkonnut Jackson Cates. Näistä kolmesta ainoastaan Gauthierilla voi olla oikeastikin jotain annettavaakin joukkueelle, vaikka edeltävien kausien pistesaaliit eivät olekaan kaunista katseltavaa. Kuhlman on hyvä puolustuspäähän pelatessa, mutta minkäänlaista tulitukea hänestä ei ole hyökkäyspäähän.

Saarelaisten viime vuosien varaustilaisuuksien anti on ollut äärimmäisen laimeaa, eikä joukkueessa varsinaisesti ole tulevaisuuden supertähtiä, jotka voisivat napata paikkansa heti ensi yrittämällä. Nuorille pelaajille, TPS:stä tutulle Ruslan Ishakoville sekä quebecilaiskaksikko William Dufourille ja Arnaud Durandeaulle, tuskin on tarjolla tonttia Islandersin tiukkaan rakentuneessa rungossa muuta kuin loukkaantumistilanteissa.

Tulevaisuuden tähdistä joukkueen matkassa nähdään tällä kaudella 22-vuotias puolustaja Samuel Bolduc, joka pääsi viime kaudella kokemaan NHL:n kirkkaita valoja 17 runkosarja- ja kahden pudotuspeliottelun verran. Isokokoinen ja hyvin luisteleva Bolduc on monipuolinen pelaaja, josta on eniten hyötyä ylivoimalla ja hyökkäyspäässä.

Suomalaisväriä joukkueessa nähdään enemmän sen AHL-seurassa, jossa kiekkoilevat tulevalla kaudella puolustaja Robin Salo sekä hyökkääjät Otto Koivula ja Eetu Liukas. Koivulalla edessään on jo kuudes kausi Islandersin organisaatiossa, joten jos hyökkääjä mielii parrasvaloihin NHL:ssä, tämän kauden on mentävä nappiin.

Islanders menee juuri niin pitkälle kuin joukkueen kärkitähdet Sorokin, Mathew BarzalAnders Lee ja Bo Horvat onnistuvat joukkueen viemään. Itäinen konferenssi on kuitenkin jälleen asteen vahvempi, joten saarelaisilla on paljon enemmän kilpailua kohdattavanaan. Sen myötä on vaikeaa nähdä heidän hiipivän pudotuspeleihin.

Islanders pelaa Metropolien divisioonan sijoista 5–6.

35

New York Rangers – vierailevien tähtien jälkeinen aika

Toissa kaudella itäisen konferenssin loppuotteluun asti selvinnyt Rangers hankki viime kauden siirtorajan alla Vladimir Tarasenkon ja Patrick Kanen ja lähti pudotuspeleihin etenkin hyökkäyksen osalta melkoisella tähtisikermällä. Menestyshaaveet kaatuivat kuitenkin heti pudotuspelien ensimmäisen kierroksen seitsemännen ottelun tappioon New Jersey Devilsille.

Tarasenko ja Kane ovat nyt odotetusti poissa, sillä heidän koko kauden palkkojaan Rangersin on mahdoton sovittaa palkkakaton alle. Myös Tarasenkon kanssa samassa pelaajakaupassa Manhattanille saapunut puolustaja Niko Mikkola sai jatkaa matkaansa.

Tiukan palkkatilanteen myötä uusien hankintojen joukossa ei ole yhtään pelaajaa, jonka vuosipalkka ylittäisi miljoonan dollarin rajan. Haaviin tarttuivat silti esimerkiksi maalivahti Jonathan Quick, puolustaja Erik Gustafsson sekä hyökkääjät Blake Wheeler ja Nick Bonino.

Winnipeg Jetsin entinen kapteeni, 37-vuotias Blake Wheeler hakee kruunua uralleen New York Rangersista.
Kuva © Bruce Bennett

Penkin takana nähtiin myös muutoksia, kun Gerard Gallant sai lähteä kahden Rangers-kauden jälkeen. Uudeksi päävalmentajaksi GM Chris Drury palkkasi kokeneen Peter Lavioletten, joka on toiminut NHL-päävalmentajana kaudesta 2001–2002 alkaen jokaisella kaudella.

Toissakauden Vezina-voittaja Igor Šestjorkin jatkaa ykkösmaalivahtina ja hänen myötään maalivahtipeli on edelleen joukkueen suurin vahvuus. Kokenut kakkosmaalivahti vaihtui toiseen, kun Jaroslav Halák korvattiin kaksi Stanley Cupia Los Angeles Kingsin ykkösmaalivahtina voittaneella ja kolmannen sormuksen viime kaudella Vegas Golden Knightsin varamaalivahtina saavuttaneella Quickillä.

Kesällä 2021 sarjan parhaana puolustajana palkittu ja menneenä kesänä samassa äänestyksessä toiseksi sijoittunut Adam Fox on joukkueen tärkein kenttäpelaaja. Puolustuksen kärkinelikko on jo vuosien ajan pysynyt samana, kun Ryan Lindgren pelaa Foxin kanssa ja kakkosparin muodostavat kausi kaudelta parantava 23-vuotias K'Andre Miller sekä ahkerasti ja välillä likaisestikin taklaava kapteeni Jacob Trouba.

Kolmospariin ovat vahvimmin tarjolla uusi hankinta Gustafsson ja viime kaudella ensimmäisen kokonaisen kautensa NHL:ssä pelannut kesän 2020 ykköskierroksen varaus Braden Schneider.

Mika Zibanejad on joukkueen selkeä ykkössentteri Vincent Trocheckin yrittäessä pysyä keskikaistan nokkimisjärjestyksessä toisena Filip Chytilin edellä. Kahden Stanley Cupin Bonino saattaa päätyä nelosketjun keskelle.

Viime kaudella Chris Kreider pelasi usein Zibanejadin kanssa ja Artemi Panarin puolestaan Trocheckin laidalla. Nämä neljä hyökkääjää muodostivat myös ennen loppukauden vahvistuksien saapumista ylivoiman ykkösviisikon yhdessä Foxin kanssa.

Vuoden 2020 ykkösvaraus Alexis Lafrenière ja kesällä 2019 toisena varattu Kaapo Kakko yrittävät murtautua kärkiketjujen laidoille ja ykkösylivoimaan. Näissä tavoitteissa onnistuminen voisi myös johtaa pistemäärien nousuun lähemmäs kärkipään varauksilta odotettua tasoa.

Uusista hankinnoista kärkiketjuihin on tarjolla 37-vuotias Wheeler, joka on parhailla kausillaan rikkonut jopa 90 pisteen rajan. Viime kaudellakin 72 ottelua tuotti vielä 55 pistettä.

Rangersin kokoonpano näyttää avainpelaajien suhteen melko samanlaiselta kuin viime kauden alussa, ja merkittävin muutos on tapahtunut valmennuksessa. Joukkue on edelleen tasokas ja Manhattanilla pelataan ensi keväänäkin pudotuspelejä, joissa menestyminen ei ole poissuljettua.

Rangers pelaa Metropolien divisioonan sijoista 2–3.

36

Philadelphia Flyers – ennen valoisampaa tulevaisuutta on edessä ankarien koettelemusten uudistuskausi

Philadelphia Flyersin muutostila jatkuu. Jälleenrakennus alkoi suunniteltua aiemmin, eikä prosessi ole ollut kivuton. Oikeastaan päinvastoin, eikä helpotusta tuskaan ole ihan heti näkyvissä. Seurajohdolla ei kuitenkaan ole paniikinomainen kiire – Daniel Brièrellä ja John Tortorellalla on aikaa rakentaa huomisen Flyersia.

Flyers luopui tai joutui luopumaan Tony DeAngelosta, Kevin Hayesista ja Ivan Provorovista tehdäkseen tilaa tulevaisuudelle. Lisäksi joukosta ovat pois muun muassa  James van Riemsdyk ja Kevin Connauton. Heikentyneellä joukkueella on edessään ankara kausi sanan kaikissa merkityksissä.

Travis Konecny voitti joukkueen sisäisen maalipörssin verrattain vaatimattomalla 31 kihautuksella (vain 60 ottelussa tosin). Ykkösketjun Morgan Frost ja Owen Tippett saivat alleen ehjät kaudet, ja suunta on vähän kerrallaan eteenpäin Tortorellan luottamuksen siivittämänä. Tulevaisuuden nimenä mainittakoon Tyson Foerster. Elliot Desnoyers puolestaan voitti farmiseura Lehigh Valley Phantomsin maalipörssin (23 osumaa 65 ottelussa), eikä neljän ottelun pituinen NHL-komennus kerro vielä mitään. Mielenkiinnolla odotetaan myös yliopistosarjassa kovaa jälkeä tehneen Cutter Gauthierin mahdollista NHL-debyyttiä kenties jo tällä kaudella.

Mutta vakiokokoonpanon pelaajistossa ei ole pelinrakentamisen tai viimeistelyn kuohkeinta kermaa. Flyers teki viime kaudella runkosarjassa neljänneksi vähiten maaleja ja oli selkeästi huonoin ylivoimajoukkue. Joukkueen vahvuus on kakkos- ja kolmosketjun, Sean Couturierin ja Scott Laughtonin kaltaisissa puolustavissa hyökkääjissä, joiden tuki oman alueen valvonnassa on Flyersille elintärkeää.

Provorovin, Connautonin ja DeAngelon lähtöjen jälkeen Flyersin puolustus on kovin haperon oloinen. Rasmus Ristolainen ja Travis Sanheim ovat paljossa vastuussa kiekollisena ykkösparina. Kummaltakin odotetaan selkeää tasonnostoa viimekautisesta. Florida Panthersista hankittu Marc Staal vankentaa peruspakkiosastoa.

Joukkue voi vain toivoa, että Phantomsissa kasvaa tulevaisuuden nimiä vahvistamaan NHL-kokoonpanoa lyhyellä aikavälillä. Cam York on vakiinnuttanut paikkansa ylhäällä, ja vahvaa NHL-potentiaalia on osoittanut myös Ronnie Attard

Carter Hart on haparoinut parina viime kautena, tosin matalasuhdanteesta ei voi yksin maalivahtia syyttää. Linja edessä oli etenkin viime kaudella repaleinen. Löytyykö kadoksissa ollut itseluottamus? Lähtökohtainen kakkosvahti Cal Petersen ei nauti suurta luottamusta. Vuodet Los Angeles Kingsissä eivät tuoneet merkittävää läpimurtoa, ja viime kausi AHL:ssäkin oli hankala. Todennäköistä on, että Petersen päätyy waiver-listalle, ja Flyersin maalivahtihierarkiassa nostetaan ylös ruotsalainen Samuel Ersson.

Kaiken kaikkiaan Flyersin positiiviset merkinnät ovat painokkaasti futuurissa. Nykytaso ei tule riittämään näkyvään edistykseen, saati konkreettiseen menestykseen vielä tällä kaudella. Kovatasoisessa Metropolien divisioonassa on luvassa monen monta ankeaa iltaa, jotka joukkue toivottavasti ottaa oppimisen ja kasvamisen, ei epäonnistumisten kannalta.

Flyers pelaa Metropolien divisioonan sijoista 7–8.

37
PittsburghPenguins

Pittsburgh Penguins – Kyle Dubasin aikakausi alkaa

Penguins jäi viime kaudella dramaattisesti pudotuspelien ulkopuolelle ensimmäistä kertaa 16 kauteen, mitä ei otettu ilolla vastaan pingviiniyhteisössä.

Teräskaupungissa pauhasi kesällä muutoksen tuulet, mutta Penguinsin periaate pysyy samana: niin kauan kuin Sidney Crosby, Kris Letang ja Jevgeni Malkin pelaavat, joukkue tavoittelee mestaruutta.

Ensimmäisenä ulos lensivät GM Ron Hextall ja urheilutoimenjohtaja Brian Burke. Tilalle astui hetken harkinnan jälkeen Toronto Maple Leafsissa viime kaudet GM:nä toiminut Kyle Dubas, joka nappasi kontolleen molempien herrojen roolit.

Ja johan Dubas laittoikin pelaajamarkkinoilla tuulemaan.

Ovesta passitettiin ulos muun muassa lähestulkoon katastrofihankinnaksi osoittautunut Mikael Granlund, puolustaja Brian Dumoulin, hyökkääjä Jason Zucker ja maalivahti Casey DeSmith.

Lähteneitä pelaajia Dubas paikkasi toden teolla. Ehkä jopa kesän suurin pelaajakauppa nähtiinkin Dubasin kädestä, kun viime kaudella yli sata tehopistettä tehnyt ruotsalaispuolustaja Erik Karlsson vaihtoi haipaidan pingviiniin.

Se ei kuitenkaan ole täysi tae joukkueen puolustuksen absoluuttiselle kehittymiselle. Tilastollisesti Penguinsin puolustus ei viime kaudella ollut liian mairittelevaa, ja nyt pelaajasiirtojen myötä puolustus voi jopa olla puolustuksellisesti heikentynyt, mitään Karlssonilta pois ottamatta.

Hyökkäyspäähän puolustus onkin vahva, kun sekä Karlsson että Letang pääsevät vauhtiin. Puolustuksellisesta vastuusta kantavat vastuuta uusi hankinta Ryan Graves, kovaa vauhtia kehittyvä Pierre-Olivier Joseph sekä pitkän linjan pingviinit Marcus Pettersson ja Chad Ruhwedel. Peliakaa hamuaa myös Ty Smith, jolla on ollut vaikeuksia löytää tilaa pelaavasta kokoonpanosta.

Siinä missä puolustuksella on petrattavaa, myös hyökkäyksellä oli viime kaudella omat kompastuskivensä. Ongelmaksi koitui hyökkäyksen laajuus. Penguins oli vasta 16. ottelukohtaisissa maaleissa ja 19. sijalla tasakentän maaleissa 60 minuuttia kohden. Maalinteko jäi pitkälti kahden kärkiketjun varaan.

Hyökkäyksen ehdottomasti suurin satsaus on puolustaja Karlsson, jolla on mahdollisuus tuoda todella paljon tehoa hyökkäyspelaamiseen. Zuckerin jättämää aukkoa paikkaa hallitseva Stanley Cup -mestari Reilly Smith. Alaketjujen leveyttä tulee petraamaan Noel Acciari, Lars Eller sekä Rem Pitlick.

Jos uudet leveyshankinnat sekä kärkihyökkääjät, kuten ikinuori Crosby, Malkin, kauden loukkaantuneena aloittava Jake Guentzel, Bryan Rust ja Rikard Rakell, pysyvät viime kausien tasollaan, pystyy Penguins-hyökkäys haastamaan divisioonansa kärkijoukkueet.

Maalissa jatkaa Tristan Jarry, joka solmi kesällä viiden vuoden jatkosopimuksen. Mikäli Jarry pysyy terveenä, on hän riittävän hyvä ykköstorjuja joukkueelleen. Tukipariksi joukkueeseen saapuu viime kaudella pelinsä kanssa tuskaillut Alex Nedeljkovic, josta voi onnistuessaan muodostua sarjan parhaita kakkosmaalivahteja.

Viime kaudet ovat olleet Pengunsille vaikeita, ja päävalmentaja Mike Sullivanille on jo useamman kertaa vaadittu potkuja. Joukkue on kuitenkin tuuletettu läpi sen verran hyvin, että ainakaan viime kauden kaltaista pettymystä ei pitäisi tulla. Runko on kuitenkin vanhenemaan päin, mikä mahdollisten loukkaantumisten ja erittäin kovatasoisen divisioonan kanssa luo kaikkea muuta kuin helpon lähtökohdan kauteen.

Sidney Crosbyn joukkueella on onnistuessaan mahdollisuudet yltää keväällä pidemmälle kuin pitkään aikaan.

Penguins pelaa Metropolien divisioonan sijoista 3–4.

38
WashingtonCapitals

Washington Capitals – menneisyyteen jämähtänyt

Itäisen konferenssin huipulta pudonnut Capitals antoi viime keväänä merkkejä uudelleenrakennuksen aloittamisesta, mutta kesällä nähdyt liikkeet kertoivat toisenlaista kieltä. Tästä johtuen Capitals lähtee tähän kauteen välitilassa, mikä ei tiedä pidemmän päälle hyvää.

Kesän pahin huti oli kulttipelaaja Tom Wilsonille isketty seitsemän vuoden jatkosopimus, jota on helppoa pitää isona riskinä. Myös konkarihyökkääjä Max Paciorettyn hankinta ihmetyttää, kun tiedossa on hänen vammahistoriansa. Viime kaudella Paciorettyn akillesjänne leikattiin kahdesti.

GM Brian MacLellanin kesän liikkeisiin kuului myös uuden päävalmentajan valinta, joka kohdistui Spencer Carberyyn. Capitalsille kyseessä on tuttu nimi, sillä Carbery valmensi farmiseura Hershey Bearsia vuosina 2018–21. NHL-tasolla hän on kuitenkin päävalmentajana täysi noviisi, joten vaikeuksia lienee odotettavissa.

Capitalsin suurin tavoite tällä hetkellä näyttää olevan Aleksandr Ovetškinin siivittäminen Wayne Gretzkyn maaliennätyksen rikkomiseen, johon on matkaa tämän kauden alkaessa 73 maalia. Vuoteen 2026 asti kiinnitettyä kapteenia tuskin ollaan kauppaamassa mihinkään tämän ennätysjahdin takia, ja se osaltaan hidastaa seuran uudelleenrakennusta.

38 vuotta täyttänyt Ovetškin on edelleen Capitalsin tärkein yksittäinen pelaaja, mutta ikääntyminen on näkynyt liikkeen hidastumisena ja puolustusvelvoitteista luistamisena. Mahtaakohan ennätysjahtiin keskittyvä kapteeni olla kovinkaan esimerkillinen johtaja, kun muistetaan vielä hänen kaukalon ulkopuoliset asiansa?

Capitalsissa on Ovetškinin lisäksi peräti kymmenen yli 30-vuotiasta pelaajaa, minkä johdosta joukkueen keski-ikä on edelleen NHL:n toiseksi korkein. On selvää, että kaivattu uudelleenrakennus ei juurikaan etene, jos näistä veteraaneista ei haluta luopua nopealla aikataululla.

Moni konkari oli viime kaudella pitkät ajat sivussa vammojen takia, ja vanhemmalla iällä loukkaantumiset usein iskevät armotta pelilliseen tasoon. Varsinkin Nicklas Bäckströmin taso on pudonnut rujosti viime vuosien kolhujen takia ja myös T.J. Oshie ja John Carlson ovat olleet luisussa.

Uudelleenrakennusta voisi edistää muun muassa myymällä Jevgeni Kuznetsovin ja Anthony Manthan, joilla pitäisi olla vielä laadukkaita pelivuosia jäljellä. Suurin osa iäkkäästä kaartista on kiinnitetty vielä vähintään vuoteen 2025 asti ja varsin korkeilla palkoilla, joten isoa räjäytystä tällä kaudella ei taida olla tiedossa.

Capitals sai viime kaudella jonkun verran nuorennusleikkausta aikaan ja positiivisena asiana voidaan mainita Rasmus Sandinin erinomaiselta vaikuttava hankinta puolustukseen. Tulevaisuuden lupausten laari on kuitenkin varsin heikko, joten nopeaa paluuta kärkisijoille ei ole näköpiirissä.

Nuoren polven päävalmentaja Carbery voi hyvinkin antaa vastuuta lupauksille, kuten hyökkääjä Connor McMichaelille ja puolustaja Vincent Ioriolle. Joukkue tarvitsee etenkin luisteluvoimaa, sillä viime kausina Capitals on ollut yksinkertaisesti liian hidas nykyajan NHL:ään. Sitä se on myös tällä kaudella, eikä kokonaisuus riitä millään pudotuspeleihin.

Capitals pelaa Metropolien divisioonan sijoista 7–8.

39