Montreal Canadiensissa kiehuu. Joukkue konttaa kotikaukalossaan ja yleisö buuaa kapteenille. Lehdistö kirkuu lööpit keltaisina mehukkailla huhuilla, joissa perinteikkään seuran pitkäaikaista suomalaiskapteenia ollaan viemässä ties minne.
Kiekkohullussa Montrealissa sensaatiot, päätä huimaavat kuulopuheet, kovat paineet ja kärsimätön yleisö eivät ole uutta. NHL:n menestyksekkäimmän seuran kannattajat ovat tottuneet voittamiseen, ainakin menneinä vuosina. Tappioiden hetkellä joukkueen ikonin, kapteenin, odotetaan kantavan suurimman vastuun.
Canadiensin kuluvan kauden ailahtelevat esitykset eivät kuitenkaan ole yksin Saku Koivun vika. Kun joukkueen materiaali on tasapaksumpaa kuin Pohjanmaan lakeudet ja kun valmentajana häärii ketjulotolla itseään viihdyttävä jääräpää, ei myrskyssä heittelehtivän laivan kurssia käännetä edes suomalaisessa sisulla. Ei vaikka C-kirjain olisi tatuoitu sydämeen.
Sekasortoisesta ja epätoivoisesta tilanteesta kertoo paljon päävalmentaja Guy Carbonneaun järjestämä ketjuleikki. Leikissä jokainen osallistuja saa mahdollisuuden kokeilla ykkösketjussa ja palkintona onnistumisesta on komennus nelosketjuun tai pressikatsomoon.
Tähän mennessä leikkiin ovat jo osallistuneet lähes kaikki puolustajat ja maalintekotaitojaan ilmeisesti tahallaan pihtaavat nelosketjun työmyyrät. Maalivahteja ja huoltajia odotellaan seuraavaksi.
Kokeilijoiden tehot ja onnistumiset ovat olleet sitä luokkaa, että Koivun vierelle voisi asettaa vaikka pari kappaletta törmäystestinukkeja. Todennäköisesti Rocket Richardia tai Guy Lafleuria esittävät muotokuvatkin onnistuisivat paremmin kuin michaelryderit tai mathieudandenaultit.
Yksi suomalaisen kiekkoilun suurimmista nimistä on kipparoinut ankeaa ja alisuorittavaa työläisarmeijaa lähes kahdeksan vuotta mukisematta. Mitään suurta tai merkittävää Saku Koivun käteen ei ole näistä vuosista jäänyt.
Koivu ansaitsisi parempaa. Vaikka yhden maailman perinteikkäimmän urheiluseuran kapteenin rooli jo itsessään on uskomaton kunnianosoitus, pelkällä C-kirjaimella ei vielä voiteta mitään. Ja vaikka Koivu ei NHL:n supertähtien joukkoon kuulukaan, lukemattomia vaikeuksia urallaan kohdanneelle suomalaiselle, jos jollekin, toivoisi edes hiukan menestystä.
Ihan oikeassa mestaruutta tavoittelevassa jääkiekkojoukkueessa Koivun paikka olisi passelisti kakkosketjun keskushyökkääjänä. Koivu on mahtava johtaja ja taitava kiekkoilija, mutta ei voittavan NHL-joukkueen ykkösketjun keskushyökkääjä. Voi vain kuvitella, mitä Koivu saisi aikaan esimerkiksi Joe Thorntonin takana hieman paineettomammassa roolissa.
Siteet Koivun ja Canadiensin välillä ovat luonnollisesti lujat. Yhdessä on kuljettu ylä- ja alamäet. Silti myös Canadiensin olisi hyvä päästää irti sympaattisesta kapteenistaan. Joukkue ei etene nykyisellä menolla yhtään mihinkään. Mikäli mitään suurta ei tapahdu, Montrealissa järjestetään Stanley Cup -mestaruuden sijaan paraateja vain viimeisten pudotuspelipaikkojen kunniaksi.
Perinteet ovat Montrealissa vahvat ja perinteitä on hyvä kunnioittaa. Niihin ei silti pidä hirttäytyä. Kiekkohullussa Montrealissa joukkueen jälleenrakennus on vaikeaa, mutta eteenpäin mennäkseen seuran on tehtävä uhrauksia.
Koivun ja Canadiensin ero tekisi varmasti kipeää, sillä Koivu on nykyisen joukkueen selkein ikoni ja useiden kannattajien suurin suosikki. Silti Saku Koivu on aivan liian hieno kiekkoilija, jotta hänen uransa tarvitsisi loppua nykyisen Canadiensin kaltaisessa keskinkertaisuudessa.
Ja samoin Montreal Canadiens on aivan liian perinteikäs ja kunniakas seura, jotta sen tarvitsisi rämpiä keskinkertaisuudessa kausi toisensa jälkeen.
Kirjoittaja on Jatkoajan entinen NHL-toimituspäällikkö ja aktiivisesti NHL:ää seuraava humanisti, jonka on väitetty vihaavan suomalaisia NHL-pelaajia ja joka taustoistaan huolimatta aidosti ymmärtää jääkiekkoa.
