Eric Lindros pelasi 13 kautta kestäneellä urallaan 760 NHL:n runkosarjan ottelua ja 53 pudotuspeliä. Runkosarjassa Lindros iski pisteitä 372+493=865 ja istui jäähyllä 1398 minuuttia. Pudotuspeleissä Lindros tehtaili 24+33=57 pistettä ja kulutti jäähypenkkiä 122 minuutin verran.
Lindros varattiin NHL:ään Quebec Nordiquesin toimesta kesän 1991 ensimmäisenä pelaajana. Koskaan Lindros ei kuitenkaan pelannut Quebecissa, sillä hänen oikeutensa kaupattiin jättikaupassa Philadelphiaan kesällä 1992. Lindrosin kaupassa Quebec sai mm. Peter Forsbergin, kaksi ensimmäisen kierroksen varausta ja 15 miljoonaa dollaria rahaa.
Lindros valittiin urallaan kuusi kertaa NHL:n tähdistöotteluun. Lisäksi Lindros valittiin tulokaskaudellaan tulokkaiden tähtikentälliseen, kerran (1995) NHL:n ensimmäiseen tähdistöön, kerran (1996) NHL:n toiseen tähdistöön ja kerran (1995) Lindros kävi pokkaamassa Hart Trophyn NHL:n arvokkaimpana pelaajana. Vuonna 1995 Lindros valittiin myös pelaajien toimesta NHL:n parhaan pelaajan palkinnolla Lester B. Pearson Awardilla.
Lindros aloitti komean NHL-uransa Philadelphiassa, jossa hän pelasi kahdeksan kauden ajan. Viisi kautta Lindros toimi Flyersin kapteenina ja kerran Philadelphia eteni Lindrosin johdolla Stanley Cupin finaaleihin, häviten kuitenkin Detroit Red Wingsille. Lindros muodosti Philadelphiassa oman aikansa NHL:ää dominoivan 'Legion of Doom' -ketjun yhdessä John LeClairin ja Mikael Renbergin kanssa.
Flyers-vuosina Lindros alkoi kärsiä jatkuvista aivotärähdyksistä. Useiden kovien pään seudulle tulleiden taklausten vuoksi Lindros joutui jättämään kauden 1999-2000 kokonaan väliin. Kesällä 2001 Lindros kaupattiin suuressa kaupassa NY Rangersiin, jossa hän voitti ensimmäisellä kaudellaan seuran sisäisen pistepörssin.
Rangersissa Lindros pelasi kolme kautta, mutta kaksi jälkimmäistä eivät olleet enää ensimmäisen kauden veroisia. Kesällä 2005 Lindrosin poikavuosien unelma kävi toteen ja hän teki sopimuksen Toronto Maple Leafsin kanssa. Torontossa vietetty yksi kausi meni kuitenkin jatkuvista loukkaantumisista kärsiessä. Lindrosin viimeiseksi NHL-kaudeksi jäi kausi 2006-07 Dallas Starsin riveissä.
Kansainvälisellä tasolla Lindros edusti urallaan kotimaataan Kanadaa yli 90 ottelun verran. Hän otti osaa kolme kertaa nuorten MM-turnaukseen (1989-1990, 1990-91 ja 1991-92). Vuosina 1990-91 ja 1991-92 Lindros toimi Kanadan nuorten joukkueen kapteenina. Kultaa Lindros kävi voittamassa nuorten tasolla vuosina 1989-1990 ja 1990-91.
Lindros oli mukana myös teini-iässä Kanadan vuoden 1991 turnausvoittoa juhlineessa Kanada Cup -joukkueessa. Vuosina 1992 (Albertville), 1998 (Nagano) ja 2002 (Salt Lake City) Lindros edusti kotimaataan Olympialaisissa. Vuoden 1998 Olympialaissa Lindros toimi Kanadan joukkueen kapteenina.
Vuonna 2002 Kanada voitti Olympiakultaa jääkiekossa. Lindrosilla oli joukkueessa merkittävä rooli, kun Kanada voitti ensimmäisen Olympiakullan yli 50 vuoden kuivan jakson jälkeen. Lindros edusti Kanadaa myös vuoden 1996 World Cupissa, jossa vaahteranlehdet hävisivät turnauksen finaalissa USA:lle.
Eric Lindros jätti NHL-kaukalot yhtenä kaikkien aikojen lahjakkaimmista pelaajista. Vaikka Lindros ei koskaan voittanut Stanley Cupia, hän jätti jälkeensä merkittävät saavutukset sekä NHL-kiekosta, että kansainväliseltä tasolla. Lindrosin pelissä yhdistyivät erinomaisella tavalla kiekollinen taito ja fyysinen pelitapa. Parhaimmillaan Lindros oli kaukalossa täysin pysäyttämätön voimahyökkääjä ja oman aikansa parhaita pelaajia.