Ryan Kellerin peliura on tilastojen valossa vielä varsin vaatimaton. Monen Suomeen tulleen kanadalaisen tavoin, Kellerkin on nakuttanut kovia tehoja Pohjois-Amerikan juniorisarja WHL:ssä Saskatoon Blades joukkueessa, jossa 257 ottelussa mies saalisti 120 maalia ja 117 maalin johtanutta syöttöä. Ammattilaissarjoissa Kellerin ura aukesi kaudella 2005-2006, jolloin paikka AHL:stä Grand Rapids Griffinsin joukkueesta aukesi.
Viime kauden mies pelasi sekä Grand Rapidsissä että Syracuse Crunchin joukkueessa AHL:ssä, ja vakiinnutti paikkansa liigassa. Syracusen riveistä Bluesiin tuli aikoinaan myös kulttihahmoksi noussut Donald MacLean.
Viime kauden kanadalaishankinta Kent Mandervilleen nähden Ryan Keller on erittäin kokematon ja vailla meriittejä, mutta neljä ensimmäistä harjoituspeliä Blues-paidassa ovat nostaneet odotuksia. Mies johtaa epävirallista joukkueen sisäistä pistepörssiä kuudella tehopisteellään. Tosin, näin teki myös aikanaan muuan Landon Wilson.
-Kahden viikon jälkeen voin sanoa, että nyt alkaa jo tuntua paljon paremmalta. Aikaeroväsymys iski alussa todella pahasti ja lisäksi sairastuin samaan aikaan, enkä kyennyt kunnolla nukkumaan tai syömään. Sitten heti seuraavana päivänä oli turnaus täällä, joten ensimmäinen viikko oli todella raskas, päivittelee Keller.
-Kesä Kanadassa meni lähinnä treenatessa ja kalastellessa. Kotona on melko samantyyppiset maisemat kuin täällä Suomessa, joten järven rannalla tuli aikaa vietettyä ongen kanssa aina kun en ollut harjoittelemassa. Kukaan ei oikeastaan treenaa joukkueen kanssa kesällä Kanadassa. Sen sijaan on mahdollista käydä paljon jäällä ja kotikaupungissani on lisäksi 3 vastaan 3 tyyppinen liiga, jossa pelasimme monen NHL-pelaajan kanssa. Se on enemmän hauskanpitoa ja fyysisen kunnon pitämistä yllä tosin.
"Ero kuin yöllä ja päivällä"
Monen ulkomaalaispelaajan tavoin Kellerkin löytää suurimmat erot suomalaisen ja pohjoisamerikkalaisen kiekon välillä harjoittelusta ja fyysisestä pelistä. Yllätyksiin oltiin varauduttu, ja niitä myös tuli.
-Olen ilman muuta vielä opiskelemassa uutta tyyliä pelata ja tavallaan osittain olen jo sopeutunut mutta on vielä lisää totuttelemista. Onhan tämä hyvin erilaista olla täällä muutenkin. Tämä on ensimmäinen kerta kun tulen Eurooppaan pitemmäksi aikaa ja uuteen kulttuuriin, ruokaan ja pelityyliin totuttelu samanaikaisesti on jotain mihin pitää vain sopeutua päivä päivältä, Keller kertoo.
-Bluesin organisaatio on hoitanut asiat loistavasti. Oli mukava tulla tänne ja huomata, kuinka kaikki on hoidettu kuntoon sinua varten. On voinut keskittyä täysillä jääkiekkoon. Aina jos on ollut jotain kysyttävää, olen saanut heti apua ja täällä on todella yritetty saada minut tuntemaan oloni kotoisaksi, hän jatkaa.
Tuttuun kysymykseen liigojen välisestä erosta Kellerillä on melko vakiintunut käsitys.
-Tietysti vaikea sanoa kun en ole pelannut ainoatakaan harjoitusottelua vielä suomalaista joukkuetta vastaan, mutta mitä nyt olen katsonut pelejä niin sanoisin, että taitotaso täällä on parempi, luistelu vähintään samalla tasolla ellei parempi, mutta suurin ero näkyy fyysisyydessä. AHL:ssä joka kerta, kun saat kiekon sinua taklataan, ja saat varautua siihen, että koko kroppa saa kovempaa kohtelua. Täällä ei taklata niin paljon ja sitä kautta peli on ehkä vauhdikkaampaa.
-Viime kausi AHL:ssä meni ihan hyvin. Minut kaupattiin helmikuun lopulla Syracuseen, ja voin sanoa, että opin paljon viime kaudella kokeneemmilta pelaajilta, jotka olivat pelanneet NHL:ssä. Grand Rapidsissä ei tullut paljon peliaikaa, joka oli aluksi turhauttavaa, mutta Syracusessa sain pelata paljon. Koko vuosi oli hauskaa aikaa, mutta silti tähän väliin oli hyvä päätös jatkaa uraa Suomessa. NHL-sopimuksen varmistumista olisi takuulla saanut odottaa vähintäänkin näille main, ja kun sain tämän tarjouksen, tiesin, että tänne kannattaa tulla. Tiesin kuinka hyvä liiga SM-liiga on ja olin pelannut esimerkiksi Valtteri Filppulan kanssa aiemmin Grand Rapidsissä, sekä Donald MacLeanin kanssa Syracusessa. Uskon, että vuosi täällä auttaa mahdollisuuksiani jatkossa päästä NHL:ään, Keller selittää.
Tässä välissä herää kysymys: Kuinka hyvän sopimuksen esimerkiksi Blues pystyy tarjoamaan pohjoisamerikkalaisille pelaajille AHL:n kanssa kilpailtaessa?
-Omasta näkökulmastani voin sanoa, että ainakin ulkomaalaisille pelaajille tarjotaan heti tänne tultaessa asunto ja auto ja muutenkin kaikista käytännön asioista huolehditaan. Pohjois-Amerikassa minun piti maksaa ja hoitaa omat asuntoni ja auto. Ei siellä kukaan niissä auta. Rahallisesti sanoisin, että ollaan aika tasoissa, mutta täällä ei tarvitse maksaa muusta niin paljon. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että osittain kyse on itsensä kehittämisestä pelaajana, mutta samalla täällä tienaa myös ihan hyvin, Keller selventää.
Kari Heikkilän joukkueet tunnettiin kovasta harjoittelustaan kauden alla ja myös kauden aikana. Heikkilän perintö on siirtynyt Petri Matikaiselle, ja tahti on jälleen ollut lujaa.
-Harjoittelun ero on Pohjois-Amerikkaan verrattuna kuin yöllä ja päivällä. Täällä tehdään kaikki ryhmässä organisoidusti. Ennen harjoitusta treenataan ryhmässä ja harjoitusten jälkeen juostaan ryhmässä. Kanadassa kaikki on pelaajasta itsestään kiinni. Harjoittelusta huolehtii pääasiassa pelaaja itse. Lisäksi täällä harjoitukset kestävät pitempään, joten kyllä päivät pitemmiksi venyvät.
Tappotahti harjoituspeleissä
Espoon Bluesin harjoitusottelut ovat sujuneet erinomaisesti. Alun TuTo-tappiosta huolimatta pelit "ehjällä" miehistöllä ovat olleet kaunista katseltavaa. Tampere Cupissa kaatui ensin Ilves 5-1 ja finaalissa kenties Euroopan kovatasoisin joukkue, Metallurg Magnitogorsk peräti 8-1. Ensimmäisessä kotipelissä puolestaan yksi Sveitsin nimekkäimmistä ryhmistä, Davos, sai kyytiä Espoon Areenalla 5-1.
-Kyllähän me kaikki olemme tyytyväisiä tapaan, jolla harjoituskausi on käynnistynyt, mutta samaan aikaan tiedostamme, että kyseessä ovat vain harjoituspelit, joissa meidän tavoitteenamme on oppia pelisysteemi ja parantaa peli peliltä. Varsinkin minulle on tärkeää oppia täysin erilainen pelitapa niin nopeasti kuin vain mahdollista, Keller naurahtaa.
Eurooppalaisen ja pohjoisamerikkalaisen pelityylin erot tulivat hyvin ilmi Tampere Cupin finaalissa Magnitogorskia vastaan, jossa venäläisjoukkue jakoi surutta mailaa eikä lukuisilta tappeluiltakaan vältytty.
-Minulle tuo peli oli melko mielenkiintoinen kokemus, sillä kotona Kanadassa olen tottunut siihen, että jos jokin joukkue alkaa hakata mailoilla, se loppuu yhteen kovaan niittiin avojäällä tai nyrkkitappeluun. Täällä on paljon enemmän tuollaista huitomista eikä siihen voi vastata samalla lailla, koska siitä lentää heti pihalle. En tosiaan ihan tuollaista odottanut, täytyy myöntää, Keller sanoo päätään pudistellen.
-Itse en paljon tappele, minut otetaan yleensä ihan toiseen rooliin joukkueessa. Tuleehan niitä muutamia aina kaudessa, mikä ehkä tässä liigassa olisikin jo paljon, mutta täällä tuskin. Uskon, että mikäli tappeluihin otettaisiin erilainen linja, tuon tyyliset huitomiset jäisivät vähemmälle. Kyllä meilläkin on isoja ja vahvoja kavereita joukkueessa, jotka pystyvät tarvittaessa hanskat tiputtamaan, joten jos peli menee siihen, en usko, että meillä tulee olemaan ongelmia, Keller jatkaa.
Blues on peluuttanut Ryan Kelleriä yhdessä Stefan Öhmanin ja Erkki Rajamäen kanssa, ja ketjun peli on näyttänyt erittäin hyvältä ja hyvin roolitetulta. Myös Keller itse kertoo nauttivansa ketjussa pelaamisesta.
-Stefan on aivan mahtava pelimies. Hän näkee jään niin hyvin ja löytää sinut heti kun olet vapaana. Erkki taas taistelee kiekot omalle joukkueelleen ja tekee todella kovaa työtä. Lisäksi hän pystyy tekemään maaleja maalin edestä. Tähän saakka meillä on mennyt hyvin ja toivottavasti sama tahti jatkuu. En tiedä saammeko pelata jatkossa samalla ketjukoostumuksella.
"Tavoitteet asetetaan myöhemmin"
Tuleva kausi on kaikesta huolimatta suuri kysymysmerkki Bluesille. Monta huippuluokan pelimiestä karkasi pois, joista kirkkaimpana tähtenä mainittakoon koko liigan pistepörssin voittanut Martin Kariya. Tilalle on tullut laadukkaita nimiä, ja varsinkin puolustus on vahvistunut, mutta esimerkiksi joukkueen valmennuksesta vastaa melko kokematon kaksikko.
-Valmennuksemme vaikuttaa ainakin osaavalta. Aina, kun minulla on kysyttävää, ja sitä tapahtuu melko usein, he ovat olleet auttamassa ja opettamassa uutta. He ovat myös olleet kärsivällisiä kanssani ja ymmärtävät, että uuden oppimiseen menee oma aikansa. Kaikki tuntuvat pitävän heistä muutenkin joukkueessa. Tuskin valmennuksemme tulee mikään ongelma olemaan, Keller toteaa.
Ryan Kelleristä odotetaan ennen kaikkea maalintekijää, sillä tällä saralla ei Bluesissa tunnetusti ole liikaa tunkua ollut. Kovaa töitä tekeviä duunareita on sen sijaan löytynyt sitäkin enemmän. Listatessaan kliseisen kysymyksen jälkeen omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan, maalintekotaito tulee esille myös Kellerin omista puheista.
-Pitäisin vahvuutenani hyvää pelinlukutaitoa ja lisäksi pystyn mielestäni melko hyvällä prosentilla laittamaan kiekot maaliin kun paikka tulee. Luistelua ja liikettä voisin mielestäni parantaa huomattavasti ja sitä pitääkin parantaa isomman pelitilan myötä.
Bluesin urheilutoimenjohtaja Jukka Holtari luonnehti heinäkuussa Kelleriä seuraavasti:
- Keller on osoittanut osaamista juuri niillä alueilla, joihin me tarvitsemme vahvistusta. Hän on hyvä laukoja, siitä osoituksena on kolme kautta, jolloin maaleja on syntynyt nelisenkymmentä kappaletta. Vaikka kyse on alemmista sarjoista, tämä on hyvä merkki.
Tulevan kauden tavoitteista Keller ei halua vielä paljon puhua, mutta toki kommentoi asiaa peripohjoisamerikkalaiseen tapaan.
-Tottakai aina lähdetään pelaamaan koko liigan voitosta ja tiedän, että viime vuonna tämä joukkue pelasi välierissä, joten nyt haluamme tietysti parantaa ja mennä finaaliin ja voittaa se. Henkilökohtaisesti en halua asettaa itselleni vielä paljon tavoitteita, sillä tänne tullessani en lainkaan tiennyt mitä voisi tältä liigalta odottaa. Teenkö 40 maalia vai 4 maalia, en tiedä. Yritän joka pelissä parhaani ja luulen, että joulun aikaan tiedän paremmin tavoitteeni jatkon suhteen.
Paineita maalinteosta Keller ei myönnä ottavansa.
-Tiedän, että minulta odotetaan enemmän kuin suomalaiselta pelaajalta, mutta valmentajamme ovat olleet hyviä käsittelemään kanssani tätä asiaa ja he ovat sanoneet, että on muitakin tapoja auttaa joukkuetta kuin tehdä maaleja. Kyllä minulta maaleja tietysti odotetaan, mutta muutkin asiat painavat vaakakupissa ja se on mukava kuulla valmentajilta ja se vähentää paineita itse maalinteosta. Totta kai tuontipelaajalla on silti aina enemmän paineita, koska joukkueella saa olla niitä vain tietty määrä ja tietysti yritetään saada ne parhaat, hän sanoo.
-Hirveästi ei olla puhuttu roolistani joukkueessa, mutta kyllähän sen nyt jo näkee, että pelaan paljon esimerkiksi ylivoimaa ja muutenkin yleensä edustamissani joukkueissa roolinani on ollut lähinnä iskeä maaleja. Vuosien varrella olen itse huomannut parhaat keinot, mitä minulla on auttaa joukkuetta menestymään, ja niitä aion täällä käyttää.