MM-kotikisoihin valmistautuva Aron Kiviharju kokee vastoinkäymisten kasvattaneen häntä ihmisenä

MAAJOUKKUE / Haastattelu
Kiviharju on päässyt takaisin pelien makuun pitkän loukkaantumisen jälkeen.
Kuva © Tiia Mahkonen

Aron Kiviharju ehti pelata HIFK:ssa seitsemän ottelua Liigassa. Uran ensimmäinen maali aikuisten tasolla näki päivänvalon, mutta pian sen jälkeen taivas musteni, kun Kiviharju loukkaantui joukkueen harjoituksissa.

− Onhan se turhauttavaa ja ajoittain surullista. Tässä on käyty erilaisia vaiheita läpi, mutta olen löytänyt positiivisia näkökulmia. Henkinen kovuus on kasvanut, ja tämän myötä osaa arvostaa terveyttä entistä enemmän. Siinä ajattelee niin, että jääkiekko ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa, vaan oppii arvostamaan sitä, että pysyy kunnossa, Kiviharju luonnehtii puolen vuoden toipumistaan.

Pelien sivusta seuraaminen ei ole koskaan helppoa, ja Kiviharjukin myöntää sen. Samalla tauko on ollut myös opettavainen.

− Pienet vastoinkäymiset eivät enää tämän jälkeen tunnu miltään. Kyllähän kuusi kuukautta on sen verran pitkä aika, että aikaisemmat loukkaantumiset eivät ole olleet mitään siihen verrattuna. On se myönnettävä, että aika kävi välillä pitkäksi.

HIFK:n liigajoukkueen kausi ehti päättyä ennen kuin Kiviharju oli pelikuntoinen. Näin ollen paluu kaukaloihin nähtiin vasta U18-maajoukkueen harjoitusottelussa Sveitsiä vastaan. Kiviharju oli nuorten pelaajien listalla, joita olisi saanut siirrellä Liigan ja Mestiksen välillä siirtotakarajan jälkeenkin, mutta tällaista siirtoa ei nähty.

− Kyllä sitä mietittiin ja pohdittiin. Listalla oleminen ei sido mihinkään, joten oli viisasta käyttää se kortti. Jos olisin ollut pelikuntoinen, niin olisin voinut pelata.

Tositoimiin palattuaan Kiviharju on ehtinyt pelata kaksi ottelua. Sveitsi-ottelun lisäksi hän oli mukana, kun Pikkuleijonat kohtasi Kanadan tulevalla MM-kisanäyttämöllä Espoossa. Itse hän kuitenkin ajatteli enemmän paluuottelunsa tapahtumia.

− Hyvältä se tuntui. Tietyissä asioissa huomasi, etten ole puoleen vuoteen pelannut, mutta pääsääntöisesti se oli hyvää tekemistä.

Poikien MM-kisat ovat Kiviharjun päätavoite, ja entistä suuremmalla syyllä sen jälkeen, kun suuri osa kaudesta jäi väliin, mukaan lukien mahdollisuus edustaa Suomea nuorten MM-kisoissa Ruotsissa.

− En tiedä, voiko tätä kutsua uudeksi startiksi, mutta ainakin kauden kohokohta tämä tulee olemaan.

Viime kauden pelit TPS:ssa huomioiden Kiviharjulle on kertynyt 28 ammattilaisottelun kokemus. Sen myötä hän pystyy arvioimaan, missä miesten kotimaisen pääsarjan ja poikien maajoukkuepelien suurimmat erot nähdään.

− Näissä peleissä on vähemmän systemaattisuutta kuin Liigassa. Maajoukkuepeleissä varmasti pelataan enemmän yksilötaidon kautta, varsinkin kun pelataan kärkimaita, kuten pohjoisamerikkalaisia, Ruotsia tai Tšekki vastaan. Eurooppalaisilla joukkueilla peli on kontrolloidumpaa, pohjoisamerikkalaiset pelaavat enemmän pystysuuntaan. Se tulee ensimmäisenä mieleen.

Kiviharju lähtee jo kolmansiin poikien MM-kisoihinsa. Kukaan muu suomalaispelaaja ei ole yltänyt samaan. Ikäluokassa pelattiin EM-kisoja vuoteen 1998 asti, ja sinä aikana kolme suomalaista pelasi kolmissa kisoissa. Edellistä kolmen kisojen veteraania pitää hakea kuitenkin vuosilta 1981−83, jolloin Esa Keskinen pelasi kolmet kisat.

Kiviharjulla on vielä maalitili U18-ikäluokan MM-kisoissa avaamatta, mutta syöttöpisteitä on kertynyt huimat 13. Kaikkien aikojen ennätystä pitää hallussaan Mikael Granlund 20 syötöllä. Täsmälleen samanlaiseen pistesaldoon kuin Kiviharju (0+13) on yltänyt puolestaan NHL-kauden loppupuolella ammattilaisjäille siirtynyt amerikkalaispuolustaja Lane Hutson.

− Minulle on tarttunut aiemmista kisoista kokemuksia mukaan, ja niitä haluan ottaa nytkin mukaan. Ne, missä on onnistuttu aiemmin, pyritään tuomaan nytkin mukaan ja sitten samalla on oltava toistamatta niitä virheitä, joita on tehty aiemmin, Kiviharju näkee.

Kiviharjun pelit Liigassa jäivät tällä kaudella loukkaantumisen takia seitsemään.

Omaa rooliaan hän ei vielä lähde sen tarkemmin arvioimaan, mutta Kiviharju tiedostaa samalla omat vahvuutensa pelaajana, ja toiveissa on tietysti päästä sen mukaiseen vastuuseen.

− Kentällä kiekollinen peli ja sitä kautta joukkueen auttaminen ovat omia vahvuuksiani. Kaikilla on lähtökohtaisesti omia vastuualueita, mikä on tietysti fiksua. Joku pelaa meillä ylivoimaa, joku tappaa tärkeitä alivoimia. Se rooli, johon minut laitetaan, siihen lyödään kaikki peliin.

Poikien maajoukkueessa päävalmentajat kulkevat yleensä kolmen vuoden polun pääikäluokan kanssa. Kiviharju on ennen tätä pelannut pääosin vanhempien pelaajien kanssa, joten nykyisestä päävalmentajasta Marko Kauppisesta hänellä ei ole yhtä pitkää kokemusta kuin muilla pelaajilla. Aiemmissa Kiviharjun kisaedustuksissa päävalmentajina ovat olleet pitkän linjan pikkuleijonaluotsi Mika Marttila kaksi vuotta sitten sekä viime vuonna Lauri Merikivi.

− Varmasti maajoukkueilla on samanlainen peli-identiteetti, joitakin pieniä viilauksia toki tehdään koutsin näkökulmasta riippuen. Kaikki valmentajat haluavat varmasti lähtökohtaisesti voittaa. Persoonina valmentajia on eri tyyppisiä. Sene oli ehkä vanhan liiton periaatemies ja Late oli omanlaisensa johtaja, kuten Makokin. Koutsit ovat erilaisia, ja uskon että saadaan hyvä tulos aikaiseksi.

» Lähetä palautetta toimitukselle