TPS:n terävin syömähammas löytyy laituripelaamisesta. Turkulaisten laidoilta löytyy niin kiekonhallintakykyä, tehokkuutta puolustuspään osaamista kuin hyvää ikähaarukkaa. Päävalmentaja Tommi Miettinen pitää kiekonhallinnasta ja korkeatempoisesta pelistä ja on saanut laitojen osalta käyttöön itselleen edulliset työkalut.
Toinen Palloseuran huomattava vahvuus on puolustussuunnan, etenkin oman maalin edustan puolustaminen. TPS:n kuusikosta löytyy useampi vuorenvarma oman pään osaaja, sekä voimakas kamppailija. Yksi asia ei muutu viime kaudesta, nimittäin pelattiin tasaviisikoin tai alivoimalla, TPS:ää vastaan maalin tekeminen tulee olemaan hankalaa.
Kiekko lavassa, hikikarpalot ranteissa?
Vaikka laidoilla on taitoa, muiden osa-alueiden kiekottomuus saattaa muodostua TPS:n ongelmaksi. TPS:n painava pakisto saattaa joutua pelin avaamisen kanssa ongelmiin, kun vastaan asettuu korkeaa painetta ylläpitäviä vastustajia. Ruben Rafkinin ja Emil Johanssonin täytyy onnistua kiekollisen puolustajan roolissa, muuten TPS:llä on edessään ongelmia.
TPS:n keskikaista ei ole varsinaisesti heikko, mutta se herättää kahden kärkiketjun osalta kysymyksiä. Aarne Talvitie ja etenkin uusi hankinta Linus Fröberg ovat kartuttaneet kokemusta kovista sarjoista muualta maailmasta, mutta molemmat astelevat nyt Pohjois-Amerikan ja Ruotsin jääkiekkoon verrattuna hyvin erilaiseen pelitapakulttuuriin.
Hunajapurkki on puoliksi täynnä
Tulevan kauden TPS on nuori ja nälkäinen joukkue. Miettisen löytäessä ryhmän kanssa yhteisen sävelen ja kyetessä auttamaan useampaa joukkueessa pelaavaa nuorta tai nuorehkoa pelaajaa seuraavan kehitysaskeleen ottamisen kanssa, TPS saattaa nostaa profiiliaan huomattavasti. Jalkeilla olevassa ryhmässä on kokonaisuutena verrattain vähän näyttöjä pitkistä keväistä tai muutoin valtaisasta menestyksestä, mutta potentiaalia on senkin edestä.
Pelaajat kuten Talvitie tai Aidan Dudas eivät todellakaan ole tulleet Turkuun pelailemaan huvin vuoksi, vaan molemmilla on Pohjois-Amerikan suhteen näytettävää. Samaa voi sanoa esimerkiksi Viljami Marjalasta, joka on urallaan askeleen kahta äsken mainittua takana, mutta näytti jo viime kaudella merkkejä mahdollisesta läpimurrosta.
Nuoriin painottuvassa joukkueessa on aina myös omat uhkakuvansa. Tunne saattaa kuohua yli varsinkin, kun myös TPS:n kokeneemmasta osastosta löytyy lämminverisiä yksilöitä. Myös joukkueen kanssa kohdattavat mahdolliset heikot ajanjaksot, tai pelin hyvin kulkiessa rajuksi käyvä takapaine varmistavat Miettisen valmennusryhmän ja Palloseuran kapteeniston työllistymisen.
Kyetessään pitämään keskittymisensä täysin jääkiekossa, TPS:llä on kuitenkin koossa raikas ja energinen ryhmä. Seura on saanut viime kaudesta hyvin uudenlaisen ilmeen ja pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä. Ensi kaudella tullaan näkemään vapautunut TPS.
