Florida Panthers on jatkanut viime kauden korkeaa pelillistä tasoaan. Kun kaudesta on takana neljännes ovat kissapetopaidat Atlantin divisioonan kakkosena, ja yksilötasolla on huomattavaa Sam Reinhartin epätavallinen maalivire.
Samaa ei voi sanoa seuran nuorista suomalaishyökkääjistä. Anton Lundellin ja Eetu Luostarisen syksy on kulkenut numeroiden valossa nuhaisesti. Tämä teksti on laadittu lauantain ja sunnuntain vastaisen yön jälkeen (3.12.), johon mennessä Lundell on merkkauttanut pisteet 2+8, Luostarinen 2+3. Vaikka Panthers ei ole tällä kaudella järjestänyt järin suuria maali-ilotteluja, ovat edellä mainitut lukemat vaatimattomuudessaan huominoarvoisia.
Otimme Lundellin ja Luostarisen pelaamisen lähitarkasteluun yhden viikon ajaksi. Tarkastelujaksoksi valikoitui marraskuun viimeinen viikko, jolloin Panthersilla oli kolmen ottelun vieraspelikiertue Kanadassa. Otanta ei täytä eeppisiä mittasuhteita, eikä niin muodoin tarjoa kokokuvaa kummankaan pelaajan tilanteesta, vaan tarkoitus onkin hakea viitteitä Lundellin ja Luostarisen pelillisestä ilmeestä etsien vastausta ikuisuuskysymykseen 'onko syytä olla huolissaan?'.
Kissapedot Kanadassa
Kaoottinen matsi Ottawa Senatorsia ei vastaa käsitystä normatiivisesta jääkiekko-ottelusta. Panthers voitti 5–0, mutta enemmän tulikuumaksi äityneestä ottelusta muistetaan se, miten puolet joukkueiden kokoonpanosta sai suihkukomennuksen, kun kiekon sijaan alettiin sohia vastustajaa.
Panthersin suomalaisten eduksi luetaan, että yksikään neljästä heistä ei osallistunut tympeään nujakointiin missään vaiheessa ottelua. Erikoista kyllä, tässä vaiheessa, kun vastuuta oli kannettavana, alkoi myös Luostarisen pelissä kaivattua tasapainoa. Sen tuloksena oli maali, siitä tosin pääansio siitä lankeaa Senators-puolustaja Artjom Zubille, joka haparoinnin seurauksena kiekko ajautui vapaaseen tekopaikkaan.
Lundellin peli-ilme Senators-ottelussa oli erittäin positiivinen. Hän kykeni aiheuttamaan vastustajan puolustukselle hämmennystä hakeutumalla herhiläismäisestä kontakteihin ja sekoittamalla muotoa sähäkällä liikkumisellaan. Myös Lundell esiintyi jäällä positiivisesti saatuaan enemmän jääaikaa. Varauksellinen lausunto sikäli, että pelaajapajatson tyhjetessä oli ottelukin jo pitkälti ratkennut.
Toronto Maple Leafs oli vastustajana täysin eri kaliiperia kuin Senators, ja sen näköistä oli pelikin. Tarkkaa, riskejä karttavaa ja puolustuspainotteista. Ottelusta ei tullut merkittävää jääkiekkoeeposta. Maple Leafs vei sarjapisteet voittomaalikilpailun jälkeen. Suomalaiset jäivät vaille tehoja.
Montreal Canadiensia vastaan Panthersin peli oli hallittua ja tasapainoista, ei taidokasta mutta omalla tavallaan näyttävää, joukkueen näköistä. Lundell sai syöttöpinnan Carter Verheaghen 4–0-osumaan kolmannessa erässä – oikeastaan poikittaissyöttö kimmahti Lundellista Verheaghen lapaan, mutta kaikki lasketaan. Kolme edellistä ottelua Lundell oli kiekkoillut kiikareilla.
Kolmen vierasottelun sarjan saldo oli floridalaisittain komea: viisi sarjapinnaa maalierolla 11-3. Joukkueella kulki kokonaisuutena erinomaisesti, vaan mikä on asianlaita tämän tarinan päähenkilöillä? Yhteenlasketut tehot 1+1 vaikka vastuuta on annettu. Kummallakin on selkeä rooli kolmoskentän keskellä ja laidalla. Lisäksi Lundell pelasi vakituisesti kakkos-ylivoimakentässä ja Luostarinen ykkös-alivoimanelikossa. Viikon kuluessa Lundell pääsi kokeilemaan myös alivoimapelaamista.
Työhanskat käteen
Alla oleva tilasto on koottu näistä kolmesta edellisestä ottelusta, eikä se kerro koko totuutta. Primääritilastojen kautta ei välity pelaajien pelin ytimen ulkopuolella tehtävää työtä.
| Maalit | Syötöt | Jäähyminuutit | Tehotilasto | Laukaukset | Jääaika (keskim.) | Maaliodottama | |
| Anton Lundell | 0 | 1 | 2 | +1 | 1 | 15:13 | 0,77 |
| Eetu Luostarinen | 1 | 0 | 0 | +1 | 6 | 15:40 | 0,59 |
Lundellin pelilliset ansiot ovat kiistattomat. Aktiivista liikettä molempiin suuntiin, ennakkoluulotonta fyysistä kamppailua kulmissa ja laidalla, hyviä aloituksia ja tilan luomista. Oikeastaan Lundellin pelissä on kaikkea – paitsi tehoja. Lundellista ei ainakaan vielä ole tullut Mikko Rantasen, Roope Hintzin tai Sebastian Ahon seuraajaa armoitettuna pistenikkarina, vaan hän näkyy omaksuneen lähtökohtien vastaisesti roolin uutterana työmyyränä.
Panthers on rouhea työläispelaajien joukkue, jossa taitoa ja taiteellisuutta hyödynnetään silloin, kun siihen on varaa. Kun hyökkäyshierarkian edessä on Aleksander Barkovin, Matthew Tkachukin, Sam Reinhartin, Sam Bennettin ja Carter Verhaeghen kaltaisia fyysisen ja työteliään hyökkäyspelin airueita, on oikeastaan luonnollista, että joukkueen pelitapa on muovautunut heidän näköisekseen.
Lundellin pelissä on kaikkea paitsi tehokkuutta
Mutta ei kai työjuhdan paikka ole ylivoimasentterinä? Harvemmin. Lundellin kohdalla kyse on peli-identiteetin murrosvaiheesta, eli hieman samaan tapaan kuin Kaapo Kakolla tai Jesperi Kotkaniemellä. Trendi on siihen suuntaan, että Lundell saattaa menettää positionsa ylivoimakentällisessä ja siirtyy enenevissä määrin alivoimapelaajaksi. Ei ole syytä epäillä, etteikö hän voisi onnistua.
Kohti positiivista aggressiota
Panthers on NHL:n paras alivoimajoukkue, ja Luostarinen on osa toimivaa koneistoa vakituisena alivoimahyökkääjänä. Katsojan silmään näyttää, että hän jäisi pelin ulkopuolelle ja etenkin kaksinkamppailutilanteissa Luostarisen tekeminen on ujoa. Luostarisen tehtävänä oman alueen erikoistilannepelaamisessa on ollut poimia irtokiekot ja toimittaa ne nopeasti pois vaara-alueelta. Onnistumisia em. tilanteissa oli kuitenkin todella vähän näissä kolmessa ottelussa. Paremmalla sijoittumisella ja reagoinnilla Luostarisen toimenkuva alivoimalla tulisi paremmin esiin.
Canadiens-ottelun kolmannessa erässä Luostarinen haki poikkeuksellisen hanakasti omia ratkaisujaan. Niin äkkinäinen pelitavan muutos lienee ollut valmennukselta saatu ohjeistus. Onnistumisia halutaan koko materiaalin leveydeltä. Mutta usein vedot lähtivät kaukaa ja osuivat blokkeihin. Väkinäisyydestä voisi päätellä, että pelitavan muutos tuli ulkopuolelta. Luontevaa yrittämistä ei kentällä havaittu.
Mistä siis tehot kaivetaan? Sekä Lundellilla että Luostarisella on selkeä kehityskohta tekopaikkojen hakeutumisessa sekä viimeistelyssä. Kummaltakin tarvitaan enemmän aggressiivisuutta ja röyhkeyttä maalin edustalla, jossa hyökkääjälle ei juuri koskaan tarjota mitään ilmaiseksi. Mikäli Lundell saa energiansa kanavoitua laita- ja kulmapelistä maalin eteen, alkavat tilastotkin olla mukavamman näköisiä.
Luostarisen ongelmallisuus on syvällisempää laatua. Hän ei ole luontainen ratkaisija – edelliskausi oli uran paras tuloksella 17+26, tämän hetken ennuste näyttää 18 pinnaa. Olisiko myös Luostarisen osalta parempi, että hän saisi selkeämmän peli-identiteetin dunnariosastolta, ja tehot tulisivat seurauksena työstä?
luostarisen on löydettävä peliinsä rohkeutta ja terävyyttä
Prosessoinnin kautta
Mikä on ratkaisevin ero Lundellin ja Luostarisen tämän hetken suorittamisessa kentällä? Senators-ottelussa Lundell teki kaksi suurta virhettä, tosin tilanteessa, jossa ottelu oli käytännössä ratkennut. Ensimmäinen oli varomaton mailapelaaminen hyökkäysalueella, vieläpä ylivoimalla, joka johti jäähyyn. Pelin loppuhetkillä kaartelu omalla alueella johti kaatumiseen, kiekonmenetykseen ja vaaralliseen tekopaikkaan vastustajalle. Panthers selvisi säikähdyksellä, mutta tällaiset virheet ovat usein kostautuneet takaiskuina. Lundell ei sortunut samanlaisiin virheisiin enää tasokasta Maple Leafsia vastaan. Pohjimmiltaan oppiminen on asennekysymys, ja nopea ryhtiliike on osoitus vakavasti otetusta prosessoinnista.
Luostarinen ei tehnyt näissä kolmessa ottelussa suuria virheitä, vaan ongelmat ovat olleet yksittäisiä hapuiluja kiekon kanssa. Huolimattomuus ilmeni heikosti toimitetuissa avaussyötöissä, jotka päätyivät usein neutraalille kentän osalle tai vartioiduille omalle pelaajalle. Laadukkaat avaukset jäivät uupumaan. Tasaviisikoilla otteet ovat usein pehmeitä, mikä on erikoista Panthersin peli-imagon tiedostaen.
Luostarinen ei näissä otteluissa kohdannut niin suuria vastoinkäymisiä kuin Lundell Ottawassa, eikä luultavasti käynyt käsitellyt tilanteita samalla pieteetillä kuin seuratoverinsa. Ja jos käsittelikin, oppi ei ainakaan heijastunut kentälle asti.
Isossa kuvassa on selvää, että kummaltakin pelaajalta tarvitaan tasonnostoa numeerisesti ja Luostarisen osalta myös pelillisesti. Rohkeutta pelin ytimessä, reagointia suunnanmuutospelissä, huolellisuutta kiekollisessa pelaamisessa ja terävyyttä laukomiseen.
Panthers on erittäin todennäköinen pudotuspelijoukkue, ja siellä tarvitaan ratkaisijoita silloin, kun joukkueen syömähampailla alkaa sakata. Kenties silloin Lundellin ja Luostarisen kaltaisten materiaalin syvyydestä nousevien pelaajien merkitys. Heidän on oltava valmiita kantamaan vastuuta myös maalinteossa.