John LeClair varttui St. Albansin kylässä Vermontissa Yhdysvalloissa, joka sijaitsee vain vajaan tunnin ajomatkan päässä kiekkohullusta Montrealin kaupungista. LeClair oli lapsena suuri Canadiens-fani ja hän seurasi tarkasti joukkueen otteita televisiosta. Tuolloin hän tuskin uskalsi unelmoida vielä jonain päivänä pelaavansa Canadiens-paidassa. Vapaa-aikanaan LeClair pelasi kavereidensa kanssa kaiket päivät jääkiekkoa kotikulmiensa ulkokentillä. Bobby Orria idolinaan pitänyt LeClair harrasti myös tenniksen peluuta.
LeClair teki monelle amerikkalaiskiekkoilijalle tyypillisen valinnan pelaamalla yliopistokiekkoa kotikaupunkinsa joukkueessa. LeClair nakutti pisteitä tasaisesti joka kaudella, muttei kuulunut kuitenkaan joukkueen kirkkaimpiin tähtipelaajiin. LeClair kärsi jo tuolloin selkävammasta, jonka vuoksi pelimäärät jäivät vähäisiksi. LeClairissa oli kuitenkin potentiaalia, joka ei jäänyt huomaamatta NHL-piireissä.
Canadiens antaa mahdollisuuden
Montreal Canadiens oli vakuuttunut isokokoisen LeClairin taidoista, sillä joukkue varasi hänet vuoden 1987 draftin ensimmäisenä amerikkalaissyntyisenä pelaajana toisella kierroksella numerolla 33. Kaudella 1990-91 LeClair oli kovassa vedossa Vermontin yliopistojoukkueessa saalistaen 25 maalia ja 20 syöttöä. Canadiens halusikin antaa jo tuona kautena nuorukaiselle mahdollisuuden näyttää osaamistaan NHL-jäillä. LeClair solmi maaliskuussa 1991 sopimuksen Canadiensin kanssa ja kaksi päivää sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen hän teki ensimmäisen NHL-maalinsa Vancouverin verkkoon ensimmäisessä NHL-ottelussaan. Tuolla kaudella LeClair puki Habs-paidan päälleen kymmenen kertaa ja keräsi seitsemän tehopistettä.
NHL-uransa alkutaipaleella LeClair oli vielä hiomaton timantti, jolla oli monia puutteita etenkin luistelutekniikkansa kanssa. Montrealissa hänet tunnettiin lempinimellä ”Marmaduke”, joka on hauska ja vauhdikas, mutta kömpelö sarjakuvakoira.
- John kaatuili aika paljon. Hänellä oli huono tasapaino, eikä hän ollut ollenkaan vahva luistimilla, Montrealissa tuolloin pelannut Kevin Haller muistelee.
LeClairin varsinainen tulokaskausi 1991-92 ei tuonut hänelle vielä mainetta ja kunniaa, sillä pienellä peliajalla ja puolustavassa roolissa tahkotut 59 ottelua toivat tilille vain kahdeksan maalia. LeClair kuitenkin tavalleen uskollisena teki kovasti töitä pelinsä parantamiseksi ja seuraavalla kaudella tulokset alkoivat näkyä.
Yksi Stanley Cupin ratkaisijoista
Kausi 1992-93 oli sekä LeClairille, että Montreal Canadiensille ikimuistoinen. Runkosarjassa LeClair iski 44 pistettä ja alkoi näyttää yhä enemmän sitä potentiaalia mitä hänessä oli. Canadiens-fanien sydämiin hän nousi kuitenkin viimeistään pudotuspeleissä. Montreal oli edennyt aina Stanley Cupin finaaleihin asti voittaen matkalla useita tiukkoja otteluita jatkoajalla.
Loppuottelusarjan kolmas ja neljäs ottelu pelattiin Los Angelesissa. Molemmat pelit venyivät jatkoajalle saakka ja kummassakin ratkaisijana kunnostautui John LeClair. Kolmannen ottelun LeClair ratkaisi laukauksella, joka kimposi Kings-puolustaja Darryl Sydorista verkkoon ja neljännen ottelun voittomaali syntyi puolestaan kovan maalinedustaistelun jälkeen, jonka päätteeksi LeClair kolmannella sutaisullaan onnistui survomaan kiekon verkkoon. Ennen LeClairia kahteen peräkkäiseen jatkoaikaosumaan finaaleissa oli yltänyt vain Don Raleigh vuonna 1950. Montreal voitti lopulta Stanley Cupin ja LeClair oli iso palanen mestarijoukkueessa nimenomaan pudotuspelien hyvien esitystensä ansiosta.
Mestaruutta seuraava kausi jäi LeClairin viimeiseksi kokonaiseksi Montrealissa. Runkosarjassa hän keräsi jälleen yli 40 pistettä, mutta hallitsevat mestarit tippuivat pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella arkkiviholliselleen Boston Bruinsille seitsemänteen peliin venyneessä ottelusarjassa.
Flyersissa voimahyökkääjien eliittiin
Tynkäkausi 1994-95 oli monella tavalla merkittävä LeClairille. Helmikuussa 1995 hänet kaupattiin Philadelphiaan yhdessä Eric Desjardinsin ja Gilbert Dionnen kanssa. Canadiensiin matkasi puolestaan Mark Recchi. Flyersissa LeClair laitettiin tutun sentterin paikan sijasta vasempaan laitaan. Peli alkoi luistaa heti maisemanvaihdoksen jälkeen kun LeClair istutettiin Flyersin ykköskenttään Mikael Renbergin ja Eric Lindrosin kanssa. Kolmikko ristittiin oitis tuomiopäivän legioonaksi. Tuomiopäivän legioona aiheutti kauhua ympäri liigan ja oli yksi 1990-luvun parhaita hyökkäysyhdistelmiä. LeClair alkoi takomaan maaleja ennennäkemättömällä tavalla ja joukkueen vaihto näytti piristävän muutenkin häntä.
- Montrealissa minun ei edes odotettu tekevän maaleja. Täällä minut laitettiin heti ykkösketjuun Ericin ja Mikaelin rinnalle, ja koko asennoituminen peliin oli erilaista, LeClair kommentoi tuolloin siirtoaan.
Flyersissa LeClairista kehittyi vähitellen liigan pelätyin voimahyökkääjä jota oli mahdoton siirtää maalinedustalta. Lisäksi jo ennestään miehen vahvuuksiin kuuluneet kulmapeli ja laukaus alkoivat kehittyä. LeClair on tunnettu aina kovasta harjoitteluasenteestaan ja siitä, että jos hän johonkin ryhtyy hän tekee sen täysillä ja keskittyneesti.
- Jopa harjoituksissa John on yksi niistä kavereista jotka ovat valmiita tekemään mitä vain saadakseen kiekon selkäni taakse, Ron Hextall kommentoi.
Ensimmäisellä Flyers-kaudellaan LeClairista tuli kautta aikain ensimmäinen pelaaja joka valittiin kauden päätteeksi ykkös All Starsiin, joka oli kesken kauden vaihtanut joukkuetta. Hän pokkasi myös Flyersin jakaman Pelle Lindbergh-palkinnon joukkueen eniten kehittyneenä pelaajana.
Vuosina 1995-2000 LeClair oli liigan terävin maalitykki. Hän tehtaili kolmena peräkkäisenä kautena yli 50 maalia ja kahtena yli 40, joten 404 ottelussa kertyi yhteensä 235 osumaa. LeClair valittiin NHL:n All Starsiin kaikkina viitenä kautena ja oli selvä valinta NHL:n parhaaksi vasemmaksi laidaksi. Hän oli myös ensimmäinen amerikkalaissyntyinen pelaaja joka pystyi kolmeen peräkkäiseen 50:nen maalin kauteen.
Pahat loukkaantumiset astuvat kuvioihin
Selkävaivat olivat vaivanneet LeClairia jo yliopistovuosina ja samat vaivat alkoivat riivata maalitykkiä vuosituhannen vaihteessa. Kausi 2000-01 meni lähes kokonaisuudessaan pilalle vakavan selkävamman takia. LeClair pelasi ainoastaan 16 ottelua runkosarjassa. Selkävamma oli jättänyt jälkensä, sillä vaikka seuraavalla kaudella hän pystyi pelaamaan täydet 82 ottelua niin LeClair oli kaukana loukkaantumistaan edeltävää tasoa. Hän sai aikaiseksi kuitenkin yli 50 pistettä, mutta otteista kentällä näki ettei LeClair ollut entisensä.
Kauteen 2002-03 LeClair lähti luottavaisena, mutta jo marraskuussa tullut vakava olkapäävamma katkaisi hyvin sujuneen alkukauden. Tilille tuli 35 ottelua joissa mukavat 18 maalia, mutta joukkueenjohto oli pessimistinen LeClairin jatkon suhteen etenkin hänen kovan palkkansa vuoksi. Niinpä kauden 2003-04 alkupuolella Flyersin GM Bobby Clarke yritti kaupata kallispalkkaista veteraaniaan, mutta mikään joukkue ei ollut kiinnostunut ottamaan loukkaantumisaltista pelaajaa, jonka kausipalkka oli 9 miljoonaa dollaria. Niinpä LeClair pelasi kauden loppuun Flyersissa. NHL:n työsulku tuli varmasti LeClairin kaltaiselle paljon loukkaantumisista kärsineelle pelaajalle kreivin aikaan ja veteraani sai lepuutella ruhjottua kroppaansa ja miettiä tulevaisuuden suunnitelmiaan.
Recchi houkutteli Penguinsiin
Kesällä 2005 LeClair päätyi lopulta Pittsburgh Penguinsiin roimalla palkanalennuksella. Hän teki Penguinsin kanssa kahden vuoden sopimuksen, joka takaa hänelle 2,1 miljoonaa dollaria tältä kaudelta. Suurena vaikuttajana LeClairin Penguins-sopimuksessa hääri Mark Recchi, joka on LeClairin vanha joukkuetoveri Philadelphian vuosilta.
Vielä kesällä Penguins-fanien usko joukkueeseen oli kova. Kaikkien tavoittelema teinisensaatio Sidney Crosby päätyi Pittsburghiin ja joukkue pystyi uuden työehtosopimuksen myötä hankkimaan sellaisia pelaajia, joista aikaisemmin vain haaveiltiin Pittsburghissa.
Penguinsin kausi on ollut kuitenkin alusta lähtien murheellinen. Tappiot seurasivat toistaan alkukaudesta ja lisäksi joukkuetta heikensi mm. Ziggy Palffyn ja Mario Lemieux’n lopettamispäätökset kesken kauden. Valmentajaa joukkue vaihtoi joulukuussa ja LeClairin kaveri ja Penguins-fanien suosikki Mark Recchi sai lähteä joukkueesta siirtotakarajalla Carolinaan. Siirtotakarajalla liikkui paljon huhuja myös LeClairin kauppaamisesta, ja osa faneista vaati veteraanin myymistä muualle. Penguins halusi kuitenkin pitää LeClairin joukkueessaan, sillä hän on esimerkillinen pelaaja organisaation nuoremmille pelaajille.
- On todella hienoa että hän pelaa Penguinsissa. Hän on loistava ja mukava persoona niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Hän on yksi niistä hiljaisista kavereista jotka vain menevät kaukaloon ja tekevät hommansa. Hän ei puhu paljon, mutta voin kertoa että hän ottaa työnsä vakavasti ja johtaa esimerkillään kaukalossa. Hän on todellinen taistelija, Penguinsin radiokommentaattori Paul Steigerwald ylistää LeClairia.
LeClairin edustama joukkue ei ole kertaakaan ennen kuluvaa kautta jäänyt pudotuspelien ulkopuolelle, mutta taika tulee tällä kaudella murtumaan. Penguinsin pudotuspelihaaveet kariutuivat jo viimeistään vuodenvaihteessa. LeClairille tilanne on uusi, mutta hän taistelee silti joka päivä kaukalossa parhaansa mukaan. Jo 36-vuotias veteraani ei ole enää yhtä vetreä kaveri kuin parhaina vuosinaan, mutta LeClair on yhä yksi liigan parhaista pelaajista maalinedustalla ja kulmapelissä. Lisäksi LeClairin rannelaukaus on liigan eliittiä.
- Laukaukseni on hyvä, mutta läheskään aina ei laukauksen tarvitse olla kova, kunhan se lähtee nopeasti, mieluiten suoraan syötöstä, sanoo LeClair, joka kuuluu niihin harvoihin pelaajiin jotka käyttävät vielä vanhaa kunnon puumailaa.
LeClair on iso palanen Penguinsin ylivoimapelissä ja kun hän parkkeeraa yli satakiloisen ruhonsa vastustajan maalinedustalle on monen pakin tyydyttävä vain ihmettelemään. LeClairin urallaan tekemistä maaleista lähes kolmasosa on syntynyt ylivoimalla pelatessa. LeClair on mestarillinen laukausten ohjaaja ja tällä kaudella ollaan useasti nähty tilanne, jossa Sergei Gontshar ampuu siniviivalta ja LeClair ohjaa kiekon verkkoon.
Mielenkiintoinen tilastofakta on se, että LeClair on piinannut entistä seuraansa Montreal Canadiensia aina siitä päivästä lähtien kun hän lähti Montrealista. LeClair on pelannut tähän päivään mennessä 38 ottelua Canadiensia vastaan ja tehnyt niissä 32 maalia sekä antanut 20 syöttöä. Etenkin juuri Montrealin kotiareenalla pelatessa LeClair on syttynyt rokottamaan vanhaa seuraansa.
Seitsemäs amerikkalainen 400:n maalin kerhossa
Maaliskuun loppupuolella käydyssä ottelussa Floridaa vastaan LeClair ylsi 400:n maalin rajapyykkiin. Maali tuli hänelle ominaisella tavalla rebound-kiekosta maalinedustalta.
- En koskaan odottanut tekeväni näin montaa maalia. Tämä on jotain mistä olen hyvin ylpeä, mutta saavutuksia katsellaan vasta kauden päätyttyä. Tämä on joukkuelaji, joten henkilökohtaisten saavutusten tarkastelu ei kuulu keskelle kautta, LeClair kommentoi saavutustaan tuoreeltaan.
Yllämainittu ei suinkaan ole LeClairin ainut tällä kaudella saavuttama merkkipaalu. Hän on aikaisemmin kaudella saanut kasaan 400 syöttöä, 800 pistettä, sekä 900 ottelua.
LeClairin sopimus Penguinsin kanssa jatkuu vielä seuraavan kauden. Pittsburghilla on käsissään lupaava ja nuori joukkue, joka varmasti tarvitsee LeClairin kaltaista veteraanipelaajaa johtajakseen. Viime päivinä on kuitenkin ollut ilmoilla huhuja jonka mukaan LeClair olisi lopettamassa uraansa tähän kauteen.
- Hän on erittäin arvokas pelaaja ja toivon että hän jatkaisi Pittsburghissa. On ikävää että tämä kausi ei mennyt joukkueelta niin kuin hän odotti. Mikäli hän ensi kaudella pelaa täällä, uskon että siitä tulee hauskaa, kommentaattori Steigerwald toteaa.
Aika näyttää kuinka kauan LeClair vielä kiusaa vastustajan pakkeja NHL-kaukaloiden maalinedustoilla.
