36-vuotias Samuli Marjeta johdatti Ässien alle 20-vuotiaiden joukkueen mestaruuteen hyökkäysvoittoisella pelitavallaan. Pelin lisäksi Marjeta tunnetaan erinomaisena valmentajana, mitä tulee ihmisten kohtaamiseen ja heidän kanssaan toimimiseen.
Marjeta on suorittanut valmentajan erikoisammattitutkinnon lisäksi psyykkisen valmentajan koulutuksen sekä mentaalivalmennuksen koulutuksen.
Ennen U20-joukkueen päävalmentajapestiä hän työskenteli Ässien U18-joukkueen päävalmentajana kolmen kauden verran. Marjetalla on myös ensi kaudesta sopimus U20-päävalmentajan tontista.
Persoona ihastuttaa
Pitkän päivätyön valmentajana tehnyt Pasi Kaukoranta, 56, on tutkinut Marjetan valmentamaa pelitapaa sekä hänen toimintamallejaan ihmisten kanssa toimimisen suhteen.
Kaukoranta kuvaa Marjetaa humaaneimmaksi valmentajaksi, jonka hän tietää. Marjetan lähestymistavasta puhuttaessa nouseekin vahvasti esiin hänen halunsa sekä kykynsä kohdata ihminen ja toimia tällaisessa vuorovaikutustilanteessa.
− Hän on niin helposti lähestyttävä ihminen, kun ihminen voi olla. Jos hänen kanssaan menee keskustelemaan, niin jokaisella hänen kanssaan keskustelevalle tulee sellainen käsitys, että hän kuuntelee sinua ja on sinusta ihan aidosti kiinnostunut.
Kaukoranta nostaa tämän ominaisuuden esiin, sillä pitkän kauden aikana voi tulla monenlaisia tilanteita, joita täytyy pystyä ratkomaan ja ansaita pelaajien luottamus sitä kautta.
− Jos me ajattelemme joukkueurheilua, jossa on valmentajana tällainen ihminen kauden ollessa pitkä ja raskas, niin se, että koet päävalmentajan olevan sellainen, jolle on helppo mennä puhumaan kaikista asioista, on erittäin arvokas asia. Marjetalla on tällainen lähestymistapa, kun hänellä on aikaa aina kuunnella sinua ja sitten ihan oikeasti hän ehkä tekeekin niille asioille jotain.
Kaukorannan mukaan Marjetalla on myös pyrkimys oppia kaikilta niiltä ihmisiltä, joiden kanssa hän keskustelee. Mitä hänen joukkueensa valmennustiimiin ja pelaajistoon tulee, on Marjetalla selkeä ykkösprioriteetti, kun ihmisten kanssa aloitetaan yhteistyö.
− Hänen kaikista tärkein asiansa on se, että sitten kun hän oppii tuntemaan sen pelaajan ja ne ihmiset, keiden kanssa hän työskentelee, niin hänen ensimmäinen tehtävänsä on saada heistä se paras irti sinne kentälle tai sinne valmennustiimiin.
− Hän antaa rohkeasti ihmisen tehdä töitä sillä vahvuusalueella, joka sillä ihmisellä on. Kaikki lähtee siitä ihmisestä, siitä yksilöstä ja hänen henkilökohtaisista vahvuuksistaan. Hän lähtee valmentamaan nimenomaan niiden vahvuuksien kautta.
Marjetan valmennusfilosofia eroaa Kaukorannan mukaan suuresti muista valmentajista, mutta vertailukohtaa hän hakee Pelicansin päävalmentaja Tommi Niemelästä.
− Pyritään saamaan ne vahvuudet jokaisesta yksilöstä esiin ja annetaan heille mahdollisuus toteuttaa niitä vahvuuksia. Ja sitten tulee se tärkein – virheistä ei sakoteta. Hän poikkeaa täysin kaikista SM-liiga- tai U20-valmentajasta. Jos joku Liigasta pitäisi hakea, niin se voisi olla Niemelä. Me puhumme täysin uuden polven lähestymistavasta.
Täydellinen kiekkokontrolli
Marjetan luotsaama pelitapa on selkeästi hyökkäysvoittoisempaa ja riskejä paremmin sietävää kuin tavallisen suomalaisen valmentajan pelitapa – jos nyt tällainen yleistys sallitaan. Ässien U20-joukkueen pelitapaa purkanut Kaukoranta on ehtinyt muodostamaan selkeän käsityksen uuden sukupolven valmentajan pelitavasta.
− Kutsun tätä Marjetan peliajatusta nimellä kaaosteoria. Kaaosteoria tarkoitta sitä, että kun joukkue kokoontuu ensimmäisen kerran ja ruvetaan harjoittelemaan, niin hän ei lähesty tätä pelin opettamista rakenteiden kautta.
− Periaate on se, että kiekko heitetään kentälle ja pojat aloittavat pelaamisen. Heistä jokaiselle on sanottu etukäteen, että nyt pelaat tätä peliä omien vahvuuksiesi kautta niin paljon kun pystyt. Totta kai pelissähän mennään myös epämukavuusalueelle, sehän on ihan selvä.
Kyseinen lähestymistapa on 35 vuotta valmennuskokemusta keränneen Kaukorannan mukaan poikkeuksellinen, sillä kaikilla valmentajilla tuolla tasolla ja jo paljon aikaisemminkin on pelikirja valmiina. Marjeta taas lähestyy nimenomaan kauden alkua omalla tavallaan pelikirjattomasti.
− Kiekko peliin, ja sitten sen joukkueen pelaajat ryhtyvät pelaamaan. Hän ei ole antanut mitään pelin rakenteita, ei hyökkäys- eikä puolustuspelirakenteita, vaan peliä lähdetään pelaamaan ensimmäisestä treenistä lähtien siten, että jokainen vain näyttää kuinka hyvä on.
Koko sesonki ei kuitenkaan etene vain herran hallussa, vaan vahvuuksien selvittämisen jälkeen peliin aletaan tuoda myös varsinaisia pelin rakenteita. Alkukausi ei välttämättä ole kuitenkaan täysin mutkatonta tällaisella lähestymistavalla
− Kun ajatellaan Ässien U20-joukkueen syksyäkin, niin eihän siellä välttämättä mennyt ihan nappiin. Mutta kuitenkin Ässät rimpuili ihan uudella porukalla hyvin siinä kymmenen joukkueen sakissa. Siellä edettiin siten, että niitä rakenteita alkoi tulla sitten pikkuhiljaa peliin mukaan, varsinkin hyökkäykseen liittyen.
Minkälaisia ne rakenteet sitten ovat? Jos lähdetään liikkeelle hyökkäyspelaamisesta, niin omalta alueelta lähtien teesit ovat hyvin selkeät.
− Oman alueen hyökkäyspelaamisessa eli avauspelaamisessa on kaksi sääntöä: alueelta tullaan pois syöttelemällä tai kuljettamalla ja siirtokiekkoja ei tehdä etenkään pelien alkupuolella.
Kaukorannan mukaan esimerkiksi ratkaisevassa finaalissa nähtiin Ässien osalta siirtokiekkoja vasta kolmannen erän puolella, kun patapaidat johtivat ottelua. Rohkean avauspelaamisen sivutuotteena tulee toki myös silloin tällöin kiekonmenetyksiä, mutta Marjetan pelikirjassa se on vähäpätöisempi asia kuin kolikon toinen puoli, eli kontrolloidut ja laadukkaat hyökkäykset omalta alueelta lähtien.
− Marjeta pyrkii täydelliseen kiekkokontrolliin, Kaukoranta toteaa painokkaasti.
Keskialueen ylittämisen ja hyökkäyssiniviivan murtamisen suhteen pätevät samat ohjeet kuin avauspelissäkin.
− Sitten kun mennään keskialueelle, niin ei Ässät lyö kiekkoa päätyyn tai ränniin. Hyökkäysalueelle mennään pelaamalla sisään, ja samoin tullaan omalta alueelta pois. Siinä on ihan samat lainalaisuudet. Tätä päätyyn tai syvälle pelaamista tuli sitten kolmannessa erässä, mutta 90-prosenttisesti kaikki Ässien hyökkäykset ovat sitä, että pyritään syöttelemään tai tulemaan pelaamalla alueelle. Eli pelataan vahvuuksien kautta.
Kun siirrytään hyökkäysalueen hyökkäyspelistä puhumiseen, Kaukoranta innostuu entisestään.
− Sitten tullaan siihen kirsikkaan kakun päällä, eli hyökkäysalueen hyökkäyspelaamiseen. Jos puhutaan pelipaikattomuudesta, niin se on pelipaikatonta pelaamista. Ne pisimmät myllyt, joita Ässät esitti toisessa finaaliottelussa TPS:aa vastaan, olivat sellaisia kolmen tai jopa neljän minuutin mittaisia.
Marjetan joukkue pelaa hyökkäysalueella liikkuvasti ja monipuolisesti. Pyrkimys on tehdä maaleja laadukkailta maalintekopaikoilta sen sijaan, että lauotaan kiekkoa maalia kohti heti, kun on vähänkin linja auki tai orastavaa maalintekopaikkaa tarjolla.
− Ässät ei tee mitään rumia maaleja. Kaikki maalit, joita U20-joukkue tekee, ovat takatolpalta tyhjiin tai hienoja syöttöjä maalin takaa. Ei siellä toimiteta kiekkoa maalille, jos ei ole ihan saletti, että siellä on joku. Siellä pyritään pelaamaan, hakemaan ja väsyttämään vastustaja siten, että jossakin vaiheessa vastustajan merkkauspeli pettää. Sitten tehdään ne maalit.
− Jos katsoo niitä maalikoosteita, niin ne ovat klap-klap-maaleja. Minulle tuli mieleen vanha CCCP 70-luvulta. Se on aivan taidetta se hyökkäysalueen hyökkäyspeli. Se on Marjetan pelitavan se oikein spesiaali syömähammas, Kaukoranta hehkuttaa.
Puolustuspelaaminen noudattelee samanlaista aloitteellista ajatusmallia, mutta kaksivaiheisuus näkyy kuitenkin myös Marjetan pelikirjassa.
− Ässät pyrkii puolustamaan etuperin, eli jos vastustaja vie kiekon maalin taakse, se ajetaan sieltä pois. Trap-pelaamista voidaan käyttää semmoisessa tilanteessa, jos on vaihto kesken, mutta pääsääntöisesti puolustetaan koko ajan etuperin ja paineistetaan. Tällä pyritään siihen nopeaan kiekonriistoon.
Kaukoranta nostaa käytännön esimerkin joukkueen pelaamisesta.
− Finaalipelissäkin Ässät johti 4–2 kolmannessa erässä, eivätkä he pelanneet sillä lailla trapia, vaan sinne mentiin maalin taakse ajamaan se TPS:n puolustaja pois sieltä. Moni tietysti ihmetteli sitä, että miksi ei lyöty kilpikonnaa, mutta kun Marjetan pelifilosofiaan ei kuulu sellainen. Se on huippuaktiivista.
Rohkean karvauspelin riskinä – etenkin U20-tasolla – on se, että pelaajat prässäävät itsensä tilanteesta pihalle ja vastapuoli pääsee hyökkäämään epätasapainossa olevaa viisikkoa vastaan.
− Totta kai tällainen hyökkäysalueen puolustuspeli aiheuttaa sitten välillä niitä ongelmia, että Ässiä vastaan tulee systemaattisesti jokaisessa erässä ylivoimahyökkäyksiä. Ne vastapuolen ylivoimahyökkäykset perustuvat nimenomaan siihen, että tuolla sarjatasolla pelaajat höntyilevät itse itseään pihalle.
Tässä vaiheessa palataan jälleen Marjetan persoonaan sekä siihen, että hänen valmennuksessaan virheistä ei sakoteta.
− Se mikä tässä on parasta, on se, että hän ei hermostu koskaan. Hän ei hauku ketään pelaajaa vaihtoaitiossa eikä kopissa. Hän säilyttää malttinsa läpi pelin loppuun asti, on se tilanne mikä tahansa, sillä tämä on hänen pelifilosofiansa. Hän tietää sen, että virheitä tulee, mutta hän on ne käsitellyt omassa päässään. Se maltti pysyy kympin arvoisesti loppuun asti.
Virran mukana vastavirtaan
Marjetan pelitapaa miettiessä ei hirveän kauan tarvitse pohtia yhtäläisyyksiä, kun Pekka Virran nimi nousee mieleen. Keväällä 2021 Lukon kanssa mestaruuden voittaneen Virran ryhmä pelasi tuolloin voimakasta kiekkokontrollia ja puolusti vahvasti eteenpäin.
Virta onkin ollut tällä kaudella Marjetan mentorina sekä henkisenä tukena, kun Ässät U20-mestaruuteen johdattanut Marjeta kävi kauden aikana läpi omaa prosessiaan.
Kuten aiemmin todettiin, Marjetan valmennusprosessissa oli matkan varrella myös syviä kuoppia, kun tulosta ei tullut. Näissä hetkissä Virran rooli nousi tärkeäksi, kun mestarivalmentajan ajatukset tukivat nuorta ja lahjakasta valmentajaa hänen valitsemallaan tiellä.
Kaukoranta myöntää itsekin katsoneen välillä Ässien U20-joukkueen pelaamista kulmien alta, mutta nostaa hattua valmentajauransa alkuvaiheessa olevalle Marjetalle siitä, että hän piti päänsä loppuun asti – ja tulos seurasi perästä.
− Totta kai tämmöistä vanhan koulukunnan penttiä, kuten minua ahdistaa se, että sitä kiekkoa ei pureta. Se on omalla tavallaan raivostuttavaa, mutta toisaalta se on helvetin kiehtovaa ja on hienoa katsoa sitä, koska se tuotti mestaruuden. Mikään ei ole niin hienoa kuin se, että voitat mestaruuden omalla pelifilosofialla. Tämä on todellinen tuhkimotarina.