Mielipide

Tomi Lämsä oli riski, joka konkretisoitui

LIIGA / Kolumni
Vaikka useampi vastuurooliin hankittu pelaaja epäonnistui, kääntyvät katseet kuitenkin Lämsään, kun etsitään syyllistä Lukon heikolle menestykselle.

Tomi Lämsä solmi viime vuoden huhtikuussa Lukon kanssa kaksivuotisen sopimuksen, kun hän asteli potkut saaneen Marko Virtasen tilalle. Virtaselle tehtiin vielä jatkosopimus kesken kauden, marraskuussa 2022, mutta sulaminen kevätkaudella sekä tippuminen puolivälierävaiheessa riittivät Lukon seurajohdolle.

Lämsä oli yllätysveto penkin taakse, sillä saatavilla oli paljon kokeneempiakin pääkäskijöitä. Päätös herätti Raumalla ensin lähinnä hilpeyttä, sillä Lämsä käskytti Jokereita keväällä 2013, jolloin Lukko pudotti runkosarjan ykkösen jo heti puolivälierävaiheessa. Tuon kauden jälkeen nuori päävalmentaja asteli vielä Pelicansin penkin taakse ennen siirtymistään KHL:n puolelle.

Haku oli myös riski, sillä näytöt eivät etenkään Liigan puolelta olleet kummoiset. Lämsä oli saanut valmentaa ison tutkan ulkopuolella Venäjällä, mutta Raumalla toki tiedettiin, millainen valmentaja oli kyseessä. Välissä oli nimittäin linkki nimeltä Erkka Westerlund, joka oli työskennellyt Lämsän kanssa KHL-ympyröissä. 

Jälkikäteen on helppo jossitella, mutta näistä syistä Lämsää ei olisi pitänyt naarata joukkueeseen, jonka tavoitteena oli välieräpaikka sekä paluu mitalipeleihin parin vaisumman kauden jälkeen.

Joskus kokeilut osuvat kohdalleen, mutta heikomman ajanjakson jälkeen Raumalle olisi pitänyt tuoda kokemusta huokuva valmentaja, jolla on selkeä pelikirja, johon kaikki luottavat. Lämsä oli lyönyt näytöt tiskiin ruplakaukaloissa, joten paineensietokyvyn kanssa ei olisi pitänyt olla ongelmia. Pohdittavaksi kuitenkin jää, kuinka suuri osuus Salavat Julajev Ufan menestyksestä oli Lämsän ansiota ja kuinka suurilta osin menestyksen toivat terävät kärkipelaajat.

***

Vaikka Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedtin mukaan "odotusarvot olivat varsinkin monella vastuurooliin hankitulla pelaajalla toisenlaiset", on kuitenkin selvää, että Lukon tasoisen joukkueen olisi pitänyt pelaajien epäonnistumisista huolimatta yltää korkeammalle. Oikeanlaisella valmennuksella pelaajat olisi voitu saada puhaltamaan yhteen hiileen ja joukkue olisi voinut menestyä.

Näin ei kuitenkaan käynyt. Palaset eivät vain loksahdelleet kohdilleen, kun Raumalla ei nähty selkeää peli-identiteettiä, ei positiivista toisteisuutta eikä juuri minkäänlaista kehitystä kauden aikana.

Peli oli vain lähinnä roiskimista sinne tänne ja päätykiekkojen heittämistä.

Menestykseen vaikuttavat tietenkin myös pelaajat ja heidän onnistumisensa sekä muun valmennusjohdon työskentely, mutta päävastuu esimerkiksi joukkueen herättämisestä, peluutuksesta ja otteluiden aikaisesta kommunikaatiosta on päävalmentajan harteilla. Ja näissä asioissa Lämsä epäonnistui.

Lämsä kertoi ennen kauden alkua, että hänellä on selvä pelikirja, jota hän haluaa joukkueen toteuttavan ja seuraavan. Mitään selkeää pelitapaa ei kuitenkaan ollut tai ainakaan sitä ei pystytty toistamaan illasta toiseen. Pekka Virran aikana Lukko tunnettiin siitä, että joukkue hallitsi peliä kiekonhallinnan kautta, peli oli nopeatempoista ja puolustajat nousivat aktiivisesti hyökkäyksiin. Nyt Lämsän aikana peli näytti ajoittain siltä, että pelaajatkaan eivät täysin tienneet, mitä kaukalossa olisi pitänyt tehdä.

Peli oli passiivista ja otteet ailahtelivat illasta toiseen. Toiset erät olivat läpi kauden hankalia ja peli näytti usein lipsuvan käsistä yhden tai kahden takaiskumaalin jälkeen, vaikka juuri siinä vaiheessa pitäisi painaa kaasu pohjaan ja näyttää, että maali sinne tänne ei kaada joukkuetta. Peli oli vain lähinnä roiskimista sinne tänne ja päätykiekkojen heittämistä.

***

Yllä mainittujen seikkojen lisäksi yksi suurimmista epäonnistuneista osa-alueista oli peluutus. Esimerkiksi ylivoimalla nähtiin läpi kauden sellaisia pelaajia, joiden ei välttämättä olisi siellä kuulunut tehojen ja otteiden puolesta olla. Lisäksi hyvin toimineita ketjukoostumuksia rikottiin ja jo aiemmin toimimattomiksi todetut ketjut rakennettiin uudelleen. 

Gabriel Fontainea peluutettiin esimerkiksi enemmän laidalla, vaikka hän oli terävimmillään sentterinä, Antoine Morand esitti loistavia otteita ykkösen keskellä, mutta yhä uudelleen ja uudelleen hänen tilalle ykkösketjuun nostettiin Julius Mattila, joka pelasi vapautuneemmin ja paremmin alemmissa ketjuissa. Keskustelua herätti myös paljon se, miksi Lämsä ei erottanut Westerholmin veljeksiä Pathrikia ja Ponthusta, vaan heidän annettiin surffailla lähes koko kausi yhdessä.

Lämsä todennäköisesti jatkaa Raumalla myös ensi kaudella, asettuihan Lukon toimitusjohtaja Jukka Kunnaskin hänen taakseen heikosta tuloksesta huolimatta.

Syksyllä olisi kuitenkin näytettävä, että virheistä on opittu. Lukko haluttiin nostaa takaisin välieräjoukkueeksi, mutta tällaisilla esityksillä se ei tule tapahtumaan. Jos Lämsä mielii jatkaa uraansa Liiga-valmentajana, on hänen reagoitava, oltava joustava sekä ajettava kunnolla pelitapansa sisään niin, että jokainen varmasti tietää, mitä kaukalossa kuuluu tehdä.

Raumalla ei ole enää varaa samanlaiseen mahalaskuun kuin tällä kaudella. Pelaajabudjetti, organisaatio ja ympäristö antavat avaimet paljon parempaan kuin yhdeksänteen sijaan. Ja sen tietää myös Lämsä.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös