Turun Palloseuran historiassa on käynnistymässä kolmas kausi jälkeen ”kunnianpalautuksena” tunnetun rakenneuudistuksen. Rakenteet uusiutuivatkin, kipeämmin ja syvemmin kuin päättävät tahot ehkä aluksi ymmärsivätkään. Ennen paniikkinappulan painallusta tilanne oli päässyt katastrofin asteelle. Kyse oli enää katastrofin rajaamisesta.
| lisää Eloranta palasi kotiin
[lue lisää] Uusi Tapparan mies
[lue lisää] |
Huono taloudenhoito, henkisesti pöhöttyneen mestarivalmentajan heikko motivaatio ja liigan alimman kolmanneksen pelaajamateriaali muuttivat entisen kestomenestyjän aidosti uhanalaiseksi. Lisäksi kansallinen media riepotteli entistä huippuseuraa armotta. TPS oli ylpistynyt, lakannut välittämästä ja lopettanut työnteon. Suurin muutos hunajaisiin vuosiin oli kuitenkin se, että seura oli lakannut voittamasta.
Taaksejäänyt turbulenssi?
Jostakin syystä, ilman turkulaislasejakin, tuleva kausi 2008-09 näyttäisi vievän oikeaan suuntaan. Ainakin jokapäiväisen työn rakennuspalikat ovat työmaalla aiempaa paremmassa järjestyksessä.
Taloksi asettunut päävalmentaja Hannu Virta aloittaa toisen kautensa ohjaksissa, ja saanee viime kauden tulkinnanvaraisen onnistumisen jälkeen paremman työrauhan. Taustalla työtään tekevät viime kauden tapaan Kalle Kaskinen ja maalivahtivalmentaja Urpo Ylönen.
Palloseuran mittakaavassa seuralle poikkeuksellisen välittömät kasvot antanut toimitusjohtaja Seppo Sutela uskoo, tai ainakin jaksaa puhua uskostaan, vakaaseen talouteen. Jouko Narvanmaan ja Hannu Jortikan ajanjakson ummehtunut haju alkaa hiljalleen paeta Turkuhallin käytäviltä, jos ei muuten niin unohduksen myötä.
Kauden 2008-09 pelaajalistalla ei taistella Kanada-maljasta, muttei joukkueen myöskään pitäisi alittaa viime kauden pelillistä tasoa. Toisaalta reilu parannus sarjataulukossa vaatisi aivan maksimaalista onnistumista. Haastetta lisää se, että viime kaudella taaksejääneet seurat ovat myös panostaneet voimakkaasti alkavaan kiekkosesonkiin.
Peräpäässä tutut luottonimet
TPS:n maalilla jatkavat viime kauden tapaan Juha Kuokkanen sekä Alexander Salak. Lisäksi Lukon organisaatiosta napattiin Atte Engren, jolla on vielä alkavalla kaudella mahdollisuus torjua A-junioreissa.
Lähtökohtaisesti kaikille kolmelle on luvattu näyttömahdollisuuksia. Todellisuudessa kuitenkin Kuokkanen ja Salak kantavat päävastuun. Jotta Engren pääsisi pelaamaan säännöllisemmin liigaa, pitäisi sekä Salakin että Kuokkasen epäonnistua pahasti tai Engrenin itsensä vaihtoehtoisesti ottaa jatkuvasti unelmakoppeja. Ainakaan toistaiseksi nuori raumalainen ei ole yltänyt sellaiseen vireeseen.
TPS:n puolustuksessa suurin muutos on tapahtunut materiaalin laajuudessa. Alkavalla kaudella liigatason miehiä pitäisi riittää kolmanteen pariin asti. Peräpään takuumiehinä alkavallakin kaudella touhuavat Marko Kiprusoff ja loppukesästä sopimustaan pidentänyt Aki Berg. Isoa ruutua on tarjottu lisäksi amerikkalaiselle Kyle Klubertanzille, joka tosin saapuu Aurajoen rannoille vasta lokakuussa. Unohtaa ei sovi myöskään viime kaudella läpilyönyttä Joonas Järvistä, joka on lupaavin TPS:n omasta myllystä tullut puolustaja pitkään aikaan.
Harjoitusotteluissa myös vahvasti hyökkäysorientoitunut Tero Konttinen on saanut reilusti vastuuta. Konttisen pelipaikassa on tahatonta ironiaa, sillä miehen puolustuskyvyt ovat kovin rajalliset. Lopusta jääajasta taistelevat perusvarma Antti Halonen sekä Raumalta tulleet nuoret Casper Santanen sekä Markus Nordlund. Viimeksi mainittu on harjoituspeleissä nähty jopa ykkösparissa, mutta pysyvämpään ykkösparin suorittamiseen nuoren miehen eväät eivät ainakaan toistaiseksi riitä.
Odotukset hankintojen harteilla
Palloseuran hyökkäys on uusiutunut kahden ketjun verran sitten kevään. Viime kauden tutuista nimistä suurin etukäteishuomio kiinnittyy jo ensimmäisellä liigakaudellaan väläytelleeseen Antti Erkinjunttiin, joka viime kaudella tottui liigavauhtiin ja sai korjattua fyysisiä puutteitaan. Erkinjuntin taidoilla varustetulle pelaajalle moisesta ei ainakaan ole haittaa. Myös Tuomas Suomisen voi hyvällä syyllä odottaa nousevan vaikean toisen kauden jälleen tulokaskautensa loistoon. Vauhtia hidastaneiden vammojen pitäisi olla taaksejäänyttä elämää.
Ennakkokaavailuissa maalinteon päävastuu tullaan sysäämään uusien hankintojen kontolle. Turkulaisille tutuilta paluumuuttajilta Mikko Elorannalta, Ville Vahalahdelta sekä Tommi Hannukselta odotetaan paljon. Myös Ilari Filppula, pitkän linjan kirvesrinta Sami Venäläinen sekä jo viime kaudella hetken koeajettu Aki Uusikartano ovat kaikki osoittaneet kykynsä liigatasolla ja omaavat potentiaalia nousta samanlaiseksi johtohahmoksi kuin Teemu Laine viime kaudella. Lokakuussa Turkuun rantautuvalle Jamie Johnsonille on jopa julkisesti huudeltu seuran taholta ykkössentterin paikkaa, vaikka mies ei ole vielä käynyt kaupungissa.
Isoja minuutteja takovien kahden ensimmäisen kentän takana peliaika jakautuu tasaisemmin. Minuuteista kamppailevat muun muassa Max Kolu, Tomas Sinisalo, Kajaanin Hokista TPS:aan siirtynyt Jarkko Hattunen sekä viime vuonna positiivisesti esiintyneet omat juniorit Antti Reivonen ja Toni Jalo.
Huonosta houkuttelevuudestaan johtuen TPS on osittain joutunut tyytymään ns. ”villin kortin” -pelaajahankintoihin, jotka saattavat osoittautua aikapommeiksi. Jos arpa vastaavasti osuu kohdalleen, saa turkulaisyleisö nauttia useaan maukkaista suorituksista kuten viime kaudella kävi. Tällä vuosituhannella ne eivät ole aina olleet itsestäänselvyys Turkuhallissa. Se kumpaan leiriin uudet hankinnat kuuluvat selviää kauden edetessä. Se on kuitenkin varmaa, ettei viime kauden kaltaiseen pelaajarulettiin ole varaa sen enempää taloudellisesti kuin urheilullisestikaan.
Kansalaistalkoot
Seuran yleisen uskottavuuden ja tulevaisuuden kannalta tärkeimpänä muutoksena menneisiin vuosiin on orastava ”me-henki”, kuin kaikuna suuruuden ajoilta, ajoilta jolloin turkulainen juniorimylly kasvatti suuren siivun kansainvälisen tason kiekkoilijoita. Ja se tuntuu merkitsevän jotain.
Viime vuoden lopulla, kuin joululahjana, ”omat pojat” päättivät nimittäin vuorostaan auttaa kasvattajaseuraansa. Miikka Kiprusoff, Saku ja Mikko Koivu sekä Sami Salo panivat dollareitaan likoon tervehdyttääkseen TPS:n taloutta. Jo aiemmin olivat Aki Berg ja, hieman kyseenalaisemmin, Jani Hurme osoittaneet seuraylpeyttä sitoutumalla uponneen laivan nostoon.
Palloseuran talkoohenkisen hengenkohotuksen yhdeksi pääsyyksi on pakostakin uskottava luottamus. Luottamus siihen, että seuran tulevaisuudessa on aidosti jotakin, johon kannattaa sijoittaa. Kyynisen olisi helppo todeta rahamiesten vain ostavan itselleen kasvojenkohotusta ja reilun jätkän mainetta. Mutta voisiko valoisalle tulevaisuudelle olla aidosti katetta?
Tasaista ja kestävää?
Viimeiseksi jääneellä TPS-valmennuskaudellaan Hannu Jortikka laukaisi Aurajoen olevan homeessa. Turun TPS-henkisen yleisön keskuudessa yleinen toivomus onkin, että joki olisi viimein puhdistunut homeesta ja siinä virtaisi, jos ei vielä kirkkaat vedet, niin ainakin tutun turvalliset ruskeat liejut.
Parasta, mitä tuleva kiekkokausi voi Turun Palloseuralle tuoda, on vakaus. Nyt kun ainakin puheissa on saavutettu taloudellinen vakaus, on urheilullisen vakauden aika. Epätasaisten, oireilevien peliesitysten on vaihduttava tasaisen määrätietoiseen ja omia vahvuuksia hyödyntävään suorittamiseen sekä orastavan ryhmämentaliteetin vahvistamiseen. Syvemmällä kytevät uudistukset taloudessa sekä Jukka Koivun luotsaama Junioriakatemia on saatava rullaamaan, ja asioiden osuessa kohdilleen saadaan aikaan lumipalloefekti. Ansiokas seura ansaitsee parempaa ja sitä se myös saa, jos egot poistuvat yhteisen edun tieltä.
